Ladataan...
Armon vuosi

Kutsu:

 

Parisuhteenhautajaiset / Erojuhlat.

 

Tervetuloa juhlimaan! Tuparien sijasta haluaisin viettää erojuhlia. Dresscode on parisuhteen hautajaiset, joten teidän on parempi tulla seksikkäimmissä pikkumustissa paikalle. Ei miehiä, ainoastaan laatunaisia. Biisiehdotuksia soittolistalle otetaan vastaan, sieltä löytyy mm.

Kaija Koo - Kaunis rietas onnellinen

Virve Rosti - Oon voimissain

Beyonce - Single Ladies

Fun.: - We are young

Pink - So what?

Vesala - Älä droppaa mun tunnelmaa

Ohjelmassa on mm."Aasin"häntää (tarkoittaen: hännän tilalla on miehen sukupuolielin. En ole varma kehtaanko tulostaa kuvaa toimistolla. Viimeksi tulostin meni tukkoon.. Onko kenelläkään tulostinta kotona??!), sekä tarjolla on paljon viiniä ja sangriaa. Kuten surujuhlissa yleensä, lahjoja en tarvitse. Osanottokortin voit halutessasi askarrella, jos tuntuu hölmöltä tulla ilman mitään tuomisia.

Nähdään viikon päästä!

Yst.terv,

Eeva 

 

Ihmiset ovat olleet minulle mukavia, kun erosin. Kuunnelleet minua, kun olen halunnut puhua. Ne lukemattomat ääniviestit jotka olen lähettänyt Emmalle, ja jotka hän on aina kuunnellut vaikka olisi ollut huono hetki. Ne raamatunpituiset whatsappviestit Annalle, kun olen ollut turhautunut. Ne kaikki viestit, joissa kysytään kuinka voin. Näin jälkikäteen huomattuna, niitä oli paljon. Olen iloinen, että minulla on ollut ihmisiä ympärilläni. Vaikka olen ollut yksinäinen, se kuulunee asiaan. Olinhan menettänyt itselleni tärkeimmän ihmisen hiljattain.

Milloin tuparit ovat? oli ensimäinen kysymys, mitä minulta kysyttiin uudessa kodissani. Juhlivatko kolmikymppiset naiset todella tupareita? Vuokra-asunnon tupareita? ihmettelin ääneen. Tajusin, etten ollut koskaan viettänyt tupareita yhdessäkään kodissani. Enkä pitäisi nytkään. En selkeästi ollut tupari-ihmisiä.

Halusin pitää juhlat sille, kuinka hyviä ystäviä minulla oli. Ja luonnollisesti, koska olen vetävä ja ihana kolmikymppinen sinkkunainen, sitä pitää juhlia.

Ladataan...

Ladataan...
Armon vuosi

Kun eroaa, minulle kaikista kamalimpia paikkoja ovat ruokakaupat. Miten yksinäiseksi tunnenkaan itseni. Muistan kuinka vihaan tehdä ruokaa yksin. Kattaa pöydän yhdelle. Kun valitsen tomaatteja, pyyhin aurinkolasieni takaa itkuani pois silmistä, kun muistan elävästi kuinka Johnnylla oli tapana tulla keittiöön ja halata minua takaa. Suukottaa niskaa. Eikä minun ole edes nälkä. En kertakaikkiaan saa mitään alas, ja haahuilen typeränä kaupassa. Huomioni kiinnittyy pariskuntiin ja perheisiin, jotka itkettävät minua lisää. Suustani pääsee vaimea parkaisu joka hävettää. Pidän katseeni maassa. Ehkä mehukeitto olisi sellainen mikä menisi alas. Seison mehuhyllyn edessä ikuisuuden. Ajatus kauppakassien purkamisesta yksin tuntuu kohtuuttomalta. Kaikki energiani menee kasassa pysymiseen ja häpeään. Kun olen kaupassa aurinkolasit päässä, itkemässä. Otan jugurtin. Nyökkään kassalle. Astun ulos ja tunnen olevani väsynyt. Kotona siirrän jugurtin jääkaappiin. En koske siihen moneen päivään. Ruokahaluni on pyöreät nolla.

Parhaimmat ystäväni asuvat muualla. Saan lohduttavia viestejä Lontoosta ja Tampereelta. En totta puhuen edes tiedä kumpi on parempi; olla ihmisten ympäröivänä vai yksin. En tiedä kumpi parempi: keksiä tekemistä, vai olla kotona. Teen päämäärättömiä kävelyretkiä. Rannalla nieleskelen hysteeristä itkua takaisin sisuskaluihini. Tuon sillan kohdalla syötimme sorsia. Tässä kadun kulmassa Johnny oli huppelissa ja sanoi että olen ihan tavattoman kaunis -vaikka takissani oli majoneesia. Tuossa kahvilassa kävimme kerran treffeillä, tilasin vihreää teetä vaikken edes pidä siitä. Helsinki tuntuu tavattoman kipeältä asialta. En kertakaikkiaan pysty olemaan mitenkään päin missään.

Makaan sängyssä ja kaipaan kosketusta. Itken hyvin hiljaa, kun mietin miten turvalliselta tuntuisi jos Johnny makaisi vieressäni.  Avaan whatsapin. Suljen sen. Avaan uudestaan ja tuijotan näyttöä. Poistan asetuksista "viimeksi paikalla"-tiedot pois näkyvistä. Tuijotan kattoa. Otan puhelimen käteeni ja lasken sen alas. Kello on paljon. Nousen istumaan. Ikkuna on auki ja ratikka kolisee kadulla. Mietin josko Johnny tulisikin nyt ja kertoisi olleensä väärässä. Kuvittelen keskustelun monta kertaa mielessäni. Avaan whatsapin ja tuijotan näyttöä. Suljen sen. Jossain vaiheessa nukahdan, ja herään ilman väsymystä ihan liian aikaisin.

"Tänään viinille?", Emma kirjoittaa. Tiedän, ettei se oikeastaan ole kysymys. Hän olisi illan suussa Helsingissä. Sovimme treffit alakerran baariini. Saapuessaan hän mittailee minua tovin, muttei sano mitään. Tiedän näyttäväni kamalalta. Tai vain eronneelta. Emme puhu tapahtuneesta, koska en halua. 4 tuntia myöhemmin olen juonut useamman lasin viiniä.

"Mä olen hyvin vihainen. Kun se jätti. Siinä eteisessä."

"Mitä se sanoi sulle sitten?"

"Että se haluaa erota. Ei muuta. Ei se selitellyt", sanon ja olemme hetken hiljaa.

"Aika kohtuutonta"

"Joo.."

Pihalla halaan Emmaa. Viini humisee päässä ja laitan Johnnylle viestin. Oikeastaan videon. Siinä on sorsia.

Aamulla minua hävettää, kun huomaan että Johnny on avannut viestin, muttei vastannut. Hetken mielijohteesta valitsen Johnnyn hammasharjan mukitelineestä. Itku polttaa silmiä kun harjaan hampaitani. Laitan hammasharjan takaisin paikoilleen, vaikka tiedän että järkevintä olisi ollut heittää se vain roskiin. Jollain hullulla tapaa se kuitenkin lohduttaa minua.

Ladataan...