Ladataan...

Kyselin edellisessä postauksessa, mistä haluaisitte lukea täältä ensi vuonna. Ajattelin, että ehkä blogin sanomaa olisi syytä vähän kirkastaa, terävöittää, yhdenmukaistaa. Kyselin myös Instagramin puolella, millaisia kuvia haluaisitte nähdä. Sosiaalisessa mediassa kun menestyy parhaiten sanoma, joka käsittelee rajattua aihetta (ilmainen vinkki, jos Insta-kuuluisuus kiinnostaa).

Kommentit luettuani ymmärsin kuitenkin jälleen saman asian, johon aina välillä törmään: en ole vain yhdenlainen, eivätkä ole kiinnostuksen kohteenikaan. Ja miksi pitäisi?

Tämä aika tuntuu suosivan täydellisyyttä ja ehdottomuutta. Pitäisi päättää, mitä on, ja pitää sitten päänsä. Olla joko puolesta tai vastaan. Asettaa tavoitteet elämälleen ja pyrkiä sitten niitä kohti. Kehittyä ja menestyä.

Vaan mitä, jos unelmat ja mielipiteet muuttuvat? Mitä, jos identiteetti on vasta rakentumassa? Mitä, jos ei tiedä, mitä tahtoo?

Ehdottomuus ja täydellisyydentavoittelu eivät puolla ihmisyyttä. Ihminen kun on epätäydellinen, monimutkainen olento, joka muuttaa mieltään ja suuntaansa, joka kasvaa ja oppii niin maailmasta kuin itsestään elämän mukana. Mielestäni onkin aina ollut absurdi ajatus, että elämänsä suunta pitäisi määrittää jo lukioaikoina tai ennen niitä. Silloinhan ihminen on lapsi. Lapsi taas ei ole kypsä, kokenut, harkitseva ihminen, vaan ihmisenalku, josta jonain päivänä ehkä tulee aikuinen.

Elämänkokemusta ei voi saada muuten kuin elämällä.

En haluaisi olla henkisesti päivääkään nuorempi, vaikka 37 ikävuotta kuulostaakin välillä hieman ahdistavalta. Tässä iässä kun pitäisi ehkä olla jo aika valmis ja tietää, mitä tahtoo? Vai pitäisikö?

Lohdullista on se, että olen tähän ikään mennessä löytänyt työn, jota rakastan, ja ollut tarpeeksi rohkea pitääkseni pääni sen suhteen. Olen tähän asti halunnut tehdä toimittajan työtä, en edetä toimituksessa, sillä olen rakastanut juttujen tekemistä eniten. Se ei silti tarkoita, etten joskus rakastaisi jotain toista työtä.

Olen vihdoin löytänyt oman pukeutumistyylini ja sisustustustyylikin on muotoutumassa. Se on vaatinut hyvin monta kokeilua. Aina (usein) ei voi tietää, mistä oikeasti tykkää, ennen kuin kokeilee. Pätee muuhunkin kuin sisustamiseen.

Ryhdyin tänä vuonna yrittäjäksi, sillä se on kutsunut minua kauan. En silti sano, etten enää ikinä mene palkkatöihin. Saatan mennäkin, jos siltä tuntuu.

Leikkasin hiukseni keväällä pitkäksi polkaksi. Pidän siitä edelleen, mutta ei polkka ole mikään tunnusmerkkini. Voi olla, että ensi vuonna minulla on jälleen pitkät hiukset - tai sitten ei.

Olen vannonnut elämässäni kaikenlaista, kuten etten syö enää koskaan eläinperäisiä tuotteita, joogaan joka päivä, en ikinä osta mitään ketjuliikkeestä ynnä muuta sellaista. Yhtään ehdotonta lupaustani en ole pystynyt pitämään.

Vaikken ole vieläkään oppinut ehdottomaksi tai täydelliseksi, olen oppinut jotain muuta.

Olen oppinut, että elämästä tulee huomattavasti onnellisempaa, kun päästää irti täydellisyyden tavoittelusta. 

Olen oppinut, että elämä on melko paljon mukavampaa, kun ei tarvitse olla niin ehdoton. 

Ja olen oppinut, että parhaat asiat elämässä tapahtuvat, kun uskaltaa antaa sen viedä, ei liikaa suunnittele eikä määrittele. Sillä se on elämää, eikä se koskaan kulje juuri niin kuin etukäteen maalaili. Täydellisyyden tavoittelu ja ehdottomuus kumpuavat pelosta, pelosta, ettei riitä sellaisena kuin on ja pelosta itse elämää kohtaan. Sillä elämä on arvaamatonta, 

mutta vaikka sitä kuinka yrittäisi kontrolloida, ei se yhtään arvaamattomammaksi muutu. 

Siksi päätin taas antaa elämän viedä ja olla juuri niin sekava ja monitahoinen ja epätäydellinen ihminen kuin olen. Muista tänään, että olit mitä olit, se on tarpeeksi. Sinä riität, eikä sinun tarvitse olla yhtään täydellisempi tai ehdottomampi.

Ihanaa joulun aikaa!

 

PS. Kuvassa on vaaleassa harkitussa kodissani rajusta vatsataudista parhaillaan kärsivä koirani. Säästän teidät yksityiskohdilta. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Hei murmelit, 

vuosi lähenee loppuaan, ja mietiskelen, mitä sitä ensi vuonna tekisi. Instastoryssani on meneillään kysely Instan sisällöstä (käy vastaamassa, jos kiinnostaa), ja nyt kysyn täälläkin: MITÄ TAHTOISIT LUKEA BLOGISTANI ENSI VUONNA?

 

1. Luetko mieluummin usein ja kevyempää vai harvemmin ja syvällisempää ja huolitellumpaa? (Usein ja syvällistä ei ole vaihtoehto, koska aivokapasiteettini ja aikani on rajallista)?

 

2. Mitkä aihealueet kiinnostavat:

- henkinen kasvu, itsensä kehittäminen sekä toteuttaminen ja mieli

- mielipiteet

- hörhö-osasto: universumi, horoskoopit ja sen sellainen

- ura ja raha

- koti

- päivän tyyli

- kosmetiikka

- kirjat

- vastuullisuus

- reseptit

- hyvinvointi

- jokin ihan muu, kerro kommenteissa

 

3. Millaisia kuvia haluat nähdä:

- Huoliteltuja järkkärikuvia

- peiliselfietkin ovat ihan kivoja

 

4. Jotain muuta?

 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Remington

Tykkään hiuksistani eniten silloin, kun ne ovat rennoilla laineilla. Valitettavasti olen kuitenkin melko laiska käyttämään rautoja, joten laineet ovat useimpina päivinä vain märkä uni. Sitten pulmaani löytyi kuitenkin ratkaisu. 

Näin vähän aikaa sitten saman viikon aikana kaksi ystävääni, joilla kummallakin oli hiuksissaan ihanat laineet. ”Lämpörullat”, huudahti kumpikin, kun tiedustelin salaisuutta. Muistatteko te vielä lämpörullat? Kaveripiirissäni niitä käytettiin kymmenen vuotta sitten, mutta nyt ne ovat tehneet selvästi uuden tulemisen. Mitä muut edellä, sitä Anna perässä.

 

 

Sain Remingtonilta testiin Proluxe-lämpörullat. Vähän jännitti alkuun, sillä minua oli varoiteltu, että lämpörullilla saa helposti aikaan vähän liian kiharat hiukset. Huoli oli kuitenkin turha. 

Käytin isoimpia rullia ja asettelin niitä kampaajaystäväni neuvojen mukaan hieman viistosti ja eri suuntiin. Näin lopputuloksesta ei tule liian missimäinen, jos tiedätte, mitä tarkoitan. Rullat saivat olla päässä kymmenisen minuuttia, ja kun avasin ne, hiukset olivat kuohkeat ja loivilla laineilla. Ihan kuin olisin saanut hiuksia puolet lisää. 

Kampauksen alle kannattaa suihkuttaa lämpösuojaa ja jotain kiharrusnestettä. Kun kampauksen vielä viimeistelee hiuskiinteellä, se kestää kauemmin. 

Käytättekö te lämpörullia?

 

Kuva minusta: Satu Nyström

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages