Ladataan...

Asioita, jotka tekevät hyvää juuri nyt:

1. Ruska. Ulkona on niin kaunista, että melkein pakahtuu. On kuin kävelisi Taru sormusten herrasta -leffan haltiametsässä (sen nimi on Lothlórien, olen nörtti). Luonnon kauneuteen keskittyessäni unohdan kaiken muun ja olen vain. Tekee hyvää niin keholle, mielelle kuin sielullekin. 

2. Äänikirjat. Kuuntelin juuri Sinuhe Egyptiläisen (ei mikään yhden illan juttu). Meillä on ollut treffit Sinuhen kanssa joka päivä yli kuukauden ajan. Olen lukenut Sinuhen joskus, mutten muistanut tarinaa juuri lainkaan. Ihan järjettömän hyvä kirja, ja kuunteleminen rauhoittaa ehkä vielä enemmän kuin lukeminen. Olen nukahtanut aika monta kertaa kesken seikkailuiden.

Innostuin äänikirjoista kesällä, kun tein yhteistyötä BookBeatin kanssa. Kuukauden alekoodi on voimassa vielä tämän kuun loppuun ja löytyy täältä. Vink, vink.

3. Kurkumalatte. Iltojen pimetessä ja ilman vähitellen viiletessä tekee mieli jotain lämmintä ja lohduttavaa. Yritän lisäksi vähentää kahvinjuontia. Kun tavallisen laten sijasta tilaa kurkumalaten, olo on aika erilainen. Vaikka kahvi piristää, se myös hermostuttaa minua ja tekee olon levottomaksi. Kurkumalatesta jää rauhallinen olo. Kotona teen laten kauramaitoon ja Viridianin valmiiseen jauheeseen ja lisään sekaan teelusikallisen hunajaa.

Onko sinulla hyvinvointivinkkejä syksyyn?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Ladataan...

Kaikki on niin kaunista ja niin vihreää, etten malta olla sisällä lainkaan. Kävelemme koirien kanssa pitkiä lenkkejä, pysähtelemme ihastelemaan vähän kaikenlaista, koirat tonkivat maata ja syövät multaa, kaivan kameran repusta ja kuvaan kahdennenkymmennentoisen kuvan kukkivasta tuomesta. 

Tulen rehellisesti onnelliseksi kukista. Siksi kai kotikin muistuttaa viidakkoa, ja hankintalistallani on vaikka mitä uusia kasveja. 

Tällä hetkellä makuuhuone tarvitsisi niitä lisää. Siellä on vain kituva palmu (en ymmärrä, mitä teen väärin, koska olohuoneen samanlaisella menee lujaa) ja pari kaktuksentapaista. Ajattelen isoja orkideoja ikkanalaudalle ja ehkä jotain jännää päätyseinälle. 

Lakanoissa kasvaa lehtiä, mutta muuten huone on liian valkoinen, vähän tylsä. Enkä usko olevani tylsä, paljon muuta voin olla, mutta sitä tuskin. Siksi ei kotinikaan kuulu olla. Mietin, maalaisinko hennon vihreällä, tummanvihreällä vai repäisisinkö ja elvyttäisin rakkauteni tapetteihin. Niihin sellaisiin vähän romanttisiin, vanhoihin taloihin sopiviin, mutta miksei uuteenkin. Mielessäni on William Morris ja Designer's Guild, ehkä Boråstapeterkin.

Juon joka päivä viherpirtelön, onnistuin viimein tekemään siitä tavan. Se valmistuu parissa minuutissa, ei siitä tavasta muuten mitään tulisi. Näin se syntyy:

1 banaani

iso kourallinen jotain salaattia

1 mitallinen Foodinin viherjauhetta *

Jos oikein innostun, lisään puolikkaan avokadon

Ja tietenkin vettä.

 

 

*saatu, kiitos!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Vaikka liputankin rennon syömisen puolesta, se ei tarkoita, etten lainkaan kiinnittäisi huomiota ruokavaliooni. Toki kiinnitän, en vain stressaa siitä.

Uskon, että kehoni ja mieleni kertovat, jos jokin on ruokavaliossani pielessä. Hermostuneisuus voi kertoa siitä, että tuli juotua liikaa kahvia, voimattomuus, että olen syönyt liian vähän, hiilarihimo usein siitä, että olen syönyt liikaa sokeria ja leipää (en ihan ymmärrä, mikä tämän kaava on, mutta jotenkin näin se kohdallani menee). 

Toisaalta kaikki tämä voi johtua myös mielestä, lähinnä stressistä tai unenpuutteesta. Ajattelen, että keho ja mieli ovat aika kiinteässä yhteydessä toisiinsa, ja jos toinen voi huonosti, se heijastuu myös toiseen. 

Uskon myös, että mielialaansa voi parantaa syömällä oikein ja tiettyjä ruoka-aineita. Ja että kyse ei ole pelkästä kalorimatematiikasta. Toiset runsaskaloriset ruoka-aineet eivät mutu-tuntumani perusteella lihota. Ai mitä ne sellaiset ovat? Ainakin avokado, hyvät öljyt ja pähkinät. Ja oikea suklaa. Ne piristävät, täyttävät ja pitävät pitkään kylläisenä. Ei ole koko ajan nälkä, mieliala ei heittele, eikä tarvitse syödä välipaloja. 

Kaiken taustalla onkin tasapaino. Kun keho ja mieli saavat tarpeeksi terveellistä ravintoa, eli kasviksia, hyviä rasvoja ja sopivasti proteiinia, ne voivat hyvin, osaavat pitää itsensä balanssissa, eivätkä oireile satunnaisesta herkuttelusta. 

Jos niille taas antaa paljon tyydyttynyttä rasvaa, lihaa tai vaaleita viljoja, niin huonostihan siinä näyttää usein käyvän. 

 

 

Helppo tapa vaikuttaa kehon ja mielen hyvinvointiin, onkin kääntää ruokavaliotaan hyvään suuntaan: korvata jokin huono tapa hyvällä – tai hieman epäilyttävä ruoka-aine terveellisemmällä. Te tiedätte, etten ole mikään ehdoton kieltäytyjä, mutta toki jokin roti pitää tässäkin asiassa mielestäni olla. Otetaan esimerkiksi suklaa.

Syön lähes joka päivä palan kaksi suklaata. Lempparini oli pitkään jääkaappikylmä Fazerin Sininen (tiedän, että jääkaappi jakaa mielipiteitä, mutta minusta suklaa on parasta kylmänä). Noh, Fazerin Sininen on pääasiassa maitoa ja sokeria. On vähän epäloogista, että syön maitosuklaata, kun kuitenkin muuten välttelen maitoa. Lisäksi maitosuklaasta taitaa valitettavasti puuttua suurelta osin se suklaan hyvää tekevä raaka-aine: kaakao. 

Kaakao on aine, joka muun muassa edistää aivoterveyttä, parantaa insuliinin toimintaa, parantaa tarkkaavaisuutta ja laskee sydän- ja verisuonitautien riskiä. Lisäksi siinä on jotain taikaa. Jos yhtään väsyttää tai on mieli maassa, pari palaa kunnon suklaata naamaan, ja maailma tuntuu äkkiä taas ihan siedettävältä paikalta. Siinä monta hyvää syytä syödä suklaata, kohtuudella, tietenkin. 

Sain loppuvuodesta kasan Goodion ja CocoVin raakasuklaita. Ihan kiva juttu, ajattelin, mutta tuskin silti hylkään Fazerin Sinistä. Raakasuklaa on näes ollut mielestäni aina hieman liian voimakkaan makuista, hyvää, muttei kyllä maitosuklaan veroista.

No, kun keittiöstä löytyy raakasuklaalevy jos toinenkin, niin pitäähän niitä maistella. Tuntuu myös älyttömältä ostaa kotiin maitosuklaata, kun kaappi on täynnä suklaata valmiiksi. Niinpä olen nyt pari kuukautta vedellyt pelkkää raakasuklaata. Ja kääntänyt kelkkani totaalisesti. 

Uusiin makuihin tottuu, kun niitä vain sitkeästi syö. Minulla on käynyt samoin muidenkin ruoka-aineiden kanssa. En nykyisin enää pidä lehmänmaidon mausta, sillä olen juonut niin pitkään kauramaitoa. Edes punainen maito ei voita Oatlyn kahvimaitoa. Syön pelkkää tummanvihreää salaattia. Vaalea salaatti ei siihen verrattuna maistu enää miltään. Raakakakut voittavat nykyisin tavalliset. Juuston on korvannut avokado. Ja tosiaan, syön pelkkää raakasuklaata. Tavallinen suklaa maistuu nyt liian kesyltä, sokerilta. 

Näiden pienten muutosten avulla ruokavaliossani on enemmän vitamiineja, hyvä rasva on korvannut huonoa, enkä tunne enää mitään huonoa omatuntoa herkuttelusta. En edes runebergintortuista tai laskiaispullista, sillä kaipaan niitä vain harvoin. Ja silloin kun sitten niitä syön, nautin täysillä.  

Eli se pointti: kun kerran tottuu terveellisempiin ruoka-aineisiin, jossain vaiheessa mieli tai keho eivät enää ikävöi niitä vanhoja, epäterveellisiä vaihtoehtoja. Itsensä voi totuttaa aika moneen asiaan, niin hyvässä kuin pahassakin. 

Oletko sinä vaihtanut jonkun epäterveellisen ruoan terveellisempään vaihtoehtoon? 

Suklaat saatu. Kiitos!

Lue myös: Mielen ja kehon yhteydestä (osa 1)

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages