Lempeä siirtyminen syksyyn

img_20160828_105315.jpg

 

On kovin vaikeaa pitää kiinni henkisestä kesästä, kun kylmä sade vihmoo vaakatasossa vasten kasvoja sateenvarjon alle ja tuuli saa kaipaamaan jonkinlaista lämmikettä kaulan ympärille.

Joka ilta pimeä ympäröi tienoot aiemmin ja aiemmin. Kymmenen jälkeen tapahtuvat huussireissut mökillä tuntuvat kauhuelokuvan kohtauksilta, eikä kaupungin katuvalotkaan jaksa kulkijan tietä valaista märän asfaltin imiessä kaiken valon itseensä. Henkinen kesä koittaa saada ajatukset heijastimista ja huiveista hiljennettyä vielä edes hetken verran. Vielä tarkenee mekossa, jos aurinko paistaa, ei vielä tarvitse pitkävartisia sukkia.

Tahdon roikkua kesässä vielä edes hetken, antaa sille viimeiset tekohengitykset ja nuuhkia tienvierustojen viimeisiä kukkia. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin olen saanut viettää täysin vastuuvapaan kesän kaikesta mahdollisesta, enkä tahtoisi siitä vielä arjen alettuakaan kokonaan luopua. Olen saanut nauttia täysin rinnoin rennon letkeistä päivistä missä milloinkin, enkä ole jaksanut kovinkaan pitkään kuunnella muiden nurkumista huonoista keleistä. Suomen kesä on lyhyt ja mitä enemmän siitä valittaa, sitä lyhyemmältä sen saa tuntumaan. Kesä se on sateinenkin kesä.

Tässä eräänä iltana luovutin kuitenkin pimenevälle illalle ja sytytin ikkunalaudalle kolme tuikkua. Ne näyttivät niin somilta, että olen toistanut sen jokaisena iltana siitä lähtien. Ehkä kesästä irti päästäminen ei olekaan niin ylisepääsemättömän vaikeaa tänä vuonna. Ehkä uudet kuviot työrintamalla antavat tarvittua lisävirtaa, eikä marraskuu tänä vuonna paina minua matalaksi. …ehkä ei mietitä marraskuuta ihan vielä.

Ehkä sillä ei ole niin väliä, onko ikkunan takana syksy, talvi vai kevät, kun istun joka tapauksessa kesätkin läpeensä kirja ja kuppi teetä sylissäni. Ehkä sillä ei ole niin väliä istunko rannalla, parvekkeella, mökin kuistilla vai sohvan nurkassa koteloituneen kuin perhosen toukka, joka ei ikinä kehity perhoseksi. Ehkä tätä pallonpuoliskoa peittävä puolen vuoden pimeys ei tällä kertaa pääse kättelemään oman sisimpäni pimeyden kanssa, jos en anna sen tehdä niin. Ehkä elokuun usvaiset ja uusilta lupauksilta tuoksuvat aamut ovat lopulta aivan yhtä kauniita kuin kesäkuun yöttömät yöt.

Jos olisin tänä vuonna lempeä syksylle, sekin voisi ehkä olla lempeä minulle.

Kommentit (5)
  1. Tää kuulosti kaikki ihan siltä kuin ois voinut olla mun kynästä: vastuuvapaa kesä ensimmäistä kertaa vuosikausiin, halu jatkaa sitä olotilaa vielä hetken, uudet työkuviot, toive lempeästä syksystä, kaikki 😀 Osasit vain kirjoittaa sen ylös niin kauniisti, että itse en varmasti olisi siihen pystynyt 🙂 Ihanaa alkusyksyä sinne <3

    1. Voi miten kaunis kommentti, kiitos! :’)

      Oikein lempeää syksyä sinne, pidetään vielä hetki kesästä kiinni ja tsemppiä siullekin uusiin työkuvioihin. 🙂

  2. Ihana sinä ja samoja ajatuksia 🙂 Pienesti voi syksylle jo antaa tilaa, kaivella vilttejä ja kynttilöitä esiin. Eilen piti jo pönttöuuniinkin viritellä tulet, vaikka toivoin, että ei kai nyt kesällä…! 😀

    Mut marraskuu. Marraskuuta ei vielä ole.

    1. Pikkurillin voi jo syksylle ojentaa, ensi kuun puolella vasta koko käden. Täälläkin oli kyllä eilen niin sateista, kylmää ja kurjaa, että oisin itekin huolinut jonkinlaisen takkavaihtoehdon olohuoneeseen jääkylmän patterin tilalle. 😀

      Sovitaanko, että skipataan marraskuu tänä vuonna ihan kokonaan? Elo, syys, loka, joulu, niinhän se menee?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *