SYNNYTYSKERTOMUS- 4 TUNTIA

Tällä kertaa vuorossa kuopuksen synnytyskertomus, mikä oli neljä tuntia ekoista supisteluista.

Tästä näet esikoisen synnytystarinan videon muodossa, mikä taas kesti sen 32 tuntia, kannattaa katsoa se ensimmäiseksi, niin jää positiivinen mieli tämän videon/kertomuksen jälkeen.

Voit katsoa myös tämän synnytyskertomuksen videon muodossa, pääset videoon tästä. Videossa hieman yksityiskohtaisemmin tarina.

Minulla oli kuopuksesta LA 29.2 eli karkauspäivänä. Pieniä paineen tuntemuksia oli ollut jo kuitenkin viikolta 18 ja epäilinkin, että tuskin yli ajalle mennään.

Vuorokausi oli juuri vaihtunut tiistain puolelle, kun herään pieneen jomotukseen selässä ja mahassa. Sanon miehelle, että tuskin mtn erityistä..varmasti harjoitussupistuksia. Lähdin kuitenkin alakertaan lämmittämään kaurapussia ja huomaan mikronkellosta, että supistus tulee ja tällä kertaa voimakkaampi ja kestää n. 40 sekunttia. Takaisin yläkertaan kertomaan miehelle, että tulee myös alakertaan. Supistuksia alkaa tässä vaiheessa tulemaan 3-5 minsan välein ja ovat tosi napakoita.

20 minuutin päästä, mies soittaaa jo vanhemmilleni (olivat lupautuneet tulemaan katsomaan esikoista) että nyt voisi alkaa lähteä ajelemaan tänne päin, että Anne-Marilla alkanut supistelemaan tosi voimakkaasti. Otan supistuksia vastaan jumppapallon päällä ja minua helpottaa aaa-aaa vokaalin lausuminen supistusten aikana. Mies hieroo myös akupunktio pistettä välillä. Kokeilen myös lämpöpussia ja se hieman helpottaa.

Vanhempani saapuvat kahden maissa. Mies soittaa myös samaan aikaan Espoon sairaalaan, että vaimolla ollut puolentoista tunnin ajan kovia supistuksia ja nyt ovat lyhentyneet n. 2-3 minuutin välein tuleviksi. En itse pysty puhumaan, kun supistuksia tulee tiheästi ja kestävät n. minuutin.

Päästään lähtemään puolkolmen maissa kotoa, kun pääsen vessasta pois. Äkkiä kengät jalkaan ja autoon supistusten välissä. Hampaat kalisevat yhteen, koska ulkona on pakkasta, mutta en pystynyt laittamaan heti takkia päälle. Kylmyys ei kuitenkaan tunnu lopulta missään, kun supistus tulee. Autossa  puren turvavyötä ja huudan mantraani.

Saavutaan miehen kanssa kolmen jälkeen sairaalaan ja minun pitää ottaa pari supistusta autossa vielä vastaan, kun tuntuu etten pysty kävelemään heti hisseille. Lopulta päästään hissiin, jossa supistus. Hissistä pois, niin sama juttu. Mies ilmoittaa meidät ja kätilö tuleekin hetken päästä. Nojailen mieheen supistusten tullessa. Parinkymmenen metrin matka tuntuu pitkältä, kun supistuksia tulee ja pitää ottaa ne vastaan, ennenkuin pystyn jatkamaan matkaa. Päästään synnytyssaliin ja kätilö katsoo tilanteen. Olen 7 cm auki. Kello on hieman yli puoli neljä. Kätilö kysyy kivunlievityksestä ja sanoo, että viimeinen hetki epiduraalille. Sanon, että antakaa tänne! Yritän hengitellä ilokaasua, mutta huudan, että en pysty, oksennan kohta maskiin. Lääkörillä kestää n. 10-15 minuuttia tulla. Tässä välin supistukset vain voimistuvat ja minua alkaa ponnistuttamaan. En kuitenkaan  uskalla mainita tässä vaiheessa asiasta kätilölle, koska minua kivun keskellä pelotti, että en saa epiduraalia jos olenkin auki 10 cm.

Lääkäri tuli ja epiduraali laitettiin. Kätilö sanoi, että käänny toiselle kyljelle, niin lääke vaikuttaa paremmin. Käännyin ja samalla sekunnilla sanon, että nyt täytyy ponnistaa. Kätilö katsoo mikä tilanne ja olin jo sen 10 cm auki. Epiduuralilla sanotaan, että kestää 20 minuuttia ennenkuin se alkaa vaikuttamaan, niin ponnistuksen tarve onneksi säilyi minulla. Siitä taas sitten käännyin miehen puoleen, olin siis kylki asennossa (SUOSITTELEN). Aletaan siitä pikkuhiljaa ponnistelemaan, kun siltä tuntuu. Toistelin pari kertaa, että eihän se vauva voi vielä syntyä..että tässä piti mennä 15 tuntia, jos esikoisesta aika puolittuu..myös olin sanonut, että täytyy vielä siirtyä synnytyssaliin. Olimme jo salissa.

Tunnen myös pikkuhiljaa, että epiduraali vie pahimman supistuksen tunteen pois. Lapsivedet eivät olleet vielä menneet, eikä tässä vaiheessa enää puhkaisua suositeltu. Pystyin jo hiukan vitsailemaan, että eihän tässä kiire ole, jos kätilöllä ei ole. Kätilö onneksi kannusti mahtavasti ja sanoikin, että nyt keskitytään vai tähän minun synnytykseen, tuskin vuoronvaihtoon menee. Pari minuuttia meni ja miestä ohjattiin jo painamaan nappia, että toinen kätilö saapuisi paikalle. Kätilö saapui, pari ponnistusta ja meidän pieni tyttö oli maailmassa. Hän syntyi lapsivesien kanssa.  Mies leikkasi napanuoran ja sain heti tytön rinnalle. Olimme miehen kanssa ihan häkeltyneitä, että illalla menimme nukkumaan ja nyt meillä on jo vauva maailmassa klo. 4.35. Olimme olleet tunnin sairaalassa! Tunne oli uskomaton!

Puhuimme vielä kätilön kanssa, että en ollut yhtään osannut varautua näin nopeaan synnytykseen, että sen takia lähtö sairaalaan hieman kesti..sekä meidän piti odottaa vanhempani vahtimaan esikoista. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.

Istukka syntyi ongelmitta ja tikkejä tuli vain yksi, mikä ei tuntunut missään. Vitsailinkin, että onko tässä edes synnytetty. Oli niin erilainen kokemus, kuin edellinen synnytys. Saimme siinä sitten aamupalaa ja hieman hengähdimme. Vauva syntyi alle kolme kiloisena, niin jäimme sairaalan perhehuoneeseen pariksi päiväksi. Esikoinen kävi meitä vanhempieni kanssa katsomassa ja jäi heidän hyvään hoitoon siksi ajaksi.

Tästä voit lukea, jos minun synnytystoive lista kiinnostaa, mutta se täytyy sanoa, että kylki asento oli täysi kymppi minulla. Siinä sain ponnistuksen kohdennettua oikein.

Onko sinulla ollut nopea tai aivan erillainen synnytys, mitä edellinen? Jännittääkö joku, jos on ensimmäinen kerta?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *