Ladataan...

Kun perustin tämän blogin, pyysin ystävääni Jonna Koivumäkeä suunnittelemaan sille bannerin. Selitin epämääräisesti haluavani jotain kepeää ja kaunista, jotain minun näköistäni. Päässäni vilisi sikin sokin kukkamekkoja, käsinkirjoitettua tekstiä, teekuppeja, pilvenhattaroita, syötäviä hattaroita - mutten osannut pukea ajatuksiani sanoiksi.

Arvatkaa mitä sitten sain? Jotain, jota en itse olisi koskaan osannut kuvitella, mutta joka oli silti juuri oikein. Ihan minua. Kiitos Jonna-ihana, tiedän, että luet tämän. ♥

Jonna on helsinkiläinen kuvittaja, joka asuu värikkäässä kivitalossa korkean mäen päällä, näyttää Lumikilta ja rakastaa korvapuusteja ja pitkiä yöunia. Hänen kynästään syntyy värikkäitä ja leikkisiä kuvituksia, jotka kertovat omaa visuaalista tarinaansa, muistuttavat lapsuudesta ja ovat taidetta, jonka jokainen voi tulkita tavallaan. 

Jonna on kuvittanut muun muassa Kirsi Räisäsen ja Jouko Lestisen Kyllin hyvä -kirjan kannen, josta vinkkasin jo pari postausta sitten. Kirja pureutuu nykypäivän työelämän suorituskulttuuriin ja kelpaamattomuuden tunteisiin. Suosittelen lukemaan sen, jos et osaa sanoa ei, muserrut työkuormasi alle tai teet jatkuvasti ylitöitä, oli syy mikä hyvänsä.

Ollaan ihania ja muistetaan suloisia ystäviämme!

 

Ladataan...

Ikkunassa loistaa tähti, ulko-ovea koristaa havukranssi, Jouluradio soi ja kupissa odottaa mantelimaitoon täysjyväriisistä keitetty puuro.

Nyt on aika rauhoittua, polttaa kynttilöitä, koristella koti joulukukilla ja havuilla, kaivaa koristeet esiin ja valita niistä mieluiset. Rakastan joulutunnelmointia, mutta lahjarumban koen vähän rasittavana. Itselleni riittäisi hyvin vain pari pientä ajatuksella hankittua lahjaa tai jotain, mikä menee aina nappiin: suklaarasia ja hyvä kirja. Tarvitsemmeko me oikeasti kaikkea sitä materiaa?

Päätinkin tänä vuonna tehdä ainakin osan lahjoista itse, kaikki, jos aika vain riittää. Ja antaa jokaiselle vain yhden lahjan ja ehkä jotain pientä syötävää viereen. Täällä siis puikot suihkivat ja jotain muutakin itse tehtyä on suunnitteilla.

Rauhallista adventtia ihanat! Me suuntaamme nyt metsään glögin ja pipareiden kanssa.

 

Ladataan...

Tein yhtenä päivänä elämäni ensimmäistä raakajätskiä, tai oikeastaan jäädytettyä banaani-lakritsisosetta. Se oli hyvää, juuri sinä päivänä.

Olen sitä mieltä, että kaikelle on paikkansa. Niin mutakakulle, ruisleivälle kuin viherpirtelöllekin. Mitä vain voi syödä, kunhan se on eettisesti hyväksyttävää ja muistaa kohtuuden. Kun kuuntelee itseään, tietää yleensä, mitä juuri tänään kaipaa.

Yritän syödä joka päivä jotain terveellistä. Viitenä päivänä viikossa aamiaiseksi kaurapuuroa, joka päivä marjoja, hedelmiä ja muita kasviksia, öljyjä, pähkinöitä, smoothieita, vihreää- tai yrttiteetä, spelttinäkkäriä.

Jotta tasapaino pysyisi, lautaseltani löytää myös rasvaisia juustoja, vaaleaa leipää ja kaiken maailman herkkuja. En usko ehdottomuuksiin enkä minkään lajin asketismiin.

Olen ihan varma siitä, että minulle, kokonaiselle minulle, tekee erittäin hyvää syödä joskus Café Esplanadin jättiläismäinen korvapuusti lounaaksi, juoda liikaa kahvia ja jutella samalla syvällisiä (se ei vain ole sama asia omenan ja vihreän teen kera). Yhtä vakuuttunut olen, että viiniä kannattaa juoda, nokkosrouhe on hyväksi ja piparit parasta taikinan muodossa. 

Maailmassa on ihan tarpeeksi sääntöjä, jotta niitä kannattaisi luoda lisää itse. Mitä sitten, jos järkevät aikuiset eivät kaavi taikinan rippeitä kulhosta? Kuka sellainen nyt haluaisikaan olla.

Mitä te syötte?

Ihanaa perjantaita muruset! Nyt ulos pakkaseen koirien kanssa ja sitten punaviinilasi toiseen ja puikot toiseen käteen.

PS Koirienkin mielestä piparitaikina on ihan parasta.

Pages