Ladataan...

Alan aina syksyisin harkita hiusten värjäystä. Auringon haalistama oma väri näyttää kulahtaneelta eikä oikein minkään väriseltä. Olen katsellut vanhoja insta-kuvia ja haaveillut punertavasta sävystä.

Minulla on omasta takaa punapigmenttiä, ja värjäsin hiuksia pitkään erilaisilla punaruskean sävyillä. Jossain vaiheessa punainen jäi pois, ja siirryin tummanruskeaan. Vähän myöhemmin sitten lopetin värjäyksen kokonaan, koska sain reaktion hiusväristä, ja tummaksi värjätty tukka näytti mielestäni liian tehdyltä.

Entisaikaan olin usein punatukkainen. 

Nyt kuitenkin haikailen juurilleni, eli punaruskean pariin. Oikein valittu hiusten väri kun korostaa ihoa ja silmiä, ja juuri nyt tuntuu, että oma väri on vähän turhan vaisu. Yli kahden vuoden värjäämättömyyden jälkeen en kuitenkaan ole syöksymässä suin päin väripurkille, vaan pohdiskelen tätä rauhassa. Siksi kokeilin KMS:n Stylecolor -suihketta, jonka sain testiin. Suihkeita on eri värisiä, minulla on käytössä kupari. Väri suihkutetaan kuiviin hiuksiin, ja se lähtee pois seuraavassa sampoopesussa. 

Tuota. Ensinnäkin ihastukseni punaiseen vain vahvistuu tämän kokeilun myötä. Toisekseen: jos haluat pöyheän seksitukan, niin tämä suihke on sinulle. Se todellakin antaa rakennetta. Melkein huvitti aamulla, miten tuuhealta tukkani näyttää. Minulla on toki aika paljon hiusta, mutta usein tukka vain roikkuu latteana. En näes ole mikään maailman ahkerin hiustenlaittaja (lue: välillä jaksan harjata). 

Oma väri nyt. Ja tällaiselta tukkani näyttää tosi usein: valuu päätä myöten. 

Nyt sitten mietin, että pitäisikö tehdä vähän pysyvämpi värikokeilu. Synteettiselle väripurkille en tahdo, joten etsinkin nyt hyvää kasviväriä. Onko teillä kokemusta kasviväreistä tai niitä käyttävistä kampaamoista? Sekä kotivärjäys että kampaamoväri kiinnostavat. 

Mitäs muuten pidätte väristä? Omasta mielestäni saisi olla vielä asteen pari tummempi, kuten noissa vanhoissa kuvissa, mutta muuten aika ihana. 

Tuote saatu testiin, kiitos! <3

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Eräs ystäväni antaa erityisen hurmaavia lahjoja ja usein ilman syytä. Kerran hän toi minulle spontaanisti kukkia, toisella kerralla sain parhaan muistikirjan ikinä. Sen nimi on Bad Girls Throughout History, ja se esittelee kiinnostavia, vahvoja naisia historian havinasta. 

Viime viikonloppuna sain häneltä kirjan, jota tarvitsin juuri tässä hetkessä kaikkein eniten. Otegha Uwagban Little Black Book: A Toolkit for Working Women sisältää ohjeita jokaiselle luovalle oman elämänsä girlbossille, oli kyseessä sitten kaltaiseni aloitteleva yrittäjä tai vain uraansa boostia kaipaava nainen. 

Sain kirjan hetkenä, jona olin väsynyt ja lievästi paniikissa tekemästäni päätöksestä.

Päätit Anna sitten heittää helpon, mukavan elämäsi viemäriin. Oletko nyt ihan varma, että se oli fiksua? Kyseleepi sisäinen kriitikkosi...

Hetkittäin ihan oikeasti jännittää. Se lienee tervettä tällaisen ison elämänmuutoksen kynnyksellä, mutta mukavaa se ei kyllä ole.

Niin, se kirja. En ole ehtinyt vielä loppuun saakka, mutta tähän asti lukemani neuvot kuulostavat oikein päteviltä. Olenkin päättänyt ottaa suunnilleen ne kaikki osaksi tulevaa vapaan toimittajan elämääni. Ihan erityisesti viehättävät seuraavat vinkit, joiden luvataan parantavan tehokkuutta:

Työskentele 90 minuuttia, pidä sitten 30 minuutin tauko. Et jaksa keskittyä täysillä koko päivää, siksi se kannattaa pilkkoa osiin. (jes, näen itseni joogaamassa ja juoksulenkeillä kesken työpäivän)!

Keskity lounaaseen, äläkä tee samaan aikaan mitään muuta. Lounas on aika ladata aivot uudelleen (ruokameditaatio, tervetuloa elämääni).

Tee työympäristöstäsi kaunis, se parantaa luovuutta (tämä on jo hanskassa, koska työskentelen ainakin alkuun kotoa käsin).

 

Äkkiä tämä uusi elämä tuntuukin taas varsin viehättävältä.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Olen suunnilleen koko tämän blogin olemassa olon ajan yrittänyt taistella ehdottomuuksia vastaan ja samaan aikaan kuitenkin vastuullisemman maailman puolesta. Mielestäni se ei ole ristiriitaista tai tekopyhää.

Aina välillä kohtaan kuitenkin mielipiteen, joka ärsyttää itseäni suunnattomasti: Miten voit puhua eläinten oikeuksien ja kasvisruoan puolesta, jos kuitenkin ostat vaatteita ketjuliikkeistä ja lentelet ympäri maailmaa...tai mitä ikinä nyt halutaankaan demonisoida. Tämä näkökulma on mielestäni ihan käsittämätön. Miten on enemmän ok syödä lihaa ja shoppailla laadukkaita vaatteita kuin syödä kasvisruokaa ja ostaa vaatteita ketjuliikkeistä (varsinkin kun yritän tehdä parannusta asiassa, enkä mielestäni erityisesti väitä olevani mikään pyhimys)? Ei mene jakeluun. 

Mielestäni juuri tällainen ehdoton ajatusmaailma on todella vaarallinen ja lannistava. Jos et tee asioita täydellisesti, älä tee ollenkaan, niinkö? Tai vielä parempi: Jos et tee asioita täydellisesti, sinulla ei ole oikeutta puhua vastuullisuuden puolesta tai tuoda esiin tärkeinä pitämiäisi asioita. Tämä ajattelutapa antaa vastuullisuudelle todella kalsean leiman. Ja oikeastihan vastuullinen elämäntapa voi olla todella hurmaava. 

Epäilen, että tämä ajatusmaailma pikemminkin karkottaa kuin kannustaa ihmisiä vastuullisempaan elämään. Kuka oikeasti haluaa tehdä vastuullisempia valintoja, jos se tarkoittaa, että kaikessa pitää siitä lähtien olla pyhimys? Ja lopulta kestävimpiä valintoja ovat usein ne, jotka tehdään omasta halusta, ei ulkoapäin tulevasta paineesta. 

Omasta mielestäni on tärkeää, että jokainen tekee parhaansa oman elämäntilanteensa, arvojensa ja persoonansa mukaan. Minä itse en ole vegaani, vaan syön pääasiassa kasvisruokaa. Yritän tehdä vastuullisia valintoja, mutta olen liian heikko ja mukavuuden- sekä nautinnonhaluinen tekemään sen täydellisesti. Olen aina avoimesti kertonut sen, ja se on mielestäni ok. Mielestäni myös sekasyöjä, joka päättää alkaa pitää yhden kasvisruokapäivän viikossa, tekee hyvän teon. Lakto-ovo-kasvissyöjä, joka karsii juustoa ruokavaliostaan, tekee hyvän teon. Kenenkään ei tarvitse olla pyhimys, ei myöskään sen vegaanin. 

Jos suurin osa ihmisistä muuttaisi kulutustottumuksiaan edes hieman vastuullisempaan suuntaan, olisi sillä enemmän merkitystä kuin sillä, että kaksi prosenttia ihmisistä alkaa ehdottomiksi vegaaneiksi. Älkää ymmärtäkö väärin, arvostan vegaaneja täydestä sydämestäni, enkä itsekään esimerkiksi suostu syömään lihaa tai pukisi turkkia päälleni. Jokainen kuitenkin vetää omat rajansa ja elää täällä oman arvomaailmansa ja omantuntonsa mukaan. 

Mielestäni jokaista, joka edes yrittää tehdä maailmasta vähän paremman, pitää kunnioittaa. On parempi tehdä jotain kuin olla tekemättä mitään. On nimittäin aika paljon ihmisiä, joita maailman tila ei voisi vähempää kiinnostaa. 

Mitä mieltä te olette? Pitääkö vegaanin olla pyhimys?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Pages