Kesän viimeinen viikonloppu

astu harhaan

 

48 tunnin mökkiviikonloppu tähän väliin tuntui aika saakutin hyvältä ja olisi tuntunut vielä saakutin verran paremmalta, jos en olisi viettänyt joka toista hetkeä niistäen ja kolmatta yskien. Alkuviikosta asti aktiivisessa käytössä olleen kuumemittarin jätin suosiolla kotiin, sillä tiesin tarttuvani lapioon joka tapauksessa - äiteeltä kun napsahti selkä viime viikolla, joten avuksi oli riennettävä vaikka pää kainalossa. Onneksi huomiseksi siunaantui vielä vapaapäivä, joten ehdin tasoitella räkätasojani vaaka-asennossa.

Vaikka syksy hiipii joka aamu ja ilta hieman lähemmäs nipistäen valoisaa aikaa lyhyemmäksi, tuntui mökillä olevan kukkaloiston puolesta vielä täysi kesä päällänsä - kuten kuvasta näkyy. Noin muuten lämpötilat huitelivatkin sitten jo niin lähellä miinuspuolta yöaikaan, etten koko reissulla riisunut villasukkia kuin saunan puolella ja välillä niitä oli jalassa jopa tuplaten. Myös illalla laskeutuva pimeys oli niin samettisen pehmeää ja lopullista, ettei välillä enää edes tiennyt tuijottaako elävää elämää vai vain omia silmäluomiaan. Korvien vierestä suhahtelevat lepakot innostivat lähinnä tuijottamaan glögimukia mökin sisäpuolella.

Samalla kun mylläsi kuunliljoja ja näitä-jotain-liljoja paikasta a paikkaan b, c, d, e, f ja g ja hautasi maahan abouttiarallaa sata (en oikeasti liioittele yhtään, tämä kukkahulluus tulee verenperintönä) kukkasipulia, niin jotenkin siinä samalla tuli haudattua myös kesä, se henkinenkin versio siitä. Siinä missä saappaani keräsivät mukaansa pari kiloa savea istutus-, kaivuu- ja lapiohommissa, niin itse keräsin vuoden viimeisen mökkireissun tunnelmia sisääni. En tietenkään vielä voi olla varma oliko kerta oikeasti se viimeinen tältä vuodelta, mutta pitkien vapaiden ja mökin kunnollisten eristysten puuttuminen alati kylmenevillä keleillä voisivat viitata siihen, että mökkikausi alkaa olla osaltani ohitse.

Mutta minkälainen kerta se olikaan, jos se jäi oikeasti viimeiseksi, sillä tähän kertaan mahtui myös pari ekaa kertaa! Nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä näin mökillä hirven (valkohäntäpeurat ovat päivittäistä seuraa) sekä mäyrän itselleen kaivaman paskakuopan sisältöineen. Saatte itse päättää kumpi asia sykähdytti minua enemmän.

Kommentoi