Kirjojen salatut matkat

img_20170902_135512_068.jpg

 

Lueskelin tässä päivänä eräänä Tähkävuoren blogia ja pieni maininta Kreikkaan mukaan otetuista kirjaston kirjoista sai ajatusrattaat päässäni kolisemaan. Katselin omaa lainakirjakasaani olohuoneen pöydällä ja mietin, missä kaikkialla kirjat ovat mahtaneetkaan olemassa olonsa aikana kulkea?

En itse ole kantanut kirjaston kirjoja koskaan ulkomaille asti, koska pelkään kuitenkin unohtavani ne ties minne, josta niiden hakeminen on vähintään laivamatkan päässä ja joutuisin maksamaan sakkoja, sakkoja, isoja sakkoja, enkä kehtaisi mennä enää ikinä koskaan milloinkaan uudestaan kirjastoon lainakorttiani heiluttelemaan. Hävetti jo suunnattomasti maksaa 1,25 euroa sakkoja myöhästyneestä kirjasta, kun en ollutkaan muistanut uusia lainaani vaikka piti.

Se, että kirjan kansien välissä on yksi tarina (tai useampi, riippunee kirjasta), sen sivuilla väreilee myös kymmeniä, satoja ja jopa tuhansia muita tarinoita, jotka kirjan edelliset lukijat ovat sivuille antaneet. Joltain on roiskunut roisi kahvi- tai hillotahra keskelle aukeamaa, joku on liikuttunut kyyneliin jättäen jälkeensä pieniä kosteusvauriopisteitä. Joku on taittanut sivuja hiirenkorville tai läiskässyt kirjan kiinni napaten sivujen väliin jo kuivaksi käpertyneen ötökän jäänteet. Ja sitten on ollut se tyyppi, joka on päättänyt korjata jokaisen yhdyssana-, asia- tai suomennosvirheen lyijy- tai punakynällä. Viimeisimpänä marginaalista löytyi lyijykynällä tikkukirjaimin kirjoitettu esitelmä sosiopaatin ja psykopaatin eroista, kun kirjassa nämä kaksi asiaa oli sekoitettu toisiinsa.

Minun mukanani kirjat yleensä pyörivät vain kotikaupunkini puistoissa ja kahviloissa, sohvalla, sängyssä tai parvekkeella. Välillä ne myös pääsevät mukaani reissuille Suomen rajojen sisällä. Ahdan niitä reppuun, laukkuun ja kassiin, luen niitä busseissa, junissa, mökin rauhassa ja vieraissa sängyissä. Luen niitä terveenä ja flunssaisena, kääntelen sivuja toinen käsi teekupilla ja varon läikyttelemästä. Vältän koskemasta kirjan sivuihin samalla kädellä jolla lapan suuhuni sipsejä tai kuvassa näkyvää pitsaa, eikä mieleeni tulisi ikinä korjata niiden sivuilta kirjoitusvirheitä.

 

Kuljetatko sinä kirjaston kirjoja reissuillasi ja missä kaikkialla ne ovat mukanasi päässeet kulkemaan?

 

ps. ai että kyrsii noi mainokset ja toimimaton captcha (ja vielä omaa blogitekstiä julkaistessa!), tekisi monen muun tavoin mieli pakata blogikimpsut ja -kampsut pois Lilystä.

Kommentit (11)
  1. Kiva teksti! 🙂 Mulle kävi viime syksynä Budapestin reissulla just niin että unohdin kirjan lentokoneen istuintaskuun, onneksi kyseessä oli kuitenkin matkaa varten ostettu halpispokkari, mutta kuitenkin 😀 Lomalta palatessa piti sitten kuitenkin käydä lainaamassa sama kirja kirjastosta niin sai luettua loppuun 😀 Parin viikon takaisella Kroatian lomalla matkalukemisena oli Hanne Valtarin ja Satu Rämön Unelmahommissa (ihan huippu kirja muuten jos aihepiiri kiinnostaa!), jonka epähuomiossa pakkasin rantakassiin sillä tuloksella että takakanteen tuli vähän kosteusvaurioita..jaiks! Onneksi poikaystävä on kuitenkin kirjastoalan opiskelija niin häneltä voi kysyä neuvoa tyylillä ”kehtaakohan tätä vielä palauttaa vai pitääköhän mun ostaa uusi kirja..” 😀

    PS. Oon ollut myös erittäin ärsyyntynyt etenkin noihin mainoksiin, varsinkin kun ite tykkään laittaa paljon kuvia postauksiin niin mainokset pilaa kyllä postausten kokonaisilmeen ihan kokonaan 🙁 

    1. Haha, onneksi sama kirja löytyi kirjastosta, ettei jäänyt kirjan ratkaisu askaruttamaan pitkäksi aikaa. 🙂

      Kirjastoalalla oleva poikaystävä kuulostaa kyllä muutenkin kätevältä, varsinkin jos semmosen sais vielä omaan lähikirjastoon töihin, hmm… :’D

  2. Aika vähän on tullut kirjaston kirjoja kuljeteltua ulkomaille, just siitä syystä että pelkään niille tapahtuvan jotain tuhoisaa. Jonkun lainatun matkaoppaan olen kyllä joskus saattanut nakata mukaan. Tosin nyt elokuiselle Berliinin-reissulle oli pakko ottaa kyytiin Ani Kellomäen Kosteusvaurioita, kun se sattui putkahtamaan minulle juuri sopivasti ennen matkaa kirjaston varausjonosta. (On muuten todella hyvä kirja.)

    Jostain syystä minun kohdalleni ei ole useinkaan osunut muistiinpanoilla koristeltua kirjaa, oi miten tylsää! Enkä itse uskaltaisi ikinä lainakirjaan mitään piirustaakaan. 

    1. Kosteusvaurioita on myös omalla lukulistallani, sen verran alkoholihuuruisuutta löytyy myös omasta suvusta!
      Oonkin Anin blogia seuraillu pitkään ja ollaan oltu aikoinaan samoissa harrastuspiireissä, eri kaupungeissa tosin. 🙂

      Miullekaan ei ole ennen osunut käsiin kirjoja, joissa marginaaliterkkuja olisi, mutta tänä kesä niitä on kulkenut käsien läpi jo lähes kymmenen!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *