Kulttuurisyksy

Tuossa taannoin aloin miettiä menneitä ja tulevia syksyn tapahtumia. Äkkiä havahduin siihen, miten ilahduttavan kulttuurintäyteinen syksy tämä on jo ollut – ja lisää on onneksi vielä luvassa. Kuten on ehkä käynyt ilmi, kirjat ovat olleet minulle aina tärkeitä. Lisäksi rakastan teatterissa käymistä. Tästä käy kiittäminen vanhempiani, sillä pienestä pitäen olemme perheen kanssa kulkeneet eri näytelmiä katsomassa.

Ilokseni olen onnistunut ihan hyvin pitämään tekemäni lupauksen, kun kerroin aikovani olla taas lukija. Ei olla vielä ihannetilassa, mutta edistystä vanhaan on selvästi tapahtunut. Tässä lemppareita syksyn ajalta.

Norma, Sofi Oksanen

Aina kun Oksaselta ilmestyi uusi kirja, minun oli pakko saada se heti. Lukeminen sitten kuitenkin jäi, kuten myös Norman osalta. Kirja on julkaistu 2015 ja neljä vuotta myöhemmin, minä sen viimein luin. Aiemmin kesällä syvennyin myös Stalinin lehmiin ja Kun kyyhkyset katosivat -teoksen pariin. Ja innolla odotan, että pääsen käsiksi myös Oksasen uusimpaan, Koirapuistoon.

Dekkarin piirteitä omaavaa Normaa on kritisoitu, ja se toki eroaa valtavasti kirjailijan aiemmista teoksista. Itse kuitenkin pidin kirjasta, ja Oksasen kerrontaan oli ihana upota pitkästä aikaa.

Little Women, Louisa May Alcott

Ostin tämän kirjan joskus kirjakaupan alennuskorista. Tiesin teoksesta sen verran etukäteen, että se on yhdysvaltalainen klassikko ja Joey joutuu Frendeissä piilottamaan kirjan pakastimeen, koska häntä pelotti yhden sisaruksen sairastaminen. Olen myös joskus nähnyt pätkiä vuoden 1994 elokuvasta Pikku naisia.

Alkuun huomasin pitkästyväni kirjan parissa. Myös vanhahtava englanti vaikutti lukutahtiin. Tarinan edetessä kuitenkin kiinnyin ihanaan Marchin perheeseen, ja jokaiseen sen jäseneen. Kirja oli selkeästi tarkoitettu opettavaiseksi tarinaksi elämän tärkeistä arvoista, mutta en pistänyt pahaksi pientä kertausta.

Rouva C., Minna Rytisalo

Nautin kirjasta suunnattomasti! Rytisalon kieli on osuvaa ja hän rakentaa vaikuttavaa tarinaa hienosti, yksityiskohdista. Tunnettu naisten oikeuksien edistäjä ja taitava näytelmäkirjailija kasvaa kirjan aikana neiti Johnsonista Rouva Canthiksi, ja oli ihana matkata tämän vaikutusvaltaisen naisen elämään – jota oli maustettu kirjailijan omalla mielikuvituksella. Ehdoton lemppari mainituista kirjoista!

Lukulistalla

Aloitin juuri Gabriel García Márquezin kirjan Sadan vuoden yksinäisyys. Vaikuttaa lupaavalta, mutta maaginen realismi on minulle uusi tuttavuus ja vielä tällä hetkellä se tuntuu hassulta luettavalta. Mukavaa vaihtelua joka tapauksessa, sillä ensin elin Minna Canthin mukana Jyväskylässä ja Kuopiossa, nyt seikkailen Etelä-Amerikassa mielikuvituksellisten lauseiden ja omaperäisten tarinoiden parissa.

Olen aiemmin lukenut Yuval Noah Hararin Sapiens-kirjan ja nyt syksyllä haluaisin ahmia vielä hänen kaksi viimeisintään, Homo Deus ja 21 oppituntia maailman tilasta. Olen alkanut pitää entistä enemmän tietokirjoista, vaikka fiktio kiinnostaakin edelleen.

Olen aloittanut Anna Kareninan muutamaan otteeseen. Kertaakaan en ole lukenut tuota tiiliskiveä loppuun, mutta nyt voisi olla sen aika. Venäläisistä kirjailijoista Tolstoin lisäksi kiinnostaa Dostojevski sekä Tšehov.

Kirjojen lukemisen lisäksi olen käynyt suhteellisen ahkerasti teatterissa. Tässä tämän syksyn teatterielämykset (harmittavasti niihin ei kuulu Tampereen teatterin Notre Damen kellonsoittaja. Olisin niin halunnut nähdä sen, mutta näytökset ovat loppuunmyytyjä ja keväällä en tuota pääse katsomaan, höh!

Sugar – piukat paikat, Vaasan kaupunginteatteri

Menimme siskoni kanssa ihan extempore katsomaan tämän musikaalin – onneksi menimme. Odotukseni eivät olleet mitenkään kovin korkealla, mutta ilta olikin täyttä viihdettä. Musikaali oli kevyt katsottava, humoristinen, viihdyttävä ja täynnä pukuloistoa sekä tanssia. Kovin syvällinen teos tämä ei ollut, mutta sitä en kaivannutkaan.

Lapualaisooppera, Seinäjoen kaupunginteatteri

Lapualaisooppera olikin sitten Vaasan kaupunginteatterin musikaalin vastakohta. Tummanpuhuva, väkevä, puhutteleva, kantaaottava ja erittäin tarvittu. Ja täytyy myöntää, hieman sekava myös. Lapuan liikkeen ja Suomen äärioikeiston historia kuvattiin vaikuttavasti ja rinnastettiin nykyaikaan. Tästä ei syvyyttä puuttunut, pisti ajattelemaan. Maailma ei ole muuttunut mihinkään. Ihmiset eivät ole muuttuneet mihinkään.

Eikä yksikään pelastunut, Jurvan teatteri

Innostuin, kun kuulin että tämä Agatha Christien klassikko esitetään Jurvassa! Kirjan lukemisesta oli sen verran aikaa, että en edes muistanut loppuratkaisua ja sain siis jännittää yhtä lailla muiden katsojien kanssa. Jurvan harrastajanäyttelijät onnistuivat tällä kertaa lavastuksessa ja puvustuksessa erinomaisesti. Välillä pitkät dialogit jäivät hieman yksitoikkoisiksi, mutta sain myös kylmiä väreitä – Christie on ollut niin nerokas!

Tulossa

Vielä on luvassa ainakin marraskuinen teatteri-ilta Kansallisteatterissa. Menemme katsomaan paljon kehuttua Tšehovin näytelmää Kolme sisarta. En malttaisi odottaa!

Lisäksi Vaasan kaupunginteatterissa saa marraskuussa ensi-iltansa Romeo + Julia, ”musiikillinen tanssiteatteri”. Tämä elämys mahtuisi sopivasti joulukuulle… 😉

Elina

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *