Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Desenio

Seinäni julisteet: Serenity, Leopard Profile, Moon Phase, Fog Mountain ja Highland Cow. Löydät ne kaikki osoitteesta Desenio.fi.

 

Koodilla ANNAVIHERVAARASTA saat 25 prosentin alennuksen Desenion julisteista ajalla 13.-15.11. (Koodi ei koske kehyksiä eikä Handpicked-/Collaboration -julisteita) 

Olohuoneen seinällä on jo jonkin aikaa ollut viisi Deseniolta saamaani julistetta. On ollut hankalaa kuvata täällä niin, etteivät ne näy - varsinkin, kun olen halunnut näyttää ne teille jo kauan. On hämmentävää, miten paljon muutama taulu tekee tilalle. Se aiempi tylsyys ja keskeneräisyyden tunnelma on poissa, seinällä on jotain, mitä katsoa. 

Muistattatteko vielä, kun täällä kävi muuton aikoihin eräs sisustustoimittaja konsultoimassa minua? Hänen mielestään tyhjät valkoiset seinät olivat kamalat, ja hän kehotti minua hankkimaan pian katseltavaa niille. Nyt ymmärrän, mitä hän tarkoitti. Niin kauan, kun tuo seinä oli tyhjä, sen tyhjyys ei oikeastaan häirinnyt minua. Ajattelin vain sen olevan kesken. Nyt, kun taulut ovat seinällä, en voisi kuvitella sitä enää ilman. 

Taulut myös saavat tilan näyttämään entistä korkeammalta, sillä ne vetävät katseen ylemmäs. Sen sisustustoimittajan mukaan suomalaisten yleisimpiä sisustusvirheitä onkin sisustaa vain katseen korkeudelle saakka. Näin iso osa tilasta jää käyttämättä.

Nämä viisi taulua ovat vasta alkua. Aion jatkaa tauluseinää vähitellen laajemmaksi. Ainakin toiset viisi mahtuu vielä mainiosti.

Julisteiden valinta ei muuten ollut helppoa! Deseniolla on valtava valikoima, ja käytin monta iltaa sen selailemiseen. Vaihdoin mielipidettäni monesti. Desenion nettisivulta löytyy Rakenna tauluseinäsi -työkalu, jolla voi sommitella oman tauluseinänsä. Se oli suunnittelussa kullan arvoinen, sillä minulle sisustamisessa hankalinta on nähdä etukäteen, mitkä asiat sopivat yhteen. Nyt ei tarvinnut arvailla. Taisin rakentaa yhteensä 20 tauluseinää.

Lopulta päädyin näihin viiteen julisteeseen. Mietin ensin, millaisen tunnelman haluan ja millaiset julisteet sopivat jo olemassa olevaan sisustukseeni. Päädyin hylkäämään liian dramaattiset julisteet (joihin tunsin suurta vetoa). Täällä on puuterinen, harmoninen tunnelma. Sen halusin jatkuvan julisteissa.

Kirkkaita värejä, graafisia kuvioita, naishahmoja ja taiteellisia piirroskuvia en edes harkinnut. Ne eivät oikein puhuttele minua. Halusin hillityn, seesteisen värimaailman. Päädyin valitsemaan pääosin mustavalkoisia julisteita, mutta hieman väriä kaipasin silti. Siitä vaaleanpunaiset flamingot. 

Julisteiden aiheiden halusin peilaavan minulle merkityksellisiä asioita. Flamingot ja gepardi muistuttavat Afrikasta, missä olin yhdellä unohtumattomimmista matkoistani, kuun vaiheet muistuttavat mystiikasta ja myös ylämaan lehmässä on jotain salaperäistä. Se puhutteli minua heti. Vuori taas viittaa luontoon ja siihen, että vuoret on tehty valloitettaviksi: unelmat voi toteuttaa, kun vain uskaltaa ja tekee hurjasti töitä. Vuoren tilalla oli alun perin sumuinen metsämaisema, joka sykähdytti minua erityisesti. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se ei sovi kotini tunnelmaan, joten jätin sen pois. 

Siinäpä muuten omat neuvoni julisteseinän valintaan:

1. Mieti värimaailma.

2. Pohdi, millainen tunnelma sopii kotiisi.

3. Valitse aiheita, joilla on sinulle merkitys.

4. Kill your darlings eli jos jokin juliste ei sovi joukkoon tai kotiisi, jätä se pois, vaikka rakastaisit sitä.

5. Tee juuri kuten itse tykkäät, nämä ovat vain minulle sopivat vinkit. 

 

Mitäs pidätte seinästä?

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Ladataan...

Yhtenä hetkenä on järjetön kiire, enkä tiedä, miten tästä selvitään. Hotkaisen lounaaksi pari leipää ja illalliseksi samoin. Seuraavana päivänä polttelen kynttilöitä, kuvaan arkena päivänvalossa (mahdottomuus marraskuussa, jos olisin palkkatöissä), ja kokkaan rauhassa terveellistä vegaaniruokaa. Ristiriitoja, niitä tässä uudessa elämässäni piisaa.

Ristiriitainen olen myös pukeutumisessani. Useimpina päivinä viihdyn farkuissa ja isossa neuleessa, mutta sitten välillä vetäisen päähäni lierihatun ja tunnen itseni oikein kunnolla pukeutuneeksi ja vähän myös sellaiseksi entisajan huolitelluksi, ryhdikkääksi ihmiseksi. Hattu sen tekee.

On marraskuu, ja ulkona on liian lämmintä. Tihkusateinen pimeys kietoutuu ympärille, enkä ilman uutta linssiäni voisi kuvata yhtään mitään. Se on paras ostos, jonka olen aikoihin tehnyt. Ne muut ostokset sen sijaan: no, ei taaskaan tee mieli ostella mitään, mikä on melkoisen hyvä asia. Ajattelen shoppailulakkoa jälleen loppuvuodeksi, mutten tiedä, miten saisin peiliselfieitä asuistani (nehän toki ovat koko lakon suola ja sydän). Puhelimelle on liian hämärää, ja uuden linssini kanssa en pääse tarpeeksi kauas peilistä. Näitä ensimmäisen maailman ongelmia.

Jooga. Voihan jooga. En vain ehdi tunneille, joten olen joogaillut kotona. Se rauhoittaa ja pitää selkäni kunnossa, työasentoni kun ei ole mitä parhain (= käppyrässä sohvannurkassa läppäri sylissä). Joogatunnille meneminen tuntuu sen sijaan tällä hetkellä aiheuttavan enemmän stressiä kuin nautintoa. Harmi sinänsä.

Kuuntelen Riikka Pulkkisen Lasten planeettaa, luen bloggaajakollega Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjaa ja annan marraskuun olla ikkunoiden takana juuri niin harmaa ja synkistelevä kuin se aina on. Sisällä on lämpöistä ja kynttilät palavat jälleen. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Viime perjantaina istuin tunteja sohvalla läppäri sylissä ja yritin kirjoittaa yhtä juttua. Kiva ja kiinnostava juttu, mutta aivot eivät suostuneet yhteistyöhön. Joskus käy niin, tiedätte varmaan. Kun olin koko viikon ajatellut, perjantai-iltana kaikki luovuuteni oli käytetty. 

Koska kirjoitan työkseni, minun on pystyttävä kirjoittamaan myös silloin, kun ei siltä tunnu. Jos suinkin mahdollista, yritän kuitenkin välttää väkisin kirjoittamista. Nyt se ei ollut mahdollista, sillä deadline oli maanantaina ja tunsin vahvasti, että viikonloppuna olisi suotavaa tehdä jotain ihan muuta kuin töitä.

Kun työskentelee unelma-ammatissaan ja vielä tuoreena yrittäjänä, on helppo haalia kalenteri täyteen tekemistä. Vähän niin oli käynyt viime viikolla.  No, kaikesta selvittiin, mutta perjantaina aivoni olivat tosiaan siltä viikolta melkoisen käytetyt.

Kun sitten vihdoin sain viimeisen jutun valmiiksi ja suljin koneen, päätin, etten kirjoita lauantaina sanaakaan. Olisi niin helppoa venyttää töitä viikonlopullekin. Vaan olen kaukaa viisas, ja yritän pyhittää viikonloput vapaa-ajalle. 

Liian moni ihminen väsyy nykyisessä työelämässä, myös niissä unelma-ammateissa. Se ei ole ihme, jos tekee töitä vuorokaudet ja viikot ympäri. Ihminen vain yksinkertaisesti tarvitsee lepoa. Luovuus tarvitsee tyhjää tilaa. Aivot haluavat välillä tylsistyä.

Lauantai koitti. En avannut konetta. Kävin ystävän kanssa metsälenkillä ja illalla join vähän viiniä Harju 8:ssa (ihana paikka, ravintola ja kukkakauppa yhdessä). Lopun aikaa tylsistyin. 

Olen siitä ristiriitainen, että kaipaan usein omaa aikaa, mutta sen saatuani saatan tuntea itseni vähän yksinäiseksi. Normaalisti sellaisessa tilanteessa kirjoittaisin blogia, mutta nyt olin kieltänyt sen itseltäni. Kuuntelin äänikirjaa, selailin sisustusopusta, järjestelin kotia. Viikon stressi tuntui kaukaiselta, maailma pysähtyneeltä.

Sunnuntaina heräsin täynnä virtaa. Kävin freelancekaverin kanssa lounaalla Gastro Cafe Kalliossa (kiva paikka tämäkin, jättileipiä) ja sain jakaa pulmiani ja ajatuksiani jollekin, joka ymmärtää täysin, mistä tässä freelancetoimittajuudessa on kyse ja mitä kaikenlaista kommervenkkiä siihen liittyy - ja mitä kaikkea kivaa. Olin täynnä virtaa, joogasin ja kävin parilla lenkillä. Sitten kirjoitin, ja se sujui kuin tanssi. Sitä tanssia kaipasin perjantaina, mutta musiikki oli vaiennut, eikä kukaan vienyt lattialle. 

Väkisin ei kannattaisi yrittää. Ei kirjoittamista, ei mitään muutakaan tässä elämässä. Joskus ei tarvita mitään muuta kuin seuraava päivä, ja kaikki loksahtaakin. 

Yritän muistaa tämän seuraavan kerran, kun kirjoitusjumi (tai jokin muu jumi) iskee. Joskus tarvitaan vain hetki tyhjää.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Pages