Armoa ja omien tunteiden hyväksyntää

AVvXsEj4QI14z8Wuy3hByvopHc3mpzIRkpfTLsIvhqGPZH3h8w4iGgQvBiK4wDwUkb2SJVp3btvdIpOzNBh2iUYLpLxtfp4d3zmRKPGnrRIkoUiI4iO1-oegZoBWB8jeLzqKZAUn3KJ_VLwagUvob9YlA5X50ni2-nQthOI3IEKmAORCU-RJYVmWXwFElomK3Q=w225-h400
Tämä syksy on kyllä ollut kovin surullinen, raskas, murheellinen, voimia vievä. Tuntuu epätodelliselta, että yhteen syksyyn voi mahtua näin paljon huonoja uutisia.

Todella paljon olen myös kamppaillut omien ajatusten kanssa, voinko tuntea näin? Voinko ajatella asioista näin? miksi just nyt?

Olen aina ollut kovin vahva ja olen aina pärjännyt, nyt koin etten pärjää ja hain ulkopuoliselta ihmiseltä apua ja kävin juttelemassa. Olen alkanut oireilemaan fyysisestikin, että on myönnettävä olemme kokonaisuus ja henkinen hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin fyysinen, jos pää on kasassa on kaikki mielekkäämpää. Ajatukset on kirkkaampia ja olemme hyvinvoivempia kokonaisina. Tuntuu etten muista mitään edelliseltä muutamalta kuukaudelta ja vaikka nukun en ole lainkaan levännyt.

Ehkä omaa ajatusmaailmaa pitää vähän vielä korjata, ei todellakaan ole heikkoutta pyytää apua ja kertoa muille ettei enää jaksa tai ei enää tiedä mitä tehdä. Ja myös asettaa rajat omalle hyvinvoinnille. On hyväksyttävä, että ystävä ei aina jaksa, aina ei jaksa olla se eteenpäin puskeva voima, aina ei jaksa innostua, iloita, surra kaikessa ystävän kanssa, koska oma hyvinvointi ei vain anna sille mahdollisuutta, siksi on hyvä ottaa omaa aikaa ja hoitaa itsensä kuntoon niin pian jaksaa taas iloita muiden iloista. Ja jos ystävä ei ymmärrä sitä on hänen hyvä antaa pysyäkin pois jatkossakin. Jos ajattelen itseäni niin voinko olla paha ihminen? Jos en halua antaa ystävälleni vain 20% itseäni versus entinen minä 100%. Armoa ja anteeksiantoa. Siitähän tässä elämässä monesti on kysymys.

Ilosta suruun ja surusta iloon.

Elämä on aina aaltoliikettä. Nyt menen sohvalle lepäämään ja otan omaa aikaa.

hyvinvointi ajattelin-tanaan hyva-olo syvallista
Kommentit (1)
  1. Mie kans...
    8.11.2021, 18:43

    Joskus sitä vaan tarvitsee omaa aikaa vaikka olisi rakkaita ympärillä. Joskus sitä tarvitsee syvällisiä pitkiä keskusteluja löytääkseen mielen solmukohdat ja oivalluksen jälkeen taas ilon. Syksy on raskasta aikaa kun kaikellaista tressaavaa kasaantuu päälle ja päivät aina vaan pimenee…
    On myös raskasta olla se kuuntelia ja uskottu, vailla kuuntelijaa kun oma askel käy raskaaksi.
    Kaikenlaista on itsekkin tullut nähneeksi, kuulluksi ja kokeneeksi. Monesti hyvin pienilläkin asioilla voi auttaa toista eteenpäin, nostaa jaloilleen , näkemään kauniin elämän. Minäkin tässä unisin ajatuksin ajatus pätkien lähettelen sinulle voimia syksyyn 🤔❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *