Rankka viikko takana

Viime viikko oli tosi kiireinen. Tai ainakin verrattuna muihin viikkoihin. Yleensä ollaan tytön kans aika paljon kotona ja ehkä saatetaan kahdelleen käydä pari kertaa jossakin. Elellä on varmaan jokin kehitysvaihe menossa. Sillä käy suu kokoajan ja opettelee uusia äänteitä ja muita juttuja. Ei millään malttaisi nukkua, varsinkin päiväunille saaminen on tosi vaikeaa. olen yrittänyt vaikka mitä. Ja jos joku menetelmistä onnistuu, se ei takuulla onnistu seuraavilla päiväunilla. Varsinkin kun olen sitten innoissani, että jes, teen näin seuraavallakin kerralla, kun tämä kerran toimii ja sitten seuraavien päiväunien aikaan se ei toimi ollenkaan. Päiväunet saattavat olla tyyliin 2x30min. Häntä täytyy myös viihdyttää ihan kokoajan. Tuntuu, että hän tylsistyy kaikkiin leluihin mitä meillä on ja yksi leikki ei kiinnosta kauaa, ja sitten täytyy keksiä toinen leikki. Ei meinaa viihtyä edes sitä aikaa, että ehtisi vessassa käydä. Välillä meinaa väsy iskeä, mutta toivottavasti se kohta helpottaisi.

Hain viime viikolla kouluun! tämä koulupaikka ei ollut näissä perus korkeakouluhauissa vaan erillishaussa. Hain siis ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaksi. Olin miettinyt monimuoto-opiskelua koska tyttö on vielä niin pieni, ja haluaisin olla mahdollisimman paljon hänen kanssaan. Asutaan myös niin pienessä kaupungissa, että täällä on vain ammattiopisto ja lukio. Tämä Innovative Nurse- koulutus on tarkoitettu juuri minunlaisilleni eli väljillä asutusalueilla asuville. Ja se on tavallaan niin kuin monimuoto-opiskelua. Samalla sain viime viikolla myös lukion päättötodistuksen, että voin hakea sitä koulupaikkaa. Vielä pitäisi ne englannin kirjoitukset pusertaa läpi, mutta en jaksa siitä enää hirveästi stressata. Olen tosi innoissani ja toivon todella, että saan sen opiskelupaikan!

Viime viikolla kaverini kävi kylässä meillä ja näki ekaa kertaa vauvan. Hän muutti yläasteen jälkeen opiskelemaan etelämpään suomeen ja oli talvilomalla täällä. Ollaan nähty edellisen kerran viime kesänä pikaisesti, joten oli tosi ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Yleensä Ele nykyisin vierastaa tuntemattomia ihmisiä, mutta häntä ei sitten ollenkaan. Naureskeli vain. Mutta tietysti tämä kaverini on hyvä lapsien kanssa, eikä heti syöksynyt naaman eteen pällistelemään vaan rauhallisesti teki tuttavuutta. Kun Ele vähän kasvaa niin toivottavasti voidaan mennä myös vierailulle sinne kaverin luokse.

Käytiin myös kaksi kertaa mökillä viime viikolla ja ulkoiltiin siellä. Toisella kerralla oli hirveä lumisade, joten ei pitkään viihdytty ulkona. Toisella kertaa kuitenkin oli tosi ihana, aurinkoinen ilma, joten päästiin ulkoilemaan paremmin. Vaihdettiin vaunukoppa ratasosaan niin pikkuinenkin näki enemmän ympärilleen. Mökillä on paljon helpompaa olla kun siellä on enemmän käsipareja auttamassa vauvan kanssa. Siispä minäkin pääsin kokeilemaan myös ensimmäistä kertaa elämässäni moottorikelkalla ajamista. Ensin se oli vähän hankalaa, mutta pikkusiskoni sanoi, että jos osaat ajaa skootterilla niin osaat kyllä tälläkin. Ajaminen sujuikin muuten hyvin, mutta kun pääsin ensimmäiseen mutkaan, piti pikkusiskoni tulla ajamaan se minulle! Sen jälkeen uskalsin kyllä itsekin ajaa mutkat! Tulin lopputulemaan, että kelkkailuhan on hauskaa!

-s

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *