Kirjoitellessani pakkauslistoja ja tärkeitä muistettavia asioita, on hyvä välillä hengähtää. Siinä missä olen luukuttanut Fringe – Rajamailla tv-sarjaa Netflixistä olen myös kysellyt tutuiltani heidän osoitteitaan. En kuitenkaan kaikilta. Tarkoituksena on siis muistaa muutamaa tulevalla reissullani. En oikeastaan jaksa odottaa, että ensi viikko tulee kun pääsen vihdoinkin näkemään maailmaa ehkä hieman tomuisen Suomen jälkeen. 

Parhautta ehkä koko reissussa on, että tulen vihdoin tapaamaan yhden hyvistä ystävistäni – ensimmäistä kertaa elämässäni. Tuon ihanan nuoren naiseen olen tutustunut tavoilleni uskollisena juuri internetin ihmeellisessä maailmassa. Hän on myös se luottoystävä, joka tietää ehkä minusta tällä hetkellä eniten kuin muut läheiset ystäväni. Hänelle on jostain syystä ollut helppo avautua oman elämäni suurimmista ahdingoista, hän on myös samoilla tavoin jakanut omia ongelmiaan minulle. Tuntuu oudolta ajatella siitä miten ensimmäiset keskustelumme lähtivät liikkeelle, yli vuosi sitten, ja kuinka pitkälle olemme tulleet. Ehkä suurinta hupia itselleni on kun kuvittelemme itsemme vanhoina mummuina. Varsinkin kun puhutaan ystävän tulevasta perheestä, ja kuinka erikoisen tädin hänen lapsensa tulevat saamaan.

Jos jotain elämästäni olen oppinut, niin ystävät ovat parhautta. Ehdottomasti silloin kun ystävyys, tuo upea voima joka ainakin minua vie eteenpäin elämässä samalla tavalla kuin muilla muut voimat, rikkoo niitä rajoja. Tässä tapauksessa siis maiden rajoja. En ehkä etsi itselleni elämäni kumppania, tai elämäni rakkauta tai mitään sellaista, mutta en harvemmin koskaan kieltäydy ystävyydestä. Ellei sitten kyseisen ihmisen arvomaailmat kolahda omieni kanssa vastakkain. 

Ns. ”oikean” elämäni ystävät tietävät tästä ystävästäni myös, he tietävät että hän minulle tärkeä ja rakas. Ennen kaikkea he tietävät, että odotan hänen tapaamistaan kuin kuuta nousevaa. Siinä missä Conan O’Brienin tuleminen Suomeen alkoi pelkästä vitsistä, niin samaa teoriaa voisi sanoa tästä. En usko, että koskaan ajattelimme sillälailla tapaavamme – elämissämme kun on kaikkea muutakin meneillään. Silti kun kerroin näistä kesän suunnitelmista viime Marraskuussa, niin siitähän se heitto lähti.. kuinka upeaa olisi jos hei näkisimme oikeassa elämässä. Varsinkin kun matkasuunnitelmani meni aika läheltä ystäväni sijaintia, niin ei pieni ”kiertoreitti” haittaa elämää yhtään. 

Puhumattakaan siitä, että olen saanut tuon rakkaan ihmisen addiktoitumaan suomalaiseen suklaaseen ja suunnitelmissa saada myös hänen ystävänsä himoitsemaan tätä suurta herkkua.

On myös hyvä muistaa kertoa nyt näin lopuksi, että tämä salaperäinen luottoystäväni oli ensimmäinen jolle kerroin tulleeni siihen päätelmään että olen aseksuaali ja aromanttinen. Hän on se, jolle voin puhua näistä seksuaalivähemmistön ongelmista. Saatamme monilla tavoin olla kuin päivä ja yö, minä ja tämä ystäväni, mutta haluan ajatella että jollain tasolla meidän sielumme ovat synkanneet todella hyvin. We just connect. 

Yritän katsoa ehdinkö postaamaan vielä yhden postauksen ennen reissuani, jos en niin en. Ehkä kuitenkin sellaisen, että sayonara people. Lomalla on niin mukavaa, hihi.