Ladataan...

Olohuoneen sisustus hakee vielä muotoaan, mutta näiden kuvien värimaailma viehättää minua tällä hetkellä erityisesti. Olen vähän kamppaillut itseni kanssa yrittäessäni päättää, tuleeko tästä tilasta täysin harmoninen niin, että kaikki sopii yhteen, vai annanko sen vain muotoutua. Veikkaan, että jälkimmäinen on kuitenkin enemmän minua. Tykkään tiloista, jotka ovat seesteisiä, mutta joissa on paljon katseltavaa. Viimeaikaisin sisustusihastukseni on ruotsalainen @krickelin. Jos omistaisin vanhan talon, niin suunnilleen tuollaiselta siellä varmaan näyttäisi. Runsaalta, mutta silti harmoniselta.

Sohvan takainen seinä kaipaa edelleen maalia. En vieläkään ole kyennyt tekemään päätöstä, mutta se useimpien suosikkisävy, eli Tikkurilan Serpentiini, on rankattu pois. Sorry kaverit, mutta se on tänne liian harmaa ja liian tumma. Tällä hetkellä pohdiskelen Angoran ja Himmelin välillä, mutta myös Neva on vielä mielessä (se lämpimämpi vaaleavihreä), ja olenpa hieman Krickelinin innoittamana miettinyt vaaleansinistäkin. Veikkaan, että tuo keltainen Himmeli ei saa kovinkaan monelta kannatusta, mutta voisin kuvitella, että se sopisi tänne ja toisi mukanaan palan aurinkoa. Minulle on värejä valitessani kaikkein tärkeintä, millainen tunnelma niiden mukana tulee. Siksi kylmät ja tummat sävyt eivät pääse tähän kotiin, ne eivät ole oikein minua, eivätkä tuo mukanaan sitä lämpöä ja valoisaa energiaa, jota tavoittelen. 

Lämpimät keltaiset ja ruskeat, ripaus pastelleja ja vaalean puuterinen yleisilme ovat tämän kodin värimaailman kulmakiviä. Se oli huomattu myös Iittalalla, josta lähetettiin minulle lahjaksi pari rusehtavaa Kastehelmi-purkkia*. Ihan minun näköisiäni. Kastehelmi merkitsee minulle paljon, sillä perin mummoltani pari sarjan vanhaa kulhoa. Niistä tulee mieleen mummo, mutta nostalgiastaan huolimatta niissä on jotain hyvin ajatonta. 

Viidakko sen kun kasvaa. Kun parvekekukat pitää ilmojen viiletessä siirtää sisään, saatan olla hieman ongelmissa. Vaikka tämä koti on mielestäni kivan avara, neliöitä on silti vain 37,5. Tarvitaan ehkä jokin luova ratkaisu, mutta onneksi sellainen on jo mielessäni. 

Kunhan saan sohvaseinän värin päätettyä, saa seinä myös muuta koristetta. Se on kaunis tyhjänä ja valkoisenakin, mutta kaipaan kuitenkin katseltavaa. Vastapäisellä seinällä on jo vaikka mitä, mutta sekin on hieman vaiheessa. Minusta on ihana sisustaa näin pala kerrallaan, ei ole kiirettä mihinkään. Luotan siihen, että esineet löytävät aikanaan paikkansa, ja kodistä muodostuu minun näköiseni.

*saatu, kiitos!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Taas on aika reseptin. Tykkään tallentaa tällaisia nopeita, helppoja reseptejä, jotta muistan ne myöhemmin. Joten tässä tulee!

Tein yhtenä päivänä ihan vahingossa tosi hyvää pastakastiketta soijarouheesta. Tästä reseptistä tulee noin neljä annosta, ja aikaa menee 10 minuuttia. 

2 dl tummaa soijarouhetta (kuivana)

4 valkosipulinkynttä

1 sipuli

2,5 dl kaurakermaa

500 g paseerattua tomaattia

1 rkl punaviinietikkaa

1 kasvisliemikuutio

suolaa

oliiviöljyä

Lisäksi: pastaa

 

Pilko sipulit ja kuullota niitä runsaassa öljyssä. Lisää joukkoon paseerattu tomaatti, kasvisliemikuutio ja kaurakerma sekä soijarouhe. Mausta punaviinietikalla ja ripauksella suolaa. Keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia ja valmista samalla pasta. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Ladataan...

Moni tuntee tähän aikaan vuodesta haikeutta. Kesä on jäämässä taakse, illat alkavat pimetä, ilmassa tuntuu jo aavistus kirpeyttä.

Minä rakastan syksyä, olen aina rakastanut. Kesä on huoleton ja raukea, pitkiä valoisia öitä, hitaita aamuja, elämisen riemua. Syksy on energiaa.

Vaikka nautin kesästä, en saa silloin juuri mitään aikaan. Syksy symboloi uuden alkua. 

Kesä kääntyi mielessäni syksyksi sunnuntaina. Olin vähän väsynyt Flow'n jälkitunnelmissa, lähdin pyöräilemään kauppaan ja taivas aukesi. Ihan lähelle iski salama, ukkonen jyrähti korvia huumaavasti heti perään, kaatosade ja säikähdys pyyhkivät väsymyksen pois. Kuuron mentyä ilma raikastui. Tuuli on nyt viileä, iltaisin tarvitsee pitkähihaisen. Uusi vuodenaika on avautumassa, astun siihen täynnä energiaa.

Kiitos kesä, olit hieno ja erilainen kuin kuvittelin. Nyt on aika päästää irti raukeudesta ja tarttua kiinni elämään. 

On syksy, uusien mahdollisuuksien aika. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Pages