Ladataan...

Parasta vanhenemisessa on se, että kaikki ei ole enää niin vakavaa. Asiat ovat vähemmän mustavalkoisia, ja hetkeen on helpompi tarttua kiinni. Aika monesta on jo selvinnyt. Siksi uskaltaa luottaa siihen, että jatkossakin selviää. Elämä on keveämpää ja aika usein melko huvittavaa. Okei, joskus elämä on muistuttanut b-luokan leffaa, mutta eipähän ole ollut tylsää.

Ja jos minulta kysyttäisiin, millaista elämää tahtoisin vanhana muistella taaksepäin, niin ainakaan en vastaisi: tylsää ja turvallista. En myöskään vastaisi: sain paljon aikaan, menestyin urallani ja olin kovassa kunnossa. Kaikki ihan hyviä juttuja nuo, mutta eivät, jos elämä meni niiden takia suorittamiseksi ja jäi elämättä

Olin nuorempana kovan luokan suorittaja ja perfektionisti. En koskaan jättänyt treenejä väliin, kotini näytti kuvastolta, menin ajoissa nukkumaan ja valvoin öitä stressissä. Koin usein ahdistavaa tyhjyyden tunnetta.

Näin jälkikäteen ajattelen, että elin elämääni ulkoisesta paineesta ja odotuksista käsin. Suoritin elämääni, ja otin sen hyvin vakavasti. 

Mutta nyt tulevat hyvät uutiset. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän suorittaminen kiinnostaa. Sanotaan, että vanhetessa tulemme niiksi ihmisiksi, joita meidän on aina kuulunut olla. Epäilen, että oikeastaan tulemme tavallaan lapsiksi jälleen, lapsiksi, joilla on elämänkokemusta.

Kesällä lukemani Tunne lukkosi -kirja sai miettimään, millaisia olisimme, jos meille ei olisi annettu mallia, millainen kuuluu olla. Minä uskon, että olisin huomattavasti huolettomampi ja vähemmän hillitty. Nämä ovat nimittäin niitä ominaisuuksia, joita minusta (ja pienistä tytöistä ehkä aika usein) on suitsittu lapsesta lähtien. Pitää ottaa vastuuta (hyvä juttu, mutta menee helposti överiksi), käyttäytyä kauniisti, suoriutua mallikkaasti ja maailmahan on vaarallinen paikka, joten kannattaa varoa ja harkita. Kyllä te tiedätte.

Vaan mitä jos elämä, vaikkakin välillä raskasta ja ankeaa tai se b-luokan leffa, kantaakin? Mitä jos palaset loksahtavat paikoilleen juuri silloin, kun niiden pakonomaisesta järjestelystä päästää irti? Mitä jos pysyt ihan hyvässä kunnossa, vaikket kävisi kuukauteen joogassa? Mitä jos kutsuit viisi ihmistä syömään, sinulla on kahden hengen ruokapöytä ja unohdit ostaa servetit? Mitä jos valvot myöhään arki-iltana ja juot vielä lasin pari viiniäkin? Mitä jos asiat eivät ole niin justiinsa, 

ja mitä jos juuri se on hyvää elämää?

Elä siis, ja muista nauraa. Se on oikeastaan tärkein asia, minkä olen tähän mennessä elämästä oppinut:

Älä ota sitä vakavasti. 

 

Kuva: Sari/Sarikoo.fi

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

 

Minulta kysellään aina välillä, missä pääkapunkiseudulla kannattaa ulkoilla koirien kanssa ja muutenkin. Siksi ajattelin jakaa teille suosikkipaikkojani silloin tällöin. Ensimmäinen niistä on Mustavuoren luonnonsuojelualue. Se kuuluu Vuosaareen ja sijaitsee noin 5-10 minuutin ajomatkan päässä Itäkeskuksesta vanhaa Itäväylää Sipoon suuntaan.

 

 

Mustavuori on Helsingin parhaiten säilynyt ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitusalue. Siellä on vanhoja sotilasteitä, juoksuhautoja, syviä kallioon louhittuja rotkoja, luolia ja luolatunneli, jos sellainen kiehtoo. Minua todellakaan ei, ajatuskin kallion sisään hakatusta tunnelista karmii.

Koska Mustavuoressa on niitä rotkoja, siellä kannattaa liikkua varovasti, etenkin, jos mukana on pieniä lapsia tai miksei koiriakin. Niin kauan, kun pysyy polulla, ei ole hätää. Jos polulta astuu syrjään, voi kuitenkin löytää itsensä kohtisuoran pudotuksen ääreltä.

 

 

Kallion ja linnoitusten lisäksi Mustavuoressa on lehto- ja havupuumetsää. Siellä menee ulkoilureittejä ja merkattuja sekä merkkaamattomia metsäpolkuja. 

 

 

Metsän lisäksi voi kävellä niittyä pitkin ja jatkaa hiekkatielle, joka vie Vuosaaren huipulle. Vuosaaren huippu on entinen kaatopaikka, ja sinne on sijoitettu rakentamisesta yli jääneitä maamassoja. Tulos näyttää enemmän Keski-Maalta kuin Suomelta. Huipulta näkee Vuosaaren satamaan.

Vähän suretti, kun Keski-Maa vaihtui äkkiä Mordoriksi lähellä isoa luolaa. Täälläkin on näköjään palanut kesällä metsää. Olisikohan syy tulenteko metsäpalovaroitusten aikaan?

 

Onko Mustavuori teille tuttu?



BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Olin pari viikkoa sitten Frantsilan tilaisuudessa, jossa paljastettiin yrityksen uudistunut ulkoasu ja muutama uutuustuote. Frantsila on Hämeenkyrössä sijaitseva luomuyrttitila, joka on keskittynyt luonnon lääketieteeseen vuodesta 1981. Yhtä vanhoja ollaan, kippis sille. 

Tuolloin 37 vuotta sitten agronomit Virpi Raipala-Cormier ja Jim Cormier perustivat Frantsilaan Hyvän Olon Keskuksen. Se oli varmasti tuolloin paljon aikaansa edellä, sillä itse ainakin muistan 1980-luvusta lähinnä lihamakaronilaatikon, Rio Colan ja spanielipermiksen. No, Frantsilassa kuitenkin harrastettiin jo tuolloin luomuviljelyä ja uskottiin, että luontaistuotteilla voidaan parantaa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hyvän äärellä ollaan.

Frantsilan yrtit kerätään käsin, eikä niitä viljellä lähellä valtateitä, kaupunkeja tai teollisuusalueita. Tuotteita ei testata eläimillä, mutta niissä käytetään joitain eläinkunnan tuotteita. Näitä ovat mehiläisvaha, mehiläisten kittivaha, hunaja ja lanoliini, eli villarasva. Tuotteissa ei käytetä parabeeneja, synteettisiä tuoksu- tai väriaineita, mineraaliöljyjä, silikaatteja tai geenimuunneltuja raaka-aineita. 

Sain testiin kaksi Frantsilan The Garden Trilogy -sarjan uutuustuotetta. Aura Perfume Oil on ranteisiin tai muihin pulssikohtiin siveltävä tuoksu, joka kohottaa mielialaa. On varmaan jo käynyt selväksi, että olen koukussa aromaterapiaan? Ranteissani tuoksuu joka päivä jokin aromaterapeuttinen öljy. Aura on melko mieto tuoksu, mutta hyvä sellainen. Siinä on lännenmaariaheinää, rohtostyraksin lehtiä, seetripuuta, japaninsypressiä, ruusua, greippiä ja limettiä.

Anti-Pollution Facial Serum on hieman öljyinen seerumi, joka kuitenkin imeytyy nopeasti. Se ei siis jätä ihoa rasvaisen tuntuiseksi, vaikka öljymäinen onkin. Seerumi kosteuttaa ihoa ja suojaa sitä saasteilta. Tuntuu lempeältä.

Frantsilan lanseeraustilaisuus oli Marketissa, Pohjoisespa 19:ssä. Marketissa voi myös sekoittaa itselleen oman tuoksun Frantsilan Apothecary-sarjasta. Tämä jäi kiinnostaan minua kovasti. Luulenpa, että käy sekoittamassa itselleni tuoksun jonain päivänä, vaikka sitten uuden elämän kunniaksi. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Pages