Puhutaan rahasta ja rahattomuudesta

Lilyssä on viime aikoina ollut paljon puhetta rahasta, ihanaa, kiitos Juliaihminen sen buumin aloittamisesta! Raha on yks mun suosikkiasioistani, on ollut pienestä asti, sillä rrrakastan numeroiden pyörittelyä, summien ylöskirjaamista, kuukausi- ja viikkobudjettien vääntämistä ja varsinkin säästämistä. Numeroiden pyörittely matemaattisten ongelmien parissa sitten taas ei kuulu intohimoihini ollenkaan, joten ei kannata pyytää minulta apua, jos täytyy selvittää missä kohtaa auto ja juna osuvat samalle kohdalle.

Olen lukenut hyväpalkkaisten lilyläisten kirjoituksia (kyllä, olette mielestäni hyvin palkattuja jos palkassanne on neljä numeroa ja se alkaa nettona vähintään kakkosella, varsinkin, jos sen palkan eteen ei tee edes kokonaista työviikkoa) ja myös niiden kirjoituksia, joilla ei tällä hetkellä ole palkkatuloja lainkaan. Pitkän harkinnan jälkeen ajattelin kirjoittaa aiheesta itsekin.

Itse olen parhaimmillani tienannut vakituisessa työsuhteessa 2143,48 euroa kuukaudessa bruttona. Summa oli kiinteä, enkä ollut oikeutettu lisiin jos työskentelin iltaisin tai viikonloppuisin (en siis työskennellyt) ja verot pudottivat käteen jäävän summan alle kahteen tonniin. Tein tuon summan eteen 37,5 työtuntia viikossa. Vaikka summa vaikuttaa monen muun palkkaan verrattain pieneltä työmäärään nähden, se oli silti minulle niin suuri summa, etten oikein edes tiennyt mitä sillä kaikella rahalla olisin tehnyt. Suurimman osan laitoin säästöön, tietenkin, ja lopuilla humputtelin menemään ostaen laadukkaampaa ruokaa, mutta muuten elin samanlaista, säästeliästä elämää kuin vajaata viikkoa tehneenäkin.

Olen siis tehnyt työhistoriani aikana niin täyttä päivää kuin vajaita viikkojakin (vähimmillään 16h/viikko) ja se on opettanut minulle paljon. Koska olen myös ollut tietoinen rahan arvosta pienestä pitäen (lama-ajan lapsi), en ole koskaan hassannut menemään niitä minulle isoiltakaan tuntuneita tilejä. Vaikka tililleni on napsahtanut kuinka monta, tai vähän, nollaa peräkkäin tahansa ollut tili, siitä on aina lohkaistu osa säästöön tulevaisuuden varalle ja haaveiden toteuttamiseen. Nytkin kun elän liitolta saadun työttömyyspäivärahan turvin, jatkan edelleen jo vuosia sitten laatimani säästösuunnitelman toteuttamista. Se on toki haastavaa kun tili on nykyään yli puolta pienempi kuin silloin, kun vielä olin vakituisessa työssä, mutta silti saavutettavissa (jos joku haluaa tietää suunnitelmani sisällön ja saada siitä ehkä vinkkejä omaan säästämiseen, niin voin julkaista sen myöhemmin).

Mutta niin. Miltä tuntuu ”tienata” vain se liiton sinulle määrittelemä minimisummasi kuukaudessa ja mitä siitä jää käteen? Noh, haastavalta ja hyvin vähän. Toukokuussa saamani etuus oli nettona 709,13 euroa ja se jakautui suurin piirtein näin:

 

Kuukausittaiset, kiinteät menot: 351,89e
Asun omistusasunnossa, joten asuinkuluni ovat nykyään pienet. Jos asuisin vuokralla tai maksaisin lyhennyksiä, koko etuuteni uppoaisi asumiseen, jolloin joutuisin hakemaan lisäksi vaikka ja ties mitä tukia. Onneksi näin ei ole, enkä asu maan/kaupungin kalleimmalla asuinalueella. Vastike tosin nousi kesäkuun alussa n. 17 eurolla, mikä ei kuulosta suurelta summalta, mutta tällaisina 700 euron kuukausina se on paljon. Summaan kuuluu myös eläkerahaston kartuttaminen sekä netti- ja puhelinlasku. Minulla ei ole Netflixiä tai muitakaan maksullisia tv-kanavia, eikä muita kuukausimaksua vaativia harrasteita (niihin ei yksinkertaisesti ole varaa).

Säästötilille: 100e
Kuten aiemmin mainittua, siirrän joka kuussa säästöön rahaa. Toukokuussa oli varaa siirtää vain minimisumma, jonka olen naulannut tuohon sataan euroon. Minulla on aina jokin tavoite säästämisessäni, sillä säästäminen pelkän säästämisen vuoksi on mielestäni vähän yhtä tyhjän kanssa. Asuintalossani on tulossa putkiremontti lähitulevaisuudessa ja olisi ihan kiva saada se maksettua ilman velkoja, joten säästöä säästöä. Pidemmälle tähtäävä säästökohde on tietysti aina ollut oma talo jostain rauhallisesta paikasta, mutta siihen saan näillä tuloilla säästää vielä kuolemanikin jälkeen. Säästötilin rahoihin olen kajonnut vain kolmesti sen perustamisen jälkeen (se avattiin mulle skidinä ja olen myös säästänyt suht aktiivisesti lapsesta asti, ihan ok harrastus, eikö?) ostaessani auton, asunnon ja parvekelasit. Säästötili on siis vain tärkeitä hankintoja varten, eikä sen rahoja käytetä nopeisiin nautintoihin.

Ruokaan varattu summa: 150e
Nostan tämän summan joka kuussa käteisenä ja varaan sen vain ja ainoastaan ruokaostoksiin ja pakollisiin kodintarvikkeisiin (esim. pesuaineet, vessapaperi…). Kuukausittaiset ruokakuluni ovat suhteellisen pienet, sillä ostan ruokaa vain itselleni ja tiedän hyvin tarkkaan kuinka paljon ruokaa tarvitsen. Ruokahävikkiä ei juurikaan synny, muuten kuin yllättäen ylikypsyneinä hedelminä tai jos jokin ruoka-aine päättääkin, että tänään on hyvä päivä homehtua. Satunnaisesti syömäni lihan ostan aina -30% tarralla varustettuna ja työnnän sen heti joko pannulle tai pakkaseen. Valmistan pakkasen sisältöä silloin kun en jaksa mennä kauppaan tai ruokabudjetti on huvennut tavallista nopeammin. Syy tarkkaan ruokabudjettiin on seuraava: söin joskus parin viikon ajan euron eineslihapullia ja perunaa, koska ajat olivat silloin tiukat suurien ja nopeasti peräjälkeen tulleiden menoerien vuoksi. Se opetti minut varaamaan aina rahaa ruokaan. Kaikesta muusta voin karsia, mutta ruuasta en enää ikinä. Toukuussa lopullinen ruokaan mennyt rahasumma oli 131,20 euroa, loput siirtyivät seuraavan kuun ruokabudjettiin.

Humputtelutilille: 50e
Kyllä, minulla on humputtelutili! Sen rahoja käytän kaikkeen siihen, mikä on elämän perustarpeiden kannalta ylimääräistä. Tältä tililtä maksan kahvilareissut, yhdet kuppilassa, kosmetiikan, ravintolassa syömiset, shoppailut ja sen sellaiset huvitukset. Jos rahaa ei pakollisten menojen, laskujen, säästämisen ja ruokabudjetin jälkeen jää, ei humputteluun todellakaan siirry viittä kymppiä, hyvä jos kymppiäkään. Toukokuussa sitä onneksi jäi, sillä olin säästellyt (hitto mikä säästäjä!) humputteluvarojani edellisiltä kuilta ostaakseni tämän summan avulla vihdoin kahden päivän liput Sidewaysiin menopaluukyyteineen. Näillä tuloilla se myös jää kesän ainoaksi festarikseni, toivokaamme siis hyvää keliä ensi viikonlopulle!

Yllättävät menot: 21e
Nää on aina kamalia ja ne jäytää jatkuvasti selkärangassa. Tällä kertaa niihin ei onneksi kuulunut kuin bussiliput Helsinkiin työhaastattelua varten. Tosin loppukuusta saapui myös kotivakuutuslasku, johon ei sitten enää ollutkaan varaa. Onneksi maksuaika oli pitkälle heinäkuuhun, joten homma hoituu kesäkuun budjetissa, eikä tarvinut siirtää viimeisiä hiluja pois humputtelutililtä.

Tilistä jäi jäljelle: 36,24e
Selvennykseksi siis, tämä summa ei olisi riittänyt kattamaan kotivakuutusta. Ylijääneen osan jätän yleensä joko käyttötilille venymävaraksi yllättäviä menoja varten tai sitten lohkaisen siitä osan humputtelutilille kiitoksena hyvin hoidetusta kuukaudesta. Tällä kertaa kävi jälkimmäinen, ettei tarvitse Sideways-viikonloppuna syödä vaan Alepan eineslihapullia festarialueella…

 

Sitten ehkä muutama sananen vielä rahankäyttöön liittyvästä mentaliteetistani. Kuten ehkä jo aiemmista jorinoistani selvisi, olen melkoinen tarkan markan kansalainen. Jos minulla ei ole johonkin varaa nyt, niin sitten en sitä myöskään osta. Joko säästän tarvittavan summan tai sitten olen ilman. En ole ikinä ostanut mitään osamaksulla ja auton omistaessanikin maksoin verot ja vakuutukset kertamaksuina (nytkin kovin mielelläni omistaisin auton, mutta sen ylläpitämiseen ja bensaan ei vain ole laittaa rahaa – en siis omista). Minulla ei myöskään ole luottokorttia. Osaan olla aikamoinen nipottaja omien raha-asioideni kanssa, mutta tämä taktiikka on toiminut minulla ja olen tullut toimeen omillani siitä asti kun muutin vanhempieni luota pois.

Tiedän olevani etuoikeutettu siinä mielessä, että asun omistusasunnossa, asumiseni ei imaise eduistani 500 euroa tai enemmän, eikä minun ole pakko asua itselleni liian kalliilla asuinalueella (mutta uskallan myös ääneen sanoa tehneeni sen eteen kovasti töitä). Olen etuoikeutettu ja kiitollinen, että pystyn joinain kuukausina siirtämään pelkästään humputteluun niinkin paljon kuin 50 euroa. Se, että pystyn monena kuukautena elämään ihan mukiinmenevää elämää pelkällä työttömyyspäivärahalla ei ole päivänselvä asia monelle muulle työttömyys- tai toimeentulorahalla elävälle. Olen kiitollinen siitä, että olen perusterve, enkä joudu laittamaan kymmeniä euroja joka kuussa lääkkeisiin tai miettimään, mistä saisin rahat lapseni ruokkimiseen tai uusiin vaatteisiin. Olen kiitollinen siitä, että pystyn laittamaan rahaa myös sivuun pahojen päivien varalle.

Olen myös ikivanhan sanonnan ei ne suuret tulot, vaan pienet menot kannattaja. Jos ihminen ei saa 4000 nettotulojaan kuukaudessa riittämään elämiseensä (näitäkin tyyppejä on!), niin silloin on vain todettava, ettei vika ole palkkakuitissa vaan ihmisessä. Tässä maassa on tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, jotka kitkuttelevat köyhyysrajan tuntumassa sekä sen alapuolella ja onnistuvat silti pitämään itsensä ja jälkikasvunsa hengissä. Heille jokainen yllättävä hammaslääkärilasku ja rikkonainen kodinkone voi olla tarkasti budjetoidun elämän riekaleiksi repivä voima, jonka yli tai ympäri ei vain pääse. Monille hyvätuloisille sama summa uppoaa helposti pelkkiin huvituksiin. Itsekin toki laitan rahaa huvituksiin, mutta kuten edellä mainittua, pelkkään festarilippuunkin piti tässä tilanteessa säästää monen kuukauden ajan.

Kaikkia valintoja ei voi tehdä itse ja välillä raha määrää liiaksikin elämäämme meidän puolestamme. On ihmisiä, jotka eivät voi tilanteelleen mitään ja tämä minunkin tekstini varmasti sapettaa monia, koska olen kasvanut säästölusikka suussani. Minuakin sapettaa moni asia rahan suhteen ja suurin niistä on se, ettei se ikinä tässä maailmassa tule jakautumaan tasan. Palkat, asumis- ja elämiskulut eivät koskaan tule olemaan sellainen vakio, etteikö toisen tienaaminen tai tienaamattomuus ja kulut olisi syy valittaa ja pahoittaa mielensä. Jos joku asuu edullisella asuinalueella, niin siitä voi valittaa, kun ei se tajua kuinka paskaa on asua kalliimmassa paikassa kun siihen menee kaikki rahat (ehkä se tajuaa ja on siksi muuttanut sieltä pois), eikä tajua, ettei kaikki voi muuttaa (tajuaa se, mutta tarviiko siitä hänelle valittaa, jos sinä et voi muuttaa). Asumiskulut on erilaisia, palkat on erilaisia ja ennen kaikkea, ihmiset on erilaisia. Toinen saa 500 euroa kuukaudessa riittämään elämiseen, toiselle ei riitä 5000 euroakaan. Toinen asuu edullisemmin kuin toinen ja toinen hassaa satasia shoppailuun samalla kun toinen kerää pulloja henkensä pitimiksi.

Yhteistä meille kaikille on vain se, ettei kellään ikinä koskaan milloinkaan ole omasta mielestään tarpeeksi rahaa ja naapurilla on aina varmasti enemmän (paska tyyppi).

En kaipaa tiedoitteita siitä, kuinka paljon asuminen maksaa Helsingissä, Kokkolassa tai Kilpisjärvellä ja kuinka summa x ei vain riitä, jos asuu jossain edellä mainituissa metropoleissa. Sen sijaan haluaisin tietää, tienaatko sinä mielestäsi tarpeeksi ja saatko tulosi riittämään vai elätkö kädestä suuhun? Myös uudet säästö- ja budjetointivinkit kiinnostaa.

Kommentit (33)
  1. Puhutaan rahasta, osa 3 – astu harhaan
    19.6.2019, 06:18

    […] postaus on osa sarjaa, joiden ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen täältä. Sarjassa seurataan yhden kuun rahatilannetta vuoden välein ja kuuksi […]

  2. Ihan pikku vinkkinä muuten, että jos matkustaa toiselle paikkakunnalle työhaastatteluun, niin ainakin joskus muinoin työkkäri on korvannut matkakustannuksia 🙂

    1. Aijaa, kiitos tiedosta! 🙂

      Koskeekohan tämä vaan työhaastatteluja niihin paikkoihin, joihin työkkäri on pakot kehottanut hakemaan vai myös niitä, joihin on omatoimisesti hakenut? Tämä kun oli tuota jälkimmäistä laatua, mutta eipä tuosta varmaan enää tässä vaiheessa mitään korvausta saisikaan. 😀

      1. Kyllä se ihan kaikkia haastatteluja koskee/koski! Joskus vuonna 2000 sain itse työkkäriltä matkakulut korvattua myös pääsykokeisiin matkatessani.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *