Katsoit sitten mielenkiintoista televisio-draamaa tai koko pitkää elokuvaa, puhumattakaan luettavasta materiaalista, niin niihin törmää väistämättä. Joskus tuntuu, että niitä pääsee karkuun, mutta sieltä ne aina välähtävät naamalle. Vuosien ”harjoittelun” seurauksena olen oppinut huomaamaan ne pienet vihjeet, mitkä viittaavaat näihin erikoisiin kohtauksiin ja kuinka pian ne tulevat. Kätevä niksi ja menisi varmaan niksi pirkan parhaimmistoon, jos siis osaisin kirjoittaa miten sellaisen tulevan kohtauksen tulemisen voi vaan lukea. Kyse on lähinnä niistä pitkistä katseista, tilanteen tunnelman muutos ja.. noh. Sen vain tietää. Suosittelen katsomaan materiaalina hirveästi romanttisia elokuvia ja muita draamoja, kaavan löytää aika pian helposti. Ja kun sen kaavan kerran löytää, ei siitä pääse eroon. Varsinkaan jos kyseiset kohtaukset tuntuvat turhilta ja inhottavilta alun alkaeenkin. 

Ai niin, mistä taas kirjoitan? No niistä iän ikuisista seksikohtauksista. Yleensähän niiden tarkoitus on luultavasti jollain tasolla viedä kyseisessä kohtauksessa olevien hahmojen kehityskaaria eteenpäin, toisaalta se myös tunkee kurkustasi alas sitä normatiivia että seksi ja sen harrastaminen on jotenkin.. normia. Onhan se sinällään, olkoonkin juuri se suuri normatiivi. Puhun siis edelleenkin nimenomaan heteroparien välisestä seksistä, homoparien välistä intiimiyttähän harvemmin sen suuremmin näytetään – ainakaan niissä Hollywoodin isoissa projekteissa. Tietenkin indie leffat näyttävät kaikkea vähän laajemmin, mutta kun miettii kuinka laaja kirjo ihmisten seksuaalisuus loppujen lopuksi on.. niin representaatio on tässä asiassa niin jäljessä. Puhumattakaan siitä, että pelkästään ihonvärin perusteella voisi tehdä laajempia leffojen roolituksia – ihan Suomessakin koska meilläkin on ne vähemmistöt jotka kaipaavat esikuvia joihin samaistua. 

Poikkesin kuitenkin aiheesta, heh. Seksi ei kuitenkaan kerro, että kaksi ihmistä olisivat todella läheisiä. Se ei kerro heistä mitään muuta kuin, että he harrastavat seksiä. En itse koe seksiä intiimiyden tai rakkauden tai hellien tunteiden osoittajana, vaikka se sitä monille onkin. Noita kaikkia asioitahan voi tuoda esille toiselle ihmiselle muulla tavoin, siis sellaisilla jotka oikeasti menevät pintaa syvemmälle kuin pelkkä läähättävä huohotus korvaan. Tietenkin, se että pystyy olemaan tuolla tavoin avoin toisen ihmisen kanssa on myös eräs intiimiyden muoto niin se ei ole ainoa oikea muoto. 

Tuntuu kuitenkin turhalta, kun ymmärrän jollain tasolla – siis hyvin kliinisellä ja hammaslääkäriltä tuoksuvalla tavalla – miksi monet kokevat ne kohtaukset tärkeiksi (varsinkin kun mietitään niitä siinä elokuvaan liittyvänä asiana). Tietenkin, näissä tapauksissa siis siihen tilanteeseen tarinassa ei päädytä silleen ”ohops tavattiin ja nyt lakanoiden välissä vehdataan” -tyylillä vaan suhde kehittyy rauhassa. Uskon silti vakaasti, että kaikkea ei tarvitse näyttää. Mielikuvitukselle voi ihan hyvin jättää varaa, ei sen pornon tarvitse siirtyä sinne elokuvateollisuuteen asiakkaiden mielenkiinnon takaamisen vuoksi. Satun nimittäin huomattavan usein menettää mielenkiintoni hyväänkin elokuvaan (varsinkin jos ne perustuvat kirjaan tai -sarjaan) sen takia, että sen näkee selvästi että kyseisen kohtauksen voisi leikata hyvinkin pois – eikä pätkä siitä huonontuisi. Ehkä paranisi, ainakin minun mielestäni. Silloin myös jäisi mahdollisesti tilaa olennaisille kohtauksille, jotka oikeasti kantavat tarinan punaista lankaa ja vievät sitä eteenpäin – mitä ne kahden keskiset intiimikohtaukset elokuvissa harvemmin tekevät. Ainakaan minun mielestäni, tai sitten ne on vain toteutettu tosi huonosti.

Mitä teen kun tulee vastaan taas sellainen kohtaus? Pyörittelen silmiäni, välttelen niin tv-ruutua kuin näyttöäni tai alan katsomaan kattoa elokuvateatterissa – puhumattakaan että otan huikan limustani tai söisin jotain. Palaan takaisin elokuvan pariin kun kohtaus menee ohitse. Huokaisen helpotuksesta, kun elokuva ja sen tarina taas jatkuu. Silti sitä eräänlaista ”tahraamista” ei saa koskaan pois, sillä tuollaiset kohtaukset yleensä vievät jonkin verran aikaa siinä elokuvassa. Toisaalta, jos kohtaus tuntuu jotenkin äärimmäisen turhalta ja huonolta ja katkaisee sen kamelin selän? Lopetan leffan siihen, tätä onneksi tapahtuu vain kotona kun selailen Netflixiä. Käyn niin harvoin elokuvateatterissa, onneksi. Tv-sarjoissa olen törmännyt ilmiöön harvemmin, onneksi. Sen verran niitä tulee kateltua. Poikkeuksiakin löytyy, tietenkin. 

Tietenkin, siinä missä pyörittelen silmiäni sille että heteroparien sänkypuuhat näytetään vähän liiankin tarkkaan niin samaan tahtiin pyörittelen sille, että lesbo/homoparien puuhat päätyvät lähinnä siihen että kamera kääntää huomionsa kriittisessä vaiheessa muualle.. kunnes sitten kuva rullautuu pimeydeksi ja seuraava kohtaus alkaa. Jos vähemmistöille riittävät nämä, niin miksei muillekin? Varsinkin niille, jotka saavat yltäkylläisesti katsoa sitä itseään niin elokuvista kuin pornonkin puolelta. Huh.