Puolet vauvavuodesta takana

Tyttö täytti viime viikolla kuusi kuukautta! Näin lyhyesti sanottuna, aika on mennyt nopeasti, päivääkään en kadu, mutta olen onnellinen että ollaan tässä vaiheessa. Minusta pikkuvauva-ajassa oli omat ihanat puolensa, mutta nyt sitä on ihana katsoa miten toinen koko ajan kehittyy enemmän ja enemmän. Ihan kohta hän ryömii sitten konttaa ja nousee seisomaan. Niin jännittävää nähdä miten siitä pikkuriikkisestä ihanuudesta kasvaa koko ajan vain isompi, vahvempi ja taidokkaampi ihminen.

Tänään oli 6kk neuvola, ja taas pelotti, että entä jos hän ei olekaan kasvanut yhtään. No, oli hän kasvanut. Ekaa kertaa uskalsin oikeasti kertoa jos jokin painaa mieltä. Esimerkiksi viime aikoina on nyppinyt se, että jotkut tutut ja kaikki siskon kummin kaimat pelottelee tai arvostelee. Kerroin neuvolassa sitten, että onko näistä aiheista huolta, jolloin sain vastauksen, että ei. Tavallaan ehkä pohjimmiltaan tiesinkin, että asia on niin, mutta alkaahan se epäilyttää, kun kyseessä on esikoinen. Pitäisi luottaa välillä siihen omaan vaistoonsa.

Meillä on tällä hetkellä menossa kovat ryömimisyritykset! Hän ei välillä meinaisi edes päiväunille ruveta vaan sängyssäkin jatkaa harjoituksia! Hän rakastaa syödä soseita, eikä millään tahtoisi maitoa. Yölevottomuutta on edelleen ja neuvolassa sanoikin, että voi olla, että tutista kannattaisi alkaa vierottua pois: niin kauan ääntelehtii ja pyörii sängyssä, että saa tutin suuhunsa. Meitä on myös vaivannut viime aikoina ihottuma. Neuvolassa epäiltiin sen olevan normaalia atooppista ihottumaa, sitä kun on suvussakin. Ollaan kyllä mietitty, että voisiko se olla jotakin allergiaa..? Se ei oikeastaan kutise ja ne ovat sellaisia kuivia vaaleanpunaisia länttejä. Muuten kaikin puolin meillä menee hyvin! Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin se kun hymyilee ja saa niin ihanan suloisen hymyn takaisin!

Siinä hieman meidän 6kk kuulumisia! Vielä pakko mainita, että kävin viime viikolla englannin kirjoituksissa. Olen monesti sitä yrittänyt enkä koskaan ole päässyt lähellekään läpipääsyä kahden kuukauden lukemisesta huolimatta. Nyt en sitten lukenut ollenkaan – enkä stressannut. Ajattelin, että menee jos menee, jos ei mene niin kaikkea ei voi aina saada. Alustavien tulosten mukaan se on läpi! En voi käsittää!

Hän viihtyisi koko ajan lattialla!

-s

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *