Ladataan...

Kuuntelin kesälomalla Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirjan. Ahmaisin koko 10-tuntisen opuksen kahdessa päivässä, eikä mikään kirja ole aikoihin vaikuttanut minuun yhtä vahvasti. Kuvittelisin, että tältä terapia voi tuntua. Lohduttavalta, oivalluksilta. 

Kirjan mukaan lapsuudessa syntyneet tunnelukot vaikuttavat yhä edelleen siihen, miten nyt, aikuisena toimii ja tuntee. Ne ovat haitallisia, tekevät  onnettomaksi ja saavat meidät sabotoimaan elämäämme. 

Suhtauduin kirjaan alkuun skeptisesti, sillä olin tehnyt tunnelukko-testin joskus aiemminkin. Silloin en tykännyt siitä lainkaan. Syy: testin mukaan minulla on vaikka kuinka paljon lukkoja. Pyh, ajattelin silloin, ei mulla mitään lukkoja ole. 

Eipä.

Nyt tein testin uudelleen, ja edelleen niitä lukkoja ilmaantui. Niitä taitaa olla kaikilla, joten mitäpä niitä kieltämään. Tärkeintä on tiedostaa ne, jotta ne eivät hallitse elämää. Sama pätee oikeastaan elämään ylipäätään: jotta voisi muuttua ja muuttaa siten elämäänsä, on ensin ymmärrettävä, miksi toimii kuten toimii.

Kiinnostuin henkisestä kasvusta muutama vuosi sitten, kun olin vähän onneton, vaikka minulla oli tavallaan kaikki. Silloin tajusin, että olin ripustanut onneni kaikkeen ulkoiseen ja muiden ihmisten varaan, enkä tiennyt, mitä itse tahdoin. Yritin miellyttää muita, mutten osannut miellyttää itseäni. Päätin ottaa selvää, miten onnelliseksi tullaan. Tahdoin löytää seesteisen onnellisen tilan, jota en kokenut, vaikka kaikki kulissit olivat hyvin pystyssä.

Näiden vuosien myötä jokin on alkanut oikeasti muuttua, vaikkakin aika hitaasti. Vaan ei se haittaa, matkallahan täällä ollaan. Olen lopulta esimerkiksi alkanut uskoa, ettei arvoni riipu saavutuksistani, eikä minun tarvitse olla täydellinen ja suorittaa koko ajan ja että onnella on aika vähän tekemistä hienojen asujen ja asuntojen kanssa (vaikka olenkin esteetikko). Olen jopa alkanut puhua tunteistani, ainakin välillä. Tämän seurauksena minun on usein helpompi olla. Joudun toki edelleen toisinaan huonojen tunteiden valtaan, mutta yleensä silloinkin ymmärrän, mistä ne tulevat – tai vähintään sen, että ne tulevat jostain, joka on minussa. En siis vain koe epämääräistä pahaa oloa, kuten nuorempana. Kun ymmärtää tunteitaan, niitä on helpompi käsitellä. 

Silloin, kun olen huonon tunteen vallassa, ajattelen ja käyttäydyn usein hyvin lapsellisesti. Juuri siitä tunnelukoissa on kysymys. Ne vievät meidät takaisin lapsuuteen, ne saavat meidät toimimaan niin kuin silloin toimimme selvityäksemme. Mökötämme, pakenemme, vetäydymme, hyökkäämme, saamme raivokohtauksia, juoruamme selän takana, annamme muiden talloa, uhriudumme. Emme pysty parempaan, vaikka ymmärrämme toimintamme järjettömyyden. Kuulostaako kypsältä ja järkevältä toiminnalta? Aivan. 

Tunnelukot saavat pasmamme sekaisin. Ne saavat meidät toimimaan tavalla, joka on meille itsellemme vahingollinen. Siksi niitä kannattaa yrittää avata. 

Tämän kirjan kuunneltuani ymmärrän omia tunteitani ja toimintaani ihan uudella tavalla. Se on sekä raskasta että helpottavaa. Lisäksi kirja auttaa ymmärtämään muita ihmisiä. Suosittelen ihan kaikille,

sillä jos mieli voi huonosti,

mikään ulkoinen ei riitä tekemään onnelliseksi. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Ladataan...

Sanotaan, että jos haluaa muuttaa jotain, on tehtävä jotain erilailla. Muutettava rutiinejaan, tapojaan tai ajatteluaan. Sillä jos vain jatkaa samoin kuin aina ennenkin, saa aika luultavasti samaa kuin ennenkin. 

Minulle ehkä yksi tärkeimmistä muutoksista on ollut päästää irti täydellisyyden tavoittelusta. Hyväksyä se, että asiat ja elämä eivät ole täydellisiä, ja minä ja tuotokseni ovat kaukana täydellisyydestä. Se on hyvin vapauttavaa.

Kun ei tavoittele täydellistä, uskaltaa tehdä paljon enemmän asioita ja kokeilla, mihin kaikkeen pystyy. Se on myös lempeyttä ja armollisuutta itseään kohtaan. Kumpaakin kannattaa opetella, elämä on kivempaa niin. 

Löysimme eilen lenkillä ensimmäiset kukat. Kevät on täällä, ja se jos mikä on uuden aikaa. Joogaopettajani kertoi, että talvi on irtipäästämisen aikaa ja kevät uudistumisen. Ja niinhän se menee: jotta jotain uutta voisi tulla, on ensin päästettävä irti vanhasta. Olkoon se sitten perfektionismi, liian myöhään valvominen, huonoissa ajatuksissa vellominen, kehon kaltoinkohtelu, ihmissuhde, jonka on jo aika mennä, tai mitä ikinä.

Jos on jotain, mitä haluat elämässäsi muuttaa, nyt on hyvä hetki siihen.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Ladataan...

Luin yhden hyvän ajatuksen, jonka haluan jakaa teillekin. Mitä jos epäonni onkin joskus onnenpotku?

Onko sinulle koskaan sattunut jotain harmillista, joka onkin myöhemmin osoittautunut hyväksi jutuksi? Minulle on vaikka mitä.

Konkreettisin esimerkki on vanha asuntoni. Se oli 42 neliön juuri rempattu kaksio elämääni ajatellen ihan superhyvällä sijainnilla. Alun perin minun ei kuitenkaan ollut tarkoitus muuttaa siihen, vaan 30 neliön yksiöön Krunikkaan. Sinä päivänä, kun olin menossa katsomaan tuota yksiötä, sitä vuokrannut poika soitti minulle ja kertoi vuokranneensa sen sittenkin kaverilleen. Se tuntui siinä hetkessä todella surkealta sattumukselta. 

Kun puhelu tuli, istuin ison valkoisen keittiönpöydän ääressä helsinkiläisessä rivarissa. Halusin kiihkeästi eroon sekä siitä pöydästä että rivarista, sillä olimme eronneet sen tyypin kanssa, jonka omisti niistä toisen puolen. Mitä tehdä? Menin nettiin, sieltähän apu yleensä löytyy.

Minuutin päästä katsoin tulevan kotini vuokrausilmoitusta. Asunto oli juuri tullut vuokralle, se oli vasta remontoitu ja näyttö olisi samana päivänä. Mikä parasta, se sijaitsisi tulevan työpaikkani vieressä ja lähellä olisi paljon luontoa, mikä on kahden paimenkoiran omistajalle aika hyvä juttu (toisin kuin Krunikan jalkakäytävät, mitähän olin oikein edes ajatellut?). Koska en saanut sitä yksiötä, päädyin yli 10 neliötä isompaan kaksioon alueelle, joka sopi elämäntilanteeseeni täydellisesti. 

En saanut sitä, mitä halusin, vaan jotain paljon parempaa. Huono onni olikin hyvää onnea. 

Samaa ajatusta voi soveltaa moneen asiaan elämässä. Menetettyihin työpaikkoihin, särkyneisiin rakkauksiin, bussista myöhästymiseen...

Me emme pysty näkemään ennalta, miten mikäkin tapahtuma elämässä vaikuttaa seuraaviin tapahtumiin tai meihin itseemme. Huono tuuri tai ikävä kokemus saattaakin kääntyä hyväksi ja viedä paikkaan, minne ei koskaan olisi ilman sitä päätynyt. 

Siksi huono onni ei välttämättä ole huonoa onnea lainkaan.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages