Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että luen aina jotain. Olen lukenut kirjoja siitä asti, kun kyseisen taidon opin. Hyvin harvassa ovat ne illat, joina en avaa kulloinkin kesken olevaa kirjaa ennen nukkumaanmenoa. 

Kirjamakuni on hyvin laaja. Luen kaikkea dekkareista elämänkertoihin. Hyvä kirja on sellainen, joka käy tunteisiin, joka saa ajattelemaan tai jonka kautta voi ymmärtää omaa elämäänsä hiukan paremmin. Usein hyvä kirja on vain koukuttava tarina. 

Sain kokeilla BookBeat-sovellusta ilmaiseksi kolmen kuukauden ajan. BookBeat on puhelimeen ladattava sovellus, jolla voi kuunnella äänikirjoja tai lukea e-kirjoja 16,90 euron kuukausimaksun hinnalla. Tarjolla on tuhansia kirjoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi eri genreistä, uutuuksista vanhoihin klassikoihin. Sovellusta selaillessa tulee samanlainen olo kuin kirjakaupassa tai kirjastossa. Niin paljon vaihtoehtoja, mihin tarinaan haluan seuraavaksi upota, mistä aiheesta lukea lisää, kaipaako jännitystä vai romantiikkaa, jotain koskettavaa vai tiukkaa faktaa. Valikoima on loputon. 

Sovellus tarjosi minulle ensimmäiseksi Anna Janssonin uusinta dekkaria nimeltä Katseelta kätketty. Olen lukenut aiemmin Janssonin Maria Wern -dekkareita, jotka sijoittuvat Gotlantiin ja ovat ruotsalaista murhamysteerilukemistoa parhaimmillaan. Huh, niin tämäkin. Suosittelen!

Kylmäävän dekkarin jälkeen tartuin Maria Veitolan omaelämäkerta Veitolaan. Ihastuin. Veitolan äänihän on ihana. Hän kertoo kirjassaan elämästään ja työstään, lukee vanhoja kolumnejaan ja avaa niiden taustoja. Tämä on kirja, josta saa paljon tukea ja ajateltavaa oman elämän suhteen. Veitola kuulostaa kuin isosiskolta, joka on kokenut paljon ja onnistunut pysymään uskollisena itselleen. Viisas kirja. Kuuntele.

Muistatte ehkä, että luin hetki sitten Yuval Noah Hararin Sapiensin. Siitä asti olen halunnut tarttua sen jatko-osaan, Homo Deukseen. Sekin löytyy täältä, suomeksi e-kirjana, englanniksi äänikirjana. Aion valita äänikirjaversion. On välillä ihana kuunnella lukemisen sijaan. Sapiens oli sitä paitsi sen verran raskas opus, että en ihan heti jaksaisi lukea toista samanmoista. 

En tiedä, mihin tartun Homo Deuksen jälkeen. Tekisi vähän mieli kuunnella Sinuhe egyptiläinen, luin sen viimeksi joskus teininä. Waltarin tuotantoa löytyy BookBeatista lisääkin. 

Luin hetki sitten myös Kate Atkinsonin Elämä elämältä, joka oli ihan mahtava teos. Parhaita kirjoja, jonka olen hetkeen lukenut. Se löytyy täältä, samoin sen jatko-osa Hävityksen jumala, jota minulle suositeltiin. 

Lyhyesti: BookBeat on kuin kirjojen suoratoistopalvelu, joka on aina mukana puhelimessa. Huippua on, että äänikirjoja voi kuunnella samalla, kun tekee jotain muuta. Minä olen kuunnellut maalatessani, ajaessani helteillä uimaan Espoon syrjäisille järville, laittaessani ruokaa, siivotessani...

Mikä parasta, BookBeat ratkaisi kirjapulmani, kun lähdin purjehduslomalle heinäkuun lopulla. En ottanut mukaan yhtään kirjaa, vaan kaikki oli mukana puhelimessani. Sinne latasin BookBeatista muutaman kirjan kotona ennakkoon, sillä ulkosaariston nettiin ei ole luottaminen. BookBeat toimii siis myös ilman verkkoyhteyttä, kunhan lataat kirjasi offline-tilaan. Se ei maksa mitään. 

BookBeatissa on myös perhetili, jos perheeseesi kuuluu useampia jäseniä. Silloin voit lisätä käyttäjiä tiliisi hintaan 4,90 e/jäsen. Lastenkirjoja on myös tarjolla, vähän huvittaisi kuunnella välikevennykseksi taas vaihteeksi jokin Harry Pottereista. Mahtavia kirjoja nuo. 

Nyt teillä on mahdollisuus kokeilla BookBeatia ilmaiseksi kuukauden ajan. Alekoodi koskee uusia käyttäjiä ja on voimassa 31.10. asti. Kokeilujakson jälkeen tilaus jatkuu normaalisti hintaan 16,90 e. Ilmaisjakson voi lunastaa täällä, ja koodi on annavihervaarasta

Ihania luku- ja kuunteluhetkiä!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Hiustyyliäni voisi varmaan parhaiten kuvailla sanalla huoleton. Olen äärettömän laiska laittamaan hiuksiani, enkä joka päivä jaksa edes harjata niitä. Hiuslaatuni on luonnonkihara ja kuivahko, joten se näyttää aika helposti siltä, että nousin juuri sängystä. Se sopii minulle mainiosti.

Silloin, kun vaivaannun tekemään kampaukselleni jotain, käytän joko kuivasampoota tai suolasuihketta. Kuivasampoo antaa liian puuhtaalle tukalle kivasti rakennetta ja nostaa sitä ilmavammaksi. Suolasuihke taas saa hiuksistani esiin laineilevan rakenteen ja tekee niistä rennomman näköiset.

Vaikka käytän ihonhoidossa ja meikeissä pääasiassa luonnonkosmetiikkaa, hiustuotteissani en ole yhtä tarkka. En oikein tiedä, miksi. Ehkä siksi, että en ole löytänyt suosikkituotteita luonnonkosmetiikan valikoimista. Nyt löysin kuitenkin yhden.

Sain testiin Dabban Baltic Sea Spray -suolasuihkeen. Se on aika ihana, tuoksu ei ole makea, vaan unisex, siinä on varmaan männynneulasia. Suihke tekee hiuksista vähän merituulentuivertaman näköiset, muttei lainkaan tahmaisia. Suosittelen!

Onko teillä suosikkeja luonnonkosmetiikan hiusbrändien joukossa?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Björkön luonnonsatama.

Jurmo. Maailman maagisimpia paikkoja.

Utön majakka. Vieressä humisevat tutkat. Outo ja idyllinen saari.

Matkalla Jurmoon. Mainingit nousivat tässä aika korkeiksi, ja hetki kuvan ottamisen jälkeen jouduin luovuttamaan ohjaamisen kokeneempiin käsiin. Jännittävä osuus.

Ensimmäinen purjehduspäivä. Saavuttiin Hangosta Rosalaan auringonlaskun jälkeen. 

Onnellinen koira Jurmossa.

Paras vahtipaikka.

Ensimmäinen purjehduspäivä.

Merellä sumu herättää kunnioitusta.

Utön vierasvenesatama.

Matkalla jonnekin.

Viikon asu.

Högsåran vierasvenesatama.

Meriaamiainen: kaurapuuroa, maapähkinävoita, hilloa, kurpitsansiemeniä, hedelmiä, kookoshiutaleita.

Jurmon vierasvenesatama.

Utön satamassa. On muuten ankkurikiinnitys.

Jurmon rannat näyttävät tältä.

Högsåran kylätie.

 

Missään ei ole niin helppo muistaa, kuka on, kuin siellä, missä ympärillä on avara maailma, missä netti ei toimi, missä peiliin unohtaa katsoa, missä vaatekriisit eivät käy mielessäkään ja missä meikkaaminen tuntuisi täysin järjettömältä. Kun vastassa ovat luonnonvoimat ja luonnon syvä rauha, se pinta, esittäminen ja koristautuminen, jota kaupungissa kantaa mukanaan, ikään kuin karisee pois. Jäljelle jää vain aidoin. 

Huomaan, että olen kovin onnellinen, kun en pääse someen, kun en näe itseni heijastusta kaikkialta ja kun voin elää luonnon rytmissä. Herätä ilman kelloa, mennä nukkumaan, kun pimeys laskeutuu, syödä, kun on nälkä, hypätä välillä mereen uimaan. 

Purjehtiminen on tavallaan helppoa elämää ja tavallaan ei lainkaan. Tuulet, aurinko, sumu ja myrskyt saavat merellä ja erämaissa aivan toisen merkityksen kuin turvassa kaupungissa. Ilman tuulta ei liikuta. Kova tuuli ja sen nostattamat aallot herättävät syvää kunnioitusta. Meri on valtava, ihminen pieni. 

Veneestä puuttuu monta asiaa, jotka maissa ovat itsestäänselvyyksiä. Lähes kaikki ruoka on kuivaruokaa, sillä jääkaappi vie paljon sähköä. Tällä reissulla se ei ollut käytössä kertaakaan. Vessaan pitää mennä maihin, myös keskellä yötä. Suihkua ei ole, ei edes kaikissa satamissa. Luonnonsatamissa ei ehkä ole vessaakaan. 

Veneessä on aina lähellä toista, myös silloin, kun haluaisi olla rauhassa. Matka etenee välillä nopeasti, välillä pysähtyy tuulen mukana. Moottorilla on helppo ajaa, mutta se metelöi. Tuuli purjeissa tuntuu ohjauspinnassa, vene kääntyy liikaa, kurssi muuttuu, valkoisen veden rajalla näkyy GPS:ssä sinistä vettä, se on matalaa, sinne emme halua. Pienistä asioista tulee merellä isoja.

Saaristo on mielettömän kaunis. Rosalan viikinkikylä, maaginen Jurmo, oudon idyllinen Utö siinä, missä odotin Jurmon kaltaista ankaruutta, Björkön luonnonsatama, jossa auringon näkee laskevan yhtä aikaa järveen ja mereen, jos istuu korkealla kalliolla sen aikaan, suojainen Högsåra, jota katsovat metsäiset saaret ja viimeiseksi Hangonkylän satama Hangon länsipuolella, rauhallinen levähdyspaikka.

Nyt istun parvekkeella, juon kahvia ja kaikki on kovin helppoa. Epäilen, että alan parissa päivässä jälleen meikata, vaihdan sortsit johonkin kaupunkikelpoisempaan ja avaan viikon ponnarilla olleet hiukseni. Pelkään, että liu´un takaisin siihen maailmaan, jossa esitetään, yritetään niin kovasti olla jotain ja unohdetaan se, mitä oikeasti on sisällä. En halua sinne, haluan pysyä tässä, aitona. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages