Yksi elämäni kauheimmista hetkistä

Olimme eilen tytön kanssa vanhempieni mökillä, jossa oli myös meidän lisäksi vanhempani,pikkusiskoni ja hänen ystävänsä ja kummini perhe. Miehet olivat lähteneet pilkille jäälle. Pikkusiskoni ja hänen ystävänsä ajelivat moottorikelkalla ympäriinsä ja veivät miehille jotain jos tarvitsivat. Me söimme lounasta ja lähdimme sitten jäätä pitkin lenkkeilemään miesten luo.

Olin epäluuloinen, että eihän jää kestä enää tähän aikaan. En ole kyllä sellaisista asioista hyvin perillä. Muut vannottivat, että kyllä se kestää. Yht äkkiä työntäessäni vaunuja jää alkoi murentua allemme. Säikähdin ja niin säikähti äitini ja kumminikin. Ajattelin vain, että ei tämä voi olla mahdollista, ei tässä voi käydä näin ja juoksin vaunujen kanssa eteenpäin samalla katsoen perääni miten muut pärjää. Äitini jäi paikoilleen ja kummini juoksi perässäni. Kun sain vaunut sellaiselle kohdalle, ettei jää enää meruntunut allamme, käskin kummini jatkamaan saarelle päin missä miehet olivat kalassa ja lähdin hakemaan äitiäni, joka oli aika peloissaan.

Pääsimme saarelle missä miehet sitten sanoivat, että se on pintajää mikä hajoilee, että sen alla on vielä noin 60cm jäätä. Ajattelin päässäni, että he valehtelevat näin ihan selvästi allani miten koko jää alkoi murtumaan. Hätä ja pelko oli suuri, sillä olin vaunuilla kohta 7kk lapseni kanssa. Eikä sitä helpottanut, kun isäni sanoi, että ette pääse enää vaunujen kanssa takaisin koska pintajää alkaa olla heikossa kunnossa ja siinä on alla 15 cm vettä. Olin niin vihainen. Olin edelleen kauhuissani jään murentumisesta allamme ja nyt emme pääse takaisin. Vihainen olin myös siksi, että meille ei voitu kertoa lähtiessämme, että pinta jää ei enää kauaa kestä kun lähtiessämme soitimme heille. He sanoivat vain, että lähtekää aurinkoon päin. Isäni sanoi, että vie meidät kelkalla takaisin mökille ja mietin, että en varmana lähde enää tuonne jäälle. Sitten sain ajateltua, että tuskimpa isäni lähtisi meitä viemään jos hän epäilisi, että jää oikeasti ei kestä.

Kun olimme takaisin mökillä niin mietin kuinka kauhea tunne se oli kun se jää alkoi murtumaan alla ja oikeasti luulin että me upotaan minä hetkenä hyvänsä. Hetken mietittyäni aloin ajattelemaan, että tosiaan se on se pinta jää, mutta kuinka kauhea tunne on kun luulee, että sitä upotaan vaunujen kanssa jääkylmään veteen. Vaikka todellisuudessa sitä vaaraa ei ollut.

-s

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *