Heidi Nummi: Kerran kuljin ja kumarsin

astu harhaan

 

Kesällä oli kuumia päiviä, jolloin ei voinut tehdä muuta kuin hypätä pyörän selkään ja polkaista rannalle kirja repussa. Oli niin valoisia öitä, että mökin parvella pystyi lukemaan kirjaa ikkunan ääressä ilman keinovaloa vielä yhdeltä yöllä. Oli sateisia päiviä, jolloin istui varpaat viltin alla sohvalla teekuppi kourassa ja luki aina vain eteenpäin.

Heidi Nummen Kerran kuljin ja kumarsin - 15 kuukautta Aasiassa oli yksi niistä kirjoista, joita raahasin kesän aikana milloin minnekin. Ja nimenomaan raahasin, sillä vaikka kirja on abouttiarallaa aivan tavallisimman kirjan kokoinen, niin se painaa aivan julmetusti kokoonsa nähden!

Kerrottakoon taustoja sen verran, että olen kulkenut Heidin matkassa säännöllisen epäsäännöllisesti niistä ajoista asti, kun hänen bloginsa ja elämänsä painottui enemmän materiaan kuin hengellisyyteen. Kirjan kansien sisälle päätynyttä aikaa seurasin blogin välityksellä niin reaaliajassa kuin tekstejä ja kuvia sinne vain päivittyi. Kirjakin oli tarkoitus lukea tuoreeltaan, mutta sitten se vain jäi ja unohtui, kuten Hiippariaktivistin lukeminenkin.

Jonkin sattuman kautta törmäsin kuitenkin keväällä taas tähän kirjaan ja kesällä sain sen itselleni kirjastosta lainattua. Ja kyllä kannatti! Vaikka osa tarinoista olikin jo tuttuja vuosien takaa, kirja ei silti ollut toistava ja toi lisäsyvyyttä reissuun, joka oli välillä blogissa jäänyt hieman pintapuoliseksi. Kirjan sivuilta välittyi suunnaton elämänilo, vapauden kaipuu ja seikkailu. Mietin jo kirjaa lukiessa, että voisi jopa ostaa kirjan lahjaksi eräälle seikkailuihin taipuvaiselle toverille, joka haaveilee Trans-Siperia junamatkasta.

Suosittelen kyllä siis erittäin vahvasti lukemaan tämän teoksen, oli itse sitten seikkailunhaluinen matkaaja tai enemmän kotona viihtyvää sorttia. Se avaa uusia näkökulmia perinteisille pakettimatkaajille, saattaa vähän tuuppia hengelliseen kasvuun (joka tekisi varmasti meille jokaiselle hyvää) ja Heidin kirjoittama teksti nyt vaan on niin lennokkaan jouhevaa, että jo senkin vuoksi teos kannattaa laittaa korvan taakse ja kätösiinsä hankkia, kun siihen mahdollisuuden saa.

Ja toki lukiessaan voi itsekin ajatella olevansa suuri seikkailija, vaikka makaakin vain turvallisesti makuupussissa mökin parvella.

Kommentoi