Ladataan...

Olen sattuneista syistä käynyt lähiaikoina vähän kierroksilla. En tiedä, olenko stressaantunut vai vain innostunut vai sekä että. Joka tapauksessa joudun välillä muistuttaamaan itseäni pysähtymään ja hengittämään, ja olen sitä helpottaakseni sivellyt ranteisiini Naturellelta testiin saamiani Tata Harperin aromaterapeuttisia hoitoöljyjä, jotka auttavat ärsytykseen, stressiin ja unensaantiin. 

Aromaterapia on minulle tuttu jo vuosien takaa. Minulla on pitkään ollut käytössäni Frantsilan päivä- ja yö-öljyt, joista toinen piristää aamulla ja toinen rauhoittaa illalla. Lisäksi minulla on eteerisiä öljyjä, joita voi sekoittaa ihoöljyyn tai tipauttaa tuoksukynttilään. Valitettavasti en omista tuoksukynttilää, ja se onkin syksyn hankintalistallani. 

Tuoksut vaikuttavat minuun voimakkaasti, ja olen aika tarkka niiden suhteen. Olen varmaan joskus ennenkin kertonut, että jotkut kukkaistuoksut tuoksuvat nenääni pistäviltä, enkä voisi kuvitellakaan suihkauttavani niitä ylleni. Toiset taas eivät aiheuta mitään reaktioita. Hajuvesissä pidän kuitenkin yleensä eniten vähän jännistä, jopa hieman maskuliinisista tuoksuista. 

Näistä Tata Harperin öljyistä ärtyneisyyteen auttava ja mieltä kirkastava ja rauhoittava Irritability tuoksuu mielestäni hurmaavalta. Olisin veikannut jasmiinia, mutta oikeasti se kyllä sisältää kamomillaa, bergamotia ja patsulia. Hmm. En oikeastaan ole kokenut olevani ärtynyt, mutta mielessäni on jatkuvasti niin sata asiaa, että pieni kirkastaminen ei ole sille pahitteeksi. Minulla on tälläkin hetkellä Irritabilitya ranteissani. 

No sitten on stressi. Siihen auttaa luonnollisesti Stress Treatment. Se rentouttaa ja tuo mielenrauhaa. Tuoksussa on metsälehmuksen kukkaa, nerolia ja francincenseä eli olibaanihartsia. Tuoksu on syvä ja yrttinen. 

Kolmas ja minulle oikeastaan tärkein öljy on Bedtime Treatment. Olen aikoinaan kärsinyt unettomuudesta ja kokeillut vaikka mitä aromaterapeuttisia öljyjä ja suihkeita. Tämän tuoksu on voimakkaampi kuin minkään aiemmin kokeilemani öljyn, ja ainakin minut se virittää uniseen tilaan. Tosin nukun nykyisin suurimmaksi osaksi hyvin, mutta rauhoittuminen illalla tuskin tekee pahaa kellekään. Tässä öljyssä tuoksuvat levottomuutta lievittävä mandariini, tyytyväisyyttä vahvistava melissaöljy, unelmoimista helpottava myskisalvia ja tietenkin laventeli. 

Onko teillä kokemusta aromaterapiasta?

Tuotteet saatu, kiitos! <3

 

 BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Elokuun alussa olin juuri palannut kotiin purjehdukselta ja ajattelin, että lomat on nyt lusittu ja kaksi jäljellä olevaa lomaviikkoa käytetään tehokkaasti. Tiesin irtisanoutuvani palatessani töihin, joten nyt oli hyvää aikaa alkaa kontaktoida uusia toimeksiantajia, hakea starttirahaa ja suunnitella uutta elämää.

Viikkoa aiemmin olin suunnannut tuulten mukana ulkosaaristoon ajatuksenani nollata pääni viikossa ja palauttaa kadonnut luovuuteni. Veneessä ja saariston satamissa tuijottelin merta ja olin vain. Ei ollut kauheasti fiksua sanottavaa, en saanut yhtään uutta blogipostausideaa, ei tehnyt mieli ajatella. 

Pari viimeistä työviikkoa olin joutunut taistelemaan itseni kanssa saadakseni mitään aikaan. Olin tehnyt koko alkuvuoden täyspäivätöitä, opiskellut samalla tutkintoni valmiiksi ja kirjoittanut vapaa-ajallani blogia sekä käsikirjoittanut podcasteja. Ideani ja motivaationi olivat lopussa, ja tiesin, että olen loman tarpeessa.

Kun palasin kotiin purjehdukselta, kävi ilmi, että suunnitelmani ei toiminut. Pääni kumisi edelleen tyhjyyttä. Olin antanut sille viikon aikaa toipua, mutta se kelvoton ei totellut. 

Muutaman päivän yritin väkisin. Ulkona paistoi aurinko. Minä tuijotin sisällä tietokoneen ruutua ja ahdistuin. Ei musta mitään freelance-toimittajaa ikinä tule, koska mun luovuus on kuollut.

Purin ahdistustani ystävälleni. Tarpeeksi monta kyynistä chattiviestiäni luettuaan hän soitti minulle ja sanoi itkuista selitystäni kuunneltuaan: Anna, sä kuulostat uupuneelta. Mitään ei tarvitse tapahtua tällä viikolla. Nyt pidät ainakin viikon lomaa ja aloitat vasta sitten hommat. Muuten et jaksa.

Se tuntui helpottavalta. Olen ollut aina se muija, joka todellakin pärjää ja jaksaa. Ajattelen, että jos en jaksa, olen huono, musta ei koskaan tule mitään, ja se on ihan oma syyni. Tarvitsin toisen ihmisen sanomaan, että nyt on pakko hidastaa.  

Niin sitten katsoin viikon Narcosia Netflixistä, olin vain ja tein, mitä huvitti. Viikon kuluttua aloin saada ideoita. Alkoi tuntua, että ehkä haluankin kirjoittaa taas joskus jotain. Luovuus hiipi takaisin.

Luovuus tarvitsee tilaa ympärilleen, tyhjää tilaa. Sitä ei voi pakottaa. Jos elämä on liian täyttä, jos velvollisuuksia on liikaa, jos kivoja ja kiehtovia asioita on liikaa: heippa luovuus. Joskus parasta, mitä voi tehdä, on laskea rimaa, olla itselleen kiltimpi, pitää tauko.

Aina ei ole pakko jaksaa.

 

Lilyssä on meneillään kampanja #onkopakkojaksaa. Se pureutuu työuupumukseen ja jaksamiseen.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Niin, se muutos. En voinut kertoa teille, koska piti ensin kertoa pomolle.

Irtisanouduin viime viikolla vakituisesta työpaikastani. Alan lokakuun alussa freelance-toimittajaksi. Muutos on kalenterissa. Kiehtovaa ja kamalaa yhtä aikaa.

Yrittäjyys on pitkäaikainen unelmani. Epäilin kuitenkin välillä, että se on unelma, jota en ehkä koskaan toteuta. Ajattelin, ettei minulla ole siihen lopulta kanttia. Olen kirjoittanut tänne monesti, että suuntani on hukassa, eikä tunnu selviävän. En pystynyt ottamaan ratkaisevaa askelta unelmaani kohti, puhuin vain, haaveilin.

Tänä kesänä jokin kuitenkin muuttui, ja yhtenä päivänä tiesin, että teen tämän sittenkin. En tiedä, miksi yhtäkkiä olin varma, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut. Ehkä planeetat vain kääntyivät oikeaan asentoon, sillä tämä syksy tuntuu olevan monelle muutoksen syksy. Ehkä ilmassa on nyt jotain, joka rohkaisee ihmisiä muuttamaan elämäänsä.

Tämä päätös on ollut minulle melkoisen vaikea, sillä minua pelottaa ja lähteminen työpaikastani on haikeaa. Olen ollut aina palkkatöissä, joten yrittäjyys kuulostaa vieraalta. Kaikesta pitää huolehtia yksin, ja taloudellinen epävarmuus hirvittää. Lisäksi minua pelottaa, etten yrittäjänä kuulu mihinkään. Lokakuun alussa minulla ei enää ole paikkaa, minne mennä joka arkiaamu. Minulla ei ole työkavereita. Olen oma pomoni. Vapaa ja vastuussa ihan kaikesta.

Olin lomalla sen verran paniikissa, että melkein meinasin jo perua kaikki suunnitelmani. Ystäväni sanoi siihen: Tarvitset muutoksen, joten mene nyt siihen suuntaan, joka kiehtoo sinua. Olet hypännyt ennenkin. 

Jep, olen. Ei se helppoa ole koskaan. 

Hyppään silti. Tyhjän päälle. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages