Ladataan...

Kuvassa on kaksi lempivaatettani: rennot farkut ja puuterin värinen neule. Neuleesta tosin meinasi tulla entinen lempivaate, sillä yritin kuukausi takaperin myydä sen ystävälleni. Hän ei ostanut, ja päädyin sovittelemaan sitä itselleni. Yllättäen en ihan ymmärtänytkään, miksi olin halunnut luopua siitä. Ehkä siksi, että olen yrittänyt luoda täydellistä vaatekaappia?

Täydellisen vaatekaappini filosofia on perustunut ajatukseen, että parasta olisi hankkia pelkkiä lempivaatteita, jotka sopivat yhteen muiden garderobini yksilöiden kanssa. Lähiaikoina olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa koko täydellistä vaatekaappia. Se on nimittäin suurimmalle osalle meistä saavuttamaton illuusio, kuten kaikki täydellinen elämässä muutenkin.

Pahimmillaan se saattaa ajaa metsästämään täydellisiä vaatteita, uhraamaan niille paljon enemmän aikaa ja ajatuksia kuin ne ansaitsevat, ostamaan jotain vain siksi että se kuuluu täydelliseen vaatekaappiin (tarkoitan tällä niitä silkkipaitoja rennosti pukeutuvan vapaan toimittajan vaatekaapissa) ja seuraamaan jonkun toisen luomaa ajatusta siitä mitä kunnolliseen garderobiin kuuluu (ne Talven kapselivaatekaappi -jutut joihin olen itsekin syyllistynyt). Jos ei ole varma tyylistään, ajatus täydellisestä vaatekaapista voi myös saada pukeutumaan yleisesti hyväksytyllä tavalla, joka ei ehkä kuitenkaan puhuttele itseä. 

Lyhyesti: täydellisen vaatekaapin tavoittelu voi aiheuttaa tyytymättömyyttä, korostaa vaatteiden merkitystä ja saada shoppailemaan turhaan. 

Juuri näistä asioista tahdon elämässäni eroon sekä itseni että maailman takia. 

Tapamme kuluttaa vaatteita on kestämätön. Suomalaiset tuottavat joka sekunti 2,2 kiloa tekstiilijätettä. Vuodessa se tekee 70 miljoonaa kiloa. Vuonna 2015 vaateteollisuus tuotti enemmän kasvihuonepäästöjä kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä. 

Tärkeimpiä tapoja vähentää vaatetuotannon ympäristövaikutuksia on pidentää yksittäisen vaatteen käyttöikää. Mistä päästään asian ytimeen (puuterin värinen neule).

Olen edelleen sitä mieltä, että vaatekaappiinsa kannattaa pyrkiä hankkimaan pelkkiä lempivaatteita. Lisäksi olen sitä mieltä, että ennen kuin hankkii yhtään mitään, kannattaa käydä jo olemassa olevat vaatteensa läpi ja miettiä, tarvitaanko uutta lempivaatetta. Voisiko johonkin vanhaan vaatteeseen rakastua uudelleen?

Shoppauslakko on jälleen opettanut minulle itsestäni. Olen kuvitellut olevani jonkinasteinen vaateaddikti, mikä ei tosin kohdallani näy hillitsemättömänä shoppailuna. Enemmänkin niin, että rakastan kauniita vaatteita ja löydän kyllä uusille ihanille yksilöille paikan elämästäni. 

Nyt en ole enää ihan varma tästä. Yksi mukavimpia asioita shoppauslakossa on nimittäin se (sen lisäksi että voi ajatella itseään maailmanparantajana edes hetken), että se vapauttaa. Kun ei voi ostaa mitään, vapautuu samalla tarpeesta ostaa jotain. Moni meistä on oppinut hakemaan mielihyvää uuden materian hankkimisesta. Samalla tekee hutiostoksia, tuhlaa liikaa, saa shoppailukrapulan ja päätyy ehkä ostamaan jotain kaunista, joka ei kuitenkaan ole ihan sinua. Vaatteet voivat aiheuttaa jonkinasteista identiteettikriisiä.

Shoppauslakossa voi hyvillä mielin pukeutua joka päivä pillifarkkuihin, neuleeseen ja maihareihin. Alan ymmärtää, miksi jotkut suuret ajattelijat ovat pukeutuneet joka päivä samoin. Steve Jobs, right? Vaatteiden ja tyylin miettiminen joka päivä uudelleen vie järkyttävästi energiaa.

Joo, ymmärrän, että kaikille koko tyyli ei ole niin tärkeä asia, ja silloin siihen ei tietenkään uppoa myöskään energiaa. Jotkut myös onnistuvat luomaan sen täydellisen kapselivaatekaapin, jonka jokainen osa sopii yhteen ja josta ei löydy mitään turhaa.

Minä en kuulu kumpaankaan ryhmään. Olen kuitenkin tämän lakon aikana tajunnut, että vaatteet eivät ehkä merkitsekään minulle niin paljon. Kunhan tykkään niistä itse, ne istuvat ja ovat mukavat, se riittää. Minun ei tarvitse olla se joukon tyylikkäin ja trenditietoisin. Voin olla vain minä.

Jos oma tyyli on hukassa, kannustan kyllä etsimään sitä. Etsinnät on kuitenkin suotavaa ensin suunnata omaan vaatekaappiin ja vaikka Pinterestiin kuin vaatekauppoihin. Siinä voi kirkastua tyylin lisäksi myös oma materianhuuruinen pää. 

Itse aion jatkaa shoppauslakkoa ainakin maaliskuulle asti. Dokumentoin lakkoa ottamalla kuvia asuistani. Asukuvia tulee jonkin verran tänne, mutta ne kaikki löytyvät Instagramin kohokodasta nimeltä OOTD. 

Parhaillaan on meneillään myös Lempivaatteeni-kampanja kestävän muodin puolesta. Siinä kannustetaan arvostamaan omia vaatteitaan. Löydät sen Instagramista käyttämällä #Lempivaatteeni-hastagia.

Haluan vinkata teille myös vastuullisesta Store of Hope -nettikaupasta, joka painii parhaillaan taloudellisten vaikeuksien kanssa. Jos aiot hankkia nyt tammikuussa jotain, kävisitkö vilkaisemassa ensin heidän valikoimansa? Store of Hope on juuri sellainen toimija, joita tällä alalla tarvitaan. Parasta tietenkin on, että siellä on myynnissä aivan ihania juttuja. Itselläni on heiltä kasmirhuivi ja laukku, molemmat täydellisiä, jos niin nyt kehtää enää tässä vaiheessa sanoa. 

 

PODCASTBLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Yhtenä hetkenä on järjetön kiire, enkä tiedä, miten tästä selvitään. Hotkaisen lounaaksi pari leipää ja illalliseksi samoin. Seuraavana päivänä polttelen kynttilöitä, kuvaan arkena päivänvalossa (mahdottomuus marraskuussa, jos olisin palkkatöissä), ja kokkaan rauhassa terveellistä vegaaniruokaa. Ristiriitoja, niitä tässä uudessa elämässäni piisaa.

Ristiriitainen olen myös pukeutumisessani. Useimpina päivinä viihdyn farkuissa ja isossa neuleessa, mutta sitten välillä vetäisen päähäni lierihatun ja tunnen itseni oikein kunnolla pukeutuneeksi ja vähän myös sellaiseksi entisajan huolitelluksi, ryhdikkääksi ihmiseksi. Hattu sen tekee.

On marraskuu, ja ulkona on liian lämmintä. Tihkusateinen pimeys kietoutuu ympärille, enkä ilman uutta linssiäni voisi kuvata yhtään mitään. Se on paras ostos, jonka olen aikoihin tehnyt. Ne muut ostokset sen sijaan: no, ei taaskaan tee mieli ostella mitään, mikä on melkoisen hyvä asia. Ajattelen shoppailulakkoa jälleen loppuvuodeksi, mutten tiedä, miten saisin peiliselfieitä asuistani (nehän toki ovat koko lakon suola ja sydän). Puhelimelle on liian hämärää, ja uuden linssini kanssa en pääse tarpeeksi kauas peilistä. Näitä ensimmäisen maailman ongelmia.

Jooga. Voihan jooga. En vain ehdi tunneille, joten olen joogaillut kotona. Se rauhoittaa ja pitää selkäni kunnossa, työasentoni kun ei ole mitä parhain (= käppyrässä sohvannurkassa läppäri sylissä). Joogatunnille meneminen tuntuu sen sijaan tällä hetkellä aiheuttavan enemmän stressiä kuin nautintoa. Harmi sinänsä.

Kuuntelen Riikka Pulkkisen Lasten planeettaa, luen bloggaajakollega Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjaa ja annan marraskuun olla ikkunoiden takana juuri niin harmaa ja synkistelevä kuin se aina on. Sisällä on lämpöistä ja kynttilät palavat jälleen. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

 

Miksi haalin vaaleanpunaisia asioita? En ole mielestäni kovinkaan vaaleanpunainen, mutta hankin aina vaaleanpunaisia pipoja ja maalasin seinänkin sillä. Naisen ihastukset ovat tutkimattomat tai jotain sellaista, pahoittelet sanonnan ruhjomista. Kuvan pipoyksilön sain R-Collectionilta, joka valmistaa vaatteita vastuullisesti. Pipon nimi on Pakkanen, ja se on valmistettu mulesingvapaasta italialaisesta villasekoitteesta Suomessa. Kiitos.<3

Miksi asiat tuntuvat aina kauhean pelottavilta etukäteen, mutta kun niitä sitten alkaa toteuttaa, sitä vain elää eteenpäin? Tätä olen miettinyt tässä uudessa elämässäni, joka tuntui järkyttävän kamalan jännittävältä ennen kuin pääsin sitä elämään. Nyt se tuntuu vain elämältä, tosi oikealta sellaiselta. 

Miksi me niin usein yritämme pakottaa asioita tapahtumaan, kun mitään hyvää ei kuitenkaan synny pakottamalla? Seuraan Instagramissa Mark Grovesin @createthelove -tiliä (ja suosittelen sullekin). Sieltä saa voimaa ja sieltä bongasin pari päivää sitten ajatuksen, johon oikeastaan tiivistyy suunnilleen kaikki, mitä olen tähän mennessä elämästä oppinut ja jota hyvänä päivänä noudatan nykyään ihan suht onnistuneesti (ne huonommat päivät ovat sitten asia erikseen):

”I'm in a 'whatever happens, happens' mindset. I'm no longer going to force things. I'm gonna start letting go and allowing blessings to flow.”

Miksi oma koti näyttää ihanalta kunnes selaa liikaa Instagramin sisustustilejä?

Miksi kuuta ei aina näy taivaalla lainkaan? (Piti googlata, koska täytyyhän tämä nyt tietää ainakin näin astrologiasta kiinnostuneen henkilön, ja se kuulunee myös yleissivistykseen: uudenkuun aikaan maahan näkyy kuun pimeä puoli. Aurinko siis valaisee sen maasta poispäin katsovaa puolta. Tällöin kuu on näyttää pimeältä, eikä sitä helposti erota taivaalla.)

 

Kuva minusta: Ansu

Pages