Vuosipäivä

Tänään on yritykseni vuosipäivä. Vuosi sitten tänään olin ensimmäistä päivää yrittäjänä. Olin varmaan aika kauhuissani. Muistan, että kalenterissa oli töitä, muttei kauheasti. Se huolestutti, mutta piti vain luottaa. Uskoa, että elämä, yrittäjyys ja omat siipeni kantavat. Taisin miettiä, että olen luultavasti tullut hulluksi. Eihän kukaan täysijärkinen tällä lailla hyppää.

Oh well, olen aina tykännyt eniten vähän oudoista tyypeistä.

Tämä on ollut melkoinen vuosi. Olen ollut varmempi kuin koskaan, että olen oikealla tiellä. Olen tykännyt työstäni enemmän kuin koskaan. Olen tehnyt enemmän töitä kuin koskaan.

Ihan helppo vuosi tämä ei ole ollut, vaan ehkä yksi tähänastisen elämäni rankimmista. Olen ollut ajoittain yksinäinen, ja se tuli yllättäen, en osannut varautua siihen. Viihdyn aika hyvin omassa seurassani ja tarvitsen paljon omaa aikaa. En arvannut, että ikävöisin näin paljon työkavereitani ja työyhteisöön kuulumista, ylipäätään johonkin kuulumista. Välillä on ollut hyvin irrallinen olo.

Välillä taas ei, kun on ollut paljon tekemistä, paljon menemistä, kaverilounaita, ihania keskipäivän aurinkolenkkejä ja pitkiä unia arkiaamuina (en ole koskaan ollut kovin hyvä aikaisissa heräämisissä).

Toisinaan on väsyttänyt, kun pitää olla aina niin reipas ja pärjäävä ja selvitä yksin ihan kaikesta. Kyllähän me selviämme, jokainen, mutta joskus se todella tympii. Yksin pärjääminen, mitä täällä niin kovasti arvostetaan.

Olen myös vähän kiroillut, että miksen voi ikinä valita helppoa tietä, en sitten millään elämän osa-alueella. Miksi aina pitää tavoitella sitä omaa juttua, vaikka voisin päästä paljon vähemmällä, jos tinkisin toiveistani hieman, jos olisin jotenkin, no, tyytyväisempi. Mutta ei näköjään taida kuulua luonteeseeni.

Joten tässä sitä ollaan, yrittäjänä. Olen aika pirun ylpeä siitä. Sillä niinä huonoinakin hetkinä olen tiennyt, että rakastan tätä työtä.

Vuosi sitten en olisi uskonut, en edes uskaltanut toivoa, että asiat menisivät näin hyvin.

Ja siksi tahdon tänään sanoa: jos unelmoit jostain, tiedä, että se on ihan mahdollista. Helppoa tuskin, mutta jos se on oikea unelma,

on se vain sen arvoista. 

Kuva: Satu Nyström

Huivi: Store of Hope (saatu), villis: Lindex

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (12)
  1. Onnittelut! Muistan itse asiassa miettineeni, kun siirryit yrittäjäksi, että yrittäjyydessä nyt ei mitään muuta hirveän villiä ole, mutta miten kukaan jaksaa työskennellä yksin kotoa käsin? Itse kaipaan myös paljon omaa aikaa ja en jaksa sopia menoja jatkuvasti kavereiden kanssa, mutta etätyössä muutamassa päivässä huomaan heti kaipaavani työpaikan sosiaalista piiriä. Itselleni yrittäjyyden vaikein nakki olisikin tuo yksinäisyys. Toivottavasti ajan kanssa sopiva kombo omaa tilaa/aikaa ja yhteisöllisyyttä löytyy myös yrittäjän arkeen!

    1. No tämä onkin mun suurin ongelma ja oikeastaan ainoa asia, miksi välillä mietin, että haluanko pysyä yrittäjänä. 🙁 En jotenkin tajunnut sitä lainkaan, kun aloin yrittäjäksi. Luulin, että pahinta olisi epävarmuus, mutta ei ole.

      1. Muistan, että mainitsit jossain vaiheessa hankkineesi työhuoneen, miten tämän kanssa on mennyt? Itse myös yrittäjänä olen kokenut tuota yksinäisyyttä, mutta silti olen ajatellut, ettei työhuone välttämättä ratkaisi tätä ongelmaa, joten kuulisin mielelläni kokemuksistasi!

        1. Todella huonosti! 😀 Se oli yhtä hyvä idea kuin sitova kuntosalijäsenyys: kuulostaa hyvältä, mutta toteutus ontuu. Olen käynyt siellä kahdesti ja irtisanoin sopparin. Luulen, että lounastreffit on mulle parempi tapa ratkoa tätä asiaa. 😀

          Ja en siis käy siellä, koska sijainti ei ole mulle kovin hyvä, siellä ei voi tehdä haastatteluja, joita mulla on lähes päivittäin, ja lisäksi mun koti on vaan kuitenkin paljon kivempi. Nyt harkitsen päiväpassia johonkin isoon co-working-paikkaan, kuten Sofia Future Farmiin. Sillä voisi siis käydä tekemässä töitä kertamaksulla, eikä tarvitsisi sitoutua. Sitoutuminen ei näytä olevan mun juttu!

          1. Haha, no tämä ei ainakaan saanut mua kallistumaan työhuoneen puolelle. 😀 Itsekin harrastan noita lounastreffejä + muita tapaamisia päiväsaikaan, niin ei tule vietettyä niin pitkiä aikoja yksin. Mutta kotona on kyllä kivempi tehdä töitä, olen samaa mieltä!

  2. Onnea 1-vuotiaalle! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *