Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Holvi ja Laskit

Olen ollut nyt lähes päivälleen kaksi kuukautta oma pomoni, girlboss. Miltä se on tuntunut, mikä on ollut hyvää, entä huonoa? 

Jos aloitetaan hyvistä asioista. On aivan ihanaa saada päättää itse omista aikatauluistaan, tehdä monenlaisia juttuja ja, kyllä vain, vastata ihan kaikista raha-asioistaan. Sillä vaikka yrityksen perustamiseen liittyy paljon työläältä tuntuvaa byrokratiaa, on se lopulta todella palkitsevaa. On mahtava tunne, kun saa selvittää asiat itse ja huomaa, että vielä hetki sitten heprealta kuulostaneet asiat alkavat löytyä takaraivosta. Olen oppinut kahdessa kuukaudessa aivan valtavasti yrittäjyydestä.

Itsenäisyydellä on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Voisin melkein sanoa: yksinäisyys. Kun on itse yksin vastuussa kaikesta, niin todella on itse yksin vastuussa kaikesta. Joinain hetkinä se on tuntunut raskaalta. Tämän tähden on myös helpottavaa, että on kirjanpitäjä, jolta kysyä. Olen saanut valtavasti apua Laskitista ja kysynyt uudelleen ja uudelleen samoja asioita, ennen kuin olen kunnolla sisäistänyt ne. Viimeksi pari päivää sitten kysyin kirjanpitäjältäni Marilta, minne ne alvit sitten ihan oikeasti maksetaan? Hän lähetti minulle tilinumeron. 

Myös Holvista olen saanut paljon jeesiä. Laskuttaminen Holvin kautta on todella helppoa, mutta ensimmäisiä laskuja tehdessäni jouduin silti kysymään pari kertaa apua tuesta. Pulmat selvisivät tosi nopeasti. Tuore yrittäjä joutuu selvittämään valtavan määrän erilaisia asioita, jotka ovat konkareille itsestäänselvyyksiä. On ihanaa, kun on ihmisiä, joilta kysyä apua. 

Kun sain ensimmäiset laskut tehtyä, olen suorastaan nauttinut niiden lähettämisestä ja tulokseni seuraamisesta. Holvista näkee suoraan, mikä on sen hetkinen tuloksesi, eli paljonko rahaa on tullut, mikä on alvien osuus ja miten rahaa on mennyt. Tällä hetkellä ollaan kivasti plussalla. Yrittäjyys onkin saanut minut kiinnostumaan taloudestani ihan uudella tavalla. Se on myös saanut minut miettimään rahankäyttöäni, sillä nyt tiedän tarkkaan, mistä jokainen penni tulee ja mitä sen eteen on vaadittu. Voin kertoa, että se tietoisuus vähentää halua heitellä rahaa huolettomasti kaikenlaiseen turhaan. Hyvä asia sekä minulle että maailmalle se.

Yrittäjyyteen liittyy vahvasti myös taloudellinen epävarmuus. Se oli minulle pelottavin asia, kun vielä harkitsin yrittäjäksi ryhtymistä. Tulot kertyvät pienistä puroista, eikä yhtä palkkapäivää ole. Eräs freelance-ystäväni neuvoi minua perustamaan heti ensimmäisenä yrittäjyyspäivänäni Excel-taulukon, johon kirjaan kaikki laskutettavat jutut ja merkkaan, onko lasku lähetetty ja onko se maksettu. Ilman tätä taulukkoa minun olisi hyvin vaikea pysyä kartalla laskutuksestani. 

Holvi kuitenkin auttaa tässäkin. Aina en nimittäin muista merkitä lähettämiäni laskuja heti. Holvista näen helposti, olenko lähettänyt laskun, milloin sen eräpäivä on ja onko lasku maksettu tai erääntynyt. Näen etusivua vilkaisemalla suoraan, kuinka paljon rahaa on tulossa. 

Ajattelenkin, että Holvi ja Laskit ovat osa tiimiäni nyt. Se on kiva ajatus, sillä yksin yrittäminen on tosiaan välillä hieman yksinäistä. Sitä en ollut tullut kunnolla ajatelleeksi, ennen kuin tähän ryhdyin. Toki asia oli käynyt mielessäni, mutten oikeastaan ollut hirveän huolissani siitä. Nyt olenkin yllättäen kokenut sen ehdottomasti vaikeimmaksi asiaksi yrittäjyydessä. 

Raha-asiat on helppo hoitaa, kun on hyvä tapa laskuttaa ja kirjanpitäjä. Vaikeampaa on lähteä aamuisin kotoa, kun ei ole mitään paikkaa, missä sinua aamulla odotettaisiin. Olen kaivannut työyhteisöä enemmän kuin olisin uskonut. 

Toisaalta tämä hyppy on vahvistanut ja kasvattanut itseluottamustani. Voin ruksia bucket listiltäni kohdan: perusta oma yritys. Check. Aloin omaksi pomokseni ja otin uudenlaisella tavalla vastuun urastani ja taloudestani. Vaikka siihen liittyy myös miinuksia, en silti vaihtaisi hetkeäkään pois. Eiköhän tuon työyhteisön puutteenkin voi korjata hankkimalla kivan työhuonepaikan. 

Miltä siis tuntuu olla girlboss? Sanon sen kliseisesti, sillä kliseet ovat usein totta:

Se ei ole helppoa, mutta se todellakin on sen arvoista. 

 

Haluaisitko kokeilla Holvia? Koodilla ANNAVIHERVAARASTA saat käyttöösi Holvi Grower- tai Complete-tilin ilmaiseksi kuudeksi kuukaudeksi. Koodi on voimassa 30.12.2018 asti.

Kuva: Satu Nyström

Ladataan...

Luin (näemmä rasvaisin sormin, pahoittelut kaunis kansi!) Julian Thurénin Kaikki Rahasta: Näin säästin kymppitonnin vuodessa. Julia kertoo kirjassa omia kokemuksiaan rahasta ja on lisäksi haastatellut kunnoitettavan listan erilaisia asiantuntijoita ja julkkiksia Maria Veitolasta Erkki Liikaseen

Raha on asia, jonka suhteen olen aina ollut jossain määrin skarppi. Sanon jossain määrin, koska en varsinaisesti ole mikään supersäästäjä, virheostoksia on tullut tehtyä ja toisinaan olen shoppailut turhan paljon. Olen kuitenkin aina onnistunut säästämään jonkin verran tuloistani. Joskus se on ollut hyvin pieni summa, joskus vähän isompi, mutta aina jotain. 

Toinen asia, josta olen ylpeä on se, että luottokortteihin olen suhtautunut karsaasti (tähän suuntaan kirjakin neuvoo). Käytän niitä vain ulkomailla tai lentoja ostaessa, mutta maksan laskun heti pois reissun jälkeen. En pidä ajatuksesta, että minulla olisi turhaan velkaa. Lisäksi luottokorttien korot paisuvat nopeasti niin suuriksi, että isomman velan lyhentäminen voi olla haastavaa. Tämän olen aina tiedostanut, ja ehkä siksi luottokorttini ovat jääneet vähälle käytölle. Tulevasta en tietenkään tiedä, voihan olla, että joskus niille tulee todellista tarvetta. Uudet kengät eivät kuitenkaan mielestäni ole koskaan olleet luottokortin vinguttamisen arvoinen asia. 

Vähän samoin suhtauduin aikoinaan opintolainaan. En ottanut sitä, sillä ajatus lainasta tuntui epämiellyttävältä. Sen sijaan tein koko opiskeluaikani osa-aikatöitä ja sain isältäni pari sataa kuussa. Olen etuoikeutettu, tiedän. Nyt Julian kirjan luettuani saattaisin suhtautua opintolainaan toisin. Se on kuitenkin turvallista lainaa ja mahdollistaa sen, että voi todella keskittyä opiskelemiseen. 

Ahmin Julian kirjan kolmessa illassa ja samaistuin moneen kohtaan. Erityisesti sijoitusvinkit olivat timanttia! Mietiskelen nimittäin parhaillaan, miten freelanceri turvaisi tulevaisuutensa: maksaako kunnolla YEL:iä eli yrittäjän eläkevakuutusmaksua vai olisiko sittenkin järkevämpää sijoittaa osa niistä rahoista jotenkin. Ylipäätään juuri nyt tuntuu suolaiselta laittaa monta sataa euroa kuussa vakuutukseen, kun en vielä lainkaan tiedä, millaiset tuloni tulevat olemaan.

Raha on muutenkin asia, jota joutuu yrittäjänä miettimään ihan eri tavoin kuin palkkatöissä. Tilille ei tule yhtään rahaa, jos ei lähetä laskuja. Laskuja ei myöskään makseta heti, vaan niissä on yleensä parin viikon maksuaika, joskus jopa kuukauden. Verot pitää itse maksaa, samoin vakuutukset. Tuo YEL on mietityttänyt minua aika paljon. Olen kysellyt tuntemiltani yrittäjiltä, kuinka paljon he maksavat sitä. Julian kirjasta löysin tiedon, että keskimäärin yrittäjät maksavat sitä 5000 euroa vuodessa eli noin 400 euroa kuussa. Se on mielestäni aika kova lohkaisu tuoreen yrittäjän tuloista.

Tiedän yrittäjiä, jotka maksavat juuri tuon summan kuussa mutta myös yrittäjiä, jotka maksavat minimiä. YEL ei siis ole mikään vapaaehtoinen juttu, vaan sitä on maksettava vähintään 120 euroa kuussa. Jos sitten sairastuu, tulee raskaaksi (tai eläköityy, joka henkilökohtaisesti tuntuu melkoisen kaukaiselta), tuolla 120 eurolla ei kyllä saa käytännössä mitään tililleen. Siksi ihan sillä en itse aio lähteä liikkeelle. 

Päätin, että maksan noin 200 euroa kuussa nyt alkuun ja katson, miten yrittäjyyteni sujuu. Lisäksi yritän laittaa 200 euroa säästöön joka kuukausi. Minne, sitä yritän selvittää Julian kirjan avulla. Eli vaikka aion nyt alkuun maksaa hieman vähemmän YEL:iä, aikomukseni ei ole humputella näin säästämiäni rahoja.

Minulla on ollut vuosia ja vuosia sijoitusrahasto, jonka kyllä tyhjensin kokonaan ostaessani tämän asunnon. Jatkoin kuitenkin rahastosäästämistä heti satasen kuukausisummalla ja aion jatkaa vastakin. Tuo satanen on sellaista ylimääräistä rahaa, jota en aio nostaa rahastostani, jollei jotain ihan yllättävää tapahdu. Se saa kasvaa korkoa rauhassa (tällä hetkellä se on kyllä lähinnä menettänyt arvoaan) ja ehkä jonain päivänä olen huomaamattani kerryttänyt omaisuuttani mojovalla summalla. Mahdollista on myös, että menetän nuo sataset. Koska tuo satanen on ylimääräistä rahaa, minulla on varaa siihen ja voin ottaa riskin. Tähän tyyliin Julia ja hänen haastattelemansa asiantuntijatkin neuvovat toimimaan: sijoitettavan rahan on oltava sellaista, että et tarvitse sitä elääksesi. 

Juuri nyt kiinnostaisi vähän alkaa sijoittaa rahaston lisäksi osakkeisiin. Haluaisin ostaa vastuullisia yrityksiä ja olla ehkä näinkin osaltani vaikuttamassa. Toisaalta ajatus sijoitusten menettämisestä ahdistaa: onko minulla oikeasti varaa suhtautua rahaan niin rennosti? Julian esimerkki kuitenkin innostaa. 

On kiinnostavaa lukea kirjaa, jonka kirjoittaja on samassa ammatissa ja suunnilleen samaa ikäluokkaa kanssani. Sijoitusneuvot Julialta tuntuvat ihan erilaisilta kuin joltain pukumieheltä. 

Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka on kiinnostunut oman taloutensa hallitsemisesta. Raha-asioiden haltuunotto tuo vapautta ja itsevarmuutta. Lisäksi se näkyy konkreettisesti tilin saldossa. Se on itsenäisyyttä ja voimaa. 

 

Kirja saatu Julialta, kiitos ja onnea hienosta kirjasta! <3

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Viime viikolla alkoi tuntua, että seinät kaatuvat päälle. 

Valitin ystävälleni, hän sanoi: ”Ihan selkeetä, sulla on kotiäitisyndrooma”. Se tarkoittaa kuulemma sitä tilaa, kun on viettänyt liikaa aikaa itsekseen (vauvoja ja koiria ei tässä kohtaa lasketa seuraksi), ja pää alkaa hajota. Yksi freelance-elämäni pelko on näin tullut todeksi. 

Väitän, että seuranpuutteen lisäksi pään hajoamiseen vaikuttaa virikkeiden puute. Kun aamulla ei tarvitse lähteä mihinkään, on kovin helppo olla lähtemättä.

Mieleni vain ei valitettavasti tunnu oikein innostuvan tästä elämäntyylistä. 

(Muistattehan, etten ole sielultani mikään downshiftaaja, vaikka kynttilöistä tykkäänkin. Voin parhaiten, kun elämäni on dynaamista.)

 

 

Ratkaisu pulmaani on tietenkin hyvin yksinkertainen: on lähdettävä ihmisten ilmoille. Toiminnan naisena päätinkin heti, että käyn vähintään kerran viikossa jossain kahvilassa tai vastaavassa kirjoittamassa, vaikka keskustaan ei olisi mitään muuta asiaa. Kokeilin jo eilen. Näin ystäväni lounaalla ja kävimme kääntymässä Kansalliskirjastossa. A Discovery of Witches -hetki, sanoisin. (Tässä muuten kaupanpäällisiksi sarjavinkki.)

En ollut koskaan ennen käynyt Kansalliskirjastossa, mikä saattaa olla jotenkin outoa. Joka tapauksessa se oli ihanaa. Luin joskus Julia Cameronin klassikkoteoksen The Artist Way eli Tie luovuuteen. Voisin muuten lukea sen uudelleen, nyt kun tuli puheeksi. Joka tapauksessa Julia (sinuttelen, kun se tuntuu kivan boheemilta) neuvoo siinä käymään taiteilijatreffeillä itsensä kanssa. Tämän ajattelin myös ottaa tavaksi ja lupaan näin, että käyn edes kerran kuukaudessa yksin tai jonkun kanssa (en ole niin tiukka tässä) jossain näyttelyssä, museossa tai muussa kiinnostavassa paikassa. Kansalliskirjastot lasketaan mukaan. Veikkaan, että luovuuteni tykkää. 

Noiden lounastreffien ja noitahetkien jälkeen majoittauduin La Torrefazzionen pöytään pariksi tunniksi. Kirjoitin jutun, joka sinä päivänä piti kirjoittaa, ja tarkkailin sivusilmällä ihmisiä. Vastapäätä istui aasialaismies pitkään. Seuraavassa pöydässä kaksi vanhempaa rouvaa. Joku osti korvapuustin, nurkassa pariskunta ihan selvästi treffeillä. 

Rakastan kahviloissa kirjoittamista. Tykkään siitä, että ympärilläni on vieraita ihmisiä, joihin en joudu reagoimaan. Hälinä ei häiritse, koska se on minusta irrallista. 

Tunnen oloni jo tämän yhden päivän jälkeen järjettömän paljon paremmaksi. Toki siihen varmasti oli osansa ystävälläni, joka onnistui avaamaan pari mieleni lukkoa ja muistuttamaan, mistä oikeasti innostun. Niin tai näin, kahvilakirjoittaminen ja taiteilijatreffit ovat nyt kalenterissa.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages