Ladataan...

Kiitos marraskuu, olitpa yllättävän kaunis. Valkoinen ja harmaa, hyvällä tavalla. Aurinkoa ja kynttilänvaloa, vastakohtia, yrittäjyyden monia puolia. Näiden kuvien kautta tahdon muistaa sinut ja yhden ajatuksen vien sinusta mukanani:

Kun yksi ovi sulkeutuu, monia uusia avautuu. 

Olen miettinyt tätä aika paljon. Uskon, että mikään, mikä elämääsi on tarkoitettu, ei mene ohi. Uskon myös, että universumi tyrkkii meitä hyvään suuntaan, jos ei itse osaa sinne suunnistaa. Se tyrkkiminen voi joskus tuntua aika raa'altakin. 

En silti tarkoita, että oman vastuunsa elämänsä tapahtumista voisi kieltää. Itse me teemme päätöksemme ja itse seurauksista vastaamme. Mutta jos ne päätökset ovat vieneet paikkaan, johon ei kuulu, silloin voi aina valita toisin. Ja jos ei itse tajua tehdä niin, joskus saa vähän ulkopuolista apua. 

Kun yksi ovi sulkeutuu, on pakko katsoa ympärilleen ja astua uusista ovista. Siksi epäonnelta tuntuvat tapahtumat voivat kääntyä onnekkaiksi. Ne voivat pakottaa kulkemaan eteenpäin, muuttamaan suuntaa. 

Elämässä ei myöskään ikinä tiedä, miten jokin asia lopulta vaikuttaa. Kenet se tuo elämääsi, minne päädyt, missä olet tietyssä hetkessä, joka muuttaakin elämäsi. Siksi sulkeutuvat ovet voivat oikeasti olla avautuvia ovia.

 

Kiitos viisaudestasi, Peppiina.

Ladataan...

Jos sinun ei tarvitsisi miettiä rahaa eikä aikaa eikä muita ihmisiä, millaisista asioista innostuisit? Mistä haluaisit tietää lisää? Mitä haluaisit tehdä?

Mietin tätä yhtenä päivänä, kun en oikein keksinyt, mikä olisi jokin uusi asia, josta voisin innostua. Ensin en keksinyt mitään, koska lähestyin asiaa järjen kautta: mistä kannattaisi seuraavaksi innostua. Vaan järki tahtoo pitää meidät turvassa, muistattehan? Onnellisuus on sille aivan toisarvoista. Niin epäilemättä innostuskin.

Kun sitten ajattelin, mitä tekisin, jos sen ei tarvitsisi olla millään tavalla järkevää, vastauksia alkoi tulla. 

No ensinnäkin tahtoisin tehdä podcastin. (Vaikka se voi olla kyllä ihan järkevääkin.)

Sitten tahtoisin jotenkin voimauttaa ihmisiä.

Haluaisin tietää enemmän historiasta ja siitä, miten tämä maailma toimii.

Tahtoisin tsempata ihmisiä elämään vastuullisemmin. 

Ja tutkia tulevaisuutta.

Lukea paljon hyviä romaaneja.

Opiskella positiivista psykologiaa.

Tutkia tähtitaivasta.

Kuvata sitä ja vähän kaikkea muutakin.

Opetella tunnistamaan lintuja ja kasveja.

Ymmärtää enemmän mielen ja kehon yhteydestä.

Seikkailla mailla ja merillä ja vuorilla eli reissata luontokohteissa.

Tehdä dokumentin.

Suunnitella ekologisen vaatemalliston.

Ja koruja. 

Sekoittaa täydellisen hiusvärisävyn.

Perehtyä värien vaikutukseen.

Kirjoittaa runoja. 

Muokata aivoni tilaan ennen someaikaa.

Eli tutkia aivojen plastisuutta ja mahdollisuutta ajatella itsensä onnelliseksi.

Tutkia luonnonkosmetiikan ja synteettisen kosmetiikan eroja. 

Ja villieläinten käytöstä.

 

Entä sinä?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Luin (näemmä rasvaisin sormin, pahoittelut kaunis kansi!) Julian Thurénin Kaikki Rahasta: Näin säästin kymppitonnin vuodessa. Julia kertoo kirjassa omia kokemuksiaan rahasta ja on lisäksi haastatellut kunnoitettavan listan erilaisia asiantuntijoita ja julkkiksia Maria Veitolasta Erkki Liikaseen

Raha on asia, jonka suhteen olen aina ollut jossain määrin skarppi. Sanon jossain määrin, koska en varsinaisesti ole mikään supersäästäjä, virheostoksia on tullut tehtyä ja toisinaan olen shoppailut turhan paljon. Olen kuitenkin aina onnistunut säästämään jonkin verran tuloistani. Joskus se on ollut hyvin pieni summa, joskus vähän isompi, mutta aina jotain. 

Toinen asia, josta olen ylpeä on se, että luottokortteihin olen suhtautunut karsaasti (tähän suuntaan kirjakin neuvoo). Käytän niitä vain ulkomailla tai lentoja ostaessa, mutta maksan laskun heti pois reissun jälkeen. En pidä ajatuksesta, että minulla olisi turhaan velkaa. Lisäksi luottokorttien korot paisuvat nopeasti niin suuriksi, että isomman velan lyhentäminen voi olla haastavaa. Tämän olen aina tiedostanut, ja ehkä siksi luottokorttini ovat jääneet vähälle käytölle. Tulevasta en tietenkään tiedä, voihan olla, että joskus niille tulee todellista tarvetta. Uudet kengät eivät kuitenkaan mielestäni ole koskaan olleet luottokortin vinguttamisen arvoinen asia. 

Vähän samoin suhtauduin aikoinaan opintolainaan. En ottanut sitä, sillä ajatus lainasta tuntui epämiellyttävältä. Sen sijaan tein koko opiskeluaikani osa-aikatöitä ja sain isältäni pari sataa kuussa. Olen etuoikeutettu, tiedän. Nyt Julian kirjan luettuani saattaisin suhtautua opintolainaan toisin. Se on kuitenkin turvallista lainaa ja mahdollistaa sen, että voi todella keskittyä opiskelemiseen. 

Ahmin Julian kirjan kolmessa illassa ja samaistuin moneen kohtaan. Erityisesti sijoitusvinkit olivat timanttia! Mietiskelen nimittäin parhaillaan, miten freelanceri turvaisi tulevaisuutensa: maksaako kunnolla YEL:iä eli yrittäjän eläkevakuutusmaksua vai olisiko sittenkin järkevämpää sijoittaa osa niistä rahoista jotenkin. Ylipäätään juuri nyt tuntuu suolaiselta laittaa monta sataa euroa kuussa vakuutukseen, kun en vielä lainkaan tiedä, millaiset tuloni tulevat olemaan.

Raha on muutenkin asia, jota joutuu yrittäjänä miettimään ihan eri tavoin kuin palkkatöissä. Tilille ei tule yhtään rahaa, jos ei lähetä laskuja. Laskuja ei myöskään makseta heti, vaan niissä on yleensä parin viikon maksuaika, joskus jopa kuukauden. Verot pitää itse maksaa, samoin vakuutukset. Tuo YEL on mietityttänyt minua aika paljon. Olen kysellyt tuntemiltani yrittäjiltä, kuinka paljon he maksavat sitä. Julian kirjasta löysin tiedon, että keskimäärin yrittäjät maksavat sitä 5000 euroa vuodessa eli noin 400 euroa kuussa. Se on mielestäni aika kova lohkaisu tuoreen yrittäjän tuloista.

Tiedän yrittäjiä, jotka maksavat juuri tuon summan kuussa mutta myös yrittäjiä, jotka maksavat minimiä. YEL ei siis ole mikään vapaaehtoinen juttu, vaan sitä on maksettava vähintään 120 euroa kuussa. Jos sitten sairastuu, tulee raskaaksi (tai eläköityy, joka henkilökohtaisesti tuntuu melkoisen kaukaiselta), tuolla 120 eurolla ei kyllä saa käytännössä mitään tililleen. Siksi ihan sillä en itse aio lähteä liikkeelle. 

Päätin, että maksan noin 200 euroa kuussa nyt alkuun ja katson, miten yrittäjyyteni sujuu. Lisäksi yritän laittaa 200 euroa säästöön joka kuukausi. Minne, sitä yritän selvittää Julian kirjan avulla. Eli vaikka aion nyt alkuun maksaa hieman vähemmän YEL:iä, aikomukseni ei ole humputella näin säästämiäni rahoja.

Minulla on ollut vuosia ja vuosia sijoitusrahasto, jonka kyllä tyhjensin kokonaan ostaessani tämän asunnon. Jatkoin kuitenkin rahastosäästämistä heti satasen kuukausisummalla ja aion jatkaa vastakin. Tuo satanen on sellaista ylimääräistä rahaa, jota en aio nostaa rahastostani, jollei jotain ihan yllättävää tapahdu. Se saa kasvaa korkoa rauhassa (tällä hetkellä se on kyllä lähinnä menettänyt arvoaan) ja ehkä jonain päivänä olen huomaamattani kerryttänyt omaisuuttani mojovalla summalla. Mahdollista on myös, että menetän nuo sataset. Koska tuo satanen on ylimääräistä rahaa, minulla on varaa siihen ja voin ottaa riskin. Tähän tyyliin Julia ja hänen haastattelemansa asiantuntijatkin neuvovat toimimaan: sijoitettavan rahan on oltava sellaista, että et tarvitse sitä elääksesi. 

Juuri nyt kiinnostaisi vähän alkaa sijoittaa rahaston lisäksi osakkeisiin. Haluaisin ostaa vastuullisia yrityksiä ja olla ehkä näinkin osaltani vaikuttamassa. Toisaalta ajatus sijoitusten menettämisestä ahdistaa: onko minulla oikeasti varaa suhtautua rahaan niin rennosti? Julian esimerkki kuitenkin innostaa. 

On kiinnostavaa lukea kirjaa, jonka kirjoittaja on samassa ammatissa ja suunnilleen samaa ikäluokkaa kanssani. Sijoitusneuvot Julialta tuntuvat ihan erilaisilta kuin joltain pukumieheltä. 

Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka on kiinnostunut oman taloutensa hallitsemisesta. Raha-asioiden haltuunotto tuo vapautta ja itsevarmuutta. Lisäksi se näkyy konkreettisesti tilin saldossa. Se on itsenäisyyttä ja voimaa. 

 

Kirja saatu Julialta, kiitos ja onnea hienosta kirjasta! <3

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages