Ladataan...

Olen monien suunnitelmien, listojen ja varateiden nainen. Jos alkuperäinen ideani menee pieleen, minulla on yleensä aina sen tilalle jotain muuta. Ei ehkä ihan yhtä kivaa, mutta toteuttamiskelpoista.

Lähiaikoihin saakka ajattelin sen olevan hyvä asia. Mutta sitten ystäväni sanoi jotain, mikä jäi kaihertamaan mieltäni:

”Koskaan ei pitäisi tehdä suunnitelmaa B. Sillä niin kauan kuin se on olemassa, suunnitelmaan A ei tarvitse panostaa ihan täysillä.”

Jos on aina olemassa varasuunnitelma, päätyy helposti elämään sitä. Ja se ei ole hyvä juttu.

Olen miettinyt paljon sitä, mistä tunnistaa elämänsä oikeat asiat ja miten osaisi tavoitella niitä, eikä jotain vähän niiden vierestä. Maailma on täynnä houkutuksia. Miten osaisi sanoa ei helpoille viettelyksille, suunnitelmille B, C, D jne, joihin ego tai se pelokas lapsi aikuisen kuoren alla niin helposti lankeaa? Miten pysyä vahvana, uskoa oikeisiin unelmiinsa ja siihen, että jos ihan hyvälle sanoo ei, se ihana tulee vielä vastaan?

Uskon, että sisimmässämme tiedämme aina, mikä on meille hyväksi ja mikä on oikeaa. Usein se tieto on vain hautautunut jonnekin syvälle erilaisten tunnekerrosten, elämänkokemusten, pelkojen, halujen ja lyhytkestoisten toiveiden alle. Sen ääni ei kuulu. Mutta se on silti olemassa. Ja jossain vaiheessa se kyllä ilmoittaa itsestään, se on nimittäin sitkeä tyyppi. Siihen voi mennä hetki, siihen voi mennä vuosia. Mutta ikuisesti omaa sydäntään, sieluaan, on melko vaikea paeta.

Koska oikeita ja vääriä asioita on joskus vaikea tunnistaa, on onnekasta, että apua on saatavilla.

Jotta saisi elämässään ne asiat, joita sielussaan tahtoo, on ensimmäiseksi jälleen kerran uskallettava olla oma itsensä – kaikissa tilanteissa, kaikkien ihmisten seurassa. Kerron teille esimerkin.

Tapailin joskus vuosia sitten erästä tyyppiä, joka vei minua syömään hienoihin ravintoloihin, pukeutui pelkkiin merkkivaatteisiin ja asui upeassa asunnossa kalliilla alueella. Samalla hän vaivihkaa tuntui testaavan minua: ymmärsinkö designia, olinko lukenut oikeat kirjat ja tunnistinko viinit. Arvaatte varmaan, miten kävi? Kun tuli minun vuoroni kutsua hänet luokseni ja tehdä ruokaa, olin ongelmissa. En kehdannut tarjoilla hänelle jotain arkista makaroonilaatikkoa, mutta en osannut tehdä mitään muutakaan. Koin, että minun pitäisi olla jotain enemmän kuin olin, tai en olisi riittävän hyvä. Mutta miten ihmeessä kukaan ihminen tai mikään tilanne, jossa ei voi olla oma itsensä, voisi koskaan olla oikea?

Seuraava apu löytyy tunteista. Jos on joskus löytänyt elämäänsä jotain todella oikeaa, sen tunteen muistaa. Oikeita asioita ei yleensä tarvitse epäillä. Siinä vaiheessa, jos alkaa ajatella, että ehkä nyt kokeilen tätä, annan mahdollisuuden, peli on usein jo menetetty. Ei oikeille asioille tarvitse antaa mahdollisuutta. Ne tahtoo elämäänsä intohimoisesti tai rauhallisen varmasti. Mutta ne tahtoo. Ne eivät ole ”ehkä kivoja”.

Väärät (ja oikeat) asiat tunnistaa myös siitä, miltä tuntuu, jos ne menettää. Jos on joskus särkenyt sydämensä, tietää aina, onko jokin uusi murhe todella haavoittanut vai vain vähän töytäissyt egoa. Ajattelen, että jos jokin juttu synkistää elämän myös silloin, kun ympärillä on paljon ystäviä, hauskuutta ja jännittäviä odotuksen aiheita, silloin se oli oikea. Jos se taas tuntuu kurjalta vain silloin, kun on yksin kotona tylsistyneenä ilman mitään kivaa odotettavaa – ehkä silloin ei ole kyse särkyneestä sydämestä. Ja ehkä silloin oli parempi menettää se asia.

Lopulta ovat vielä läheiset ihmiset. Jos on onnistunut löytämään ympärilleen ne parhaat tyypit, joille on uskaltanut avata sydämensä, joku heistä saattaa ärsyttävästi kysyä suunnitelmastasi B, C tai D: ”Oletko nyt ihan varma, että tämä on sinua? Tätäkö todella tahdot – ja härregud, miksi?” Jos sellaisia ärsyttäviä tyyppejä löytyy ympäriltä, on aika onnellisessa asemassa.

Väärät unelmat ovat usein helppoja, nopeita ja tyydyttävät hetken aikaa. Ne ovat kuin pussillinen irtokarkkia – ja kukapa nyt karkeistaan haluaisi luopua.

Mutta mitä sitten käy, kun pussi on syöty? Tulee paha olo, liikaa makeaa, liian vähän ravintoa. Unelmien kanssa on vähän sama juttu.

Pus.

Ladataan...

Hei tyypit! Ihanaa tiistaita. Toivottavasti se tuntuu kauniilta ja hurmaavalta.

Hurraw!-arvonta sai hurjan määrän kommentteja. Luin niitä hymyssä suin: niin paljon kivoja asioita teille on tapahtunut ja niin moni asia teitä ilostuttaa. Niitä hyviä juttuja on aina välillä hyvä pysähtyä miettimään. Tekee hyvää kirjoittaa ne ylös.

Voittajat on myös nyt arvottu. He ovat tässä kommentteineen:

Empputiina

”Minua ilostuttaa, kun sain juuri tietää työsuhteeni muuttuvan pian vakituiseksi. Se kun on aika harvinaista alallani täällä asuinseudullani (siis etenkin nuorille naisille huoh). Samalla kun työ silti kuormittaa aika ajoin liikaa, odotan kevättä ja lisääntyvää auringonvaloa; aion ulkoilla paljon ja pitää itsestäni nyt entistä parempaa huolta eli myös hemmottelua nyt kun tulonlähde varmistuu pidemmäksi aikaa. :) Ihanaa.”

annnakatariina

”Ihana kevät tuo intoa liikkumiseen ja terveenä pysymiseen. Sitä siis mie ajoin tehhä! Mennä pihalle, pomppia ja hyppiä auringonsäteiden saattelemana:)”

Renja

”Tällä hetkellä ilostuttaa aivan hurjasti se, että parin viikon päästä lennän pidennetyksi viikonlopuksi seikkailemaan Berliiniin!”

 

Hurjasti onnea voittajille! Lähettäisittekö minulle osoitteenne annavihervaarasta at gmail.com, niin saatte postia.

Pus!

Pages