Lähteäkö lenkille vai eikö lähteä?

Sunnuntaina kävin parin viikon tauon jälkeen juoksemassa. Lähteminen oli harvinaisen vaikeaa, kuten se on aina pidemmäksi venyneen tauon jälkeen. Olo oli vetelä, ja sohva todellakin houkutti enemmän kuin reippailu, vaikka sää oli täydellinen. Kesti ainakin puoli tuntia ennen kuin sain avattua ulko-oven ja lähdettyä liikkeelle. Kiitos kuuluu poikaystävälle, muuten olisin varmaan jäänyt selaamaan puhelinta juoksuhousut jalassa tiukkojen urheiluliivien käydessä tukaliksi.

Alkuverryttelyjen aikana olo oli edelleen vetelä. Olin varma, että juoksusta ei tule mitään. Syke oli jo valmiiksi aika korkealla. Lähdin kävelemään ja jalat tuntuivat niin raskailta, ettei huvittanut ottaa ensimmäistäkään juoksuaskelta.

Niin kliseistä kuin tämä onkin, mutta sitten kun otin ne ensimmäiset, toiset, kolmannet juoksuaskeleet, olo alkoi keventyä. 500 metriä takana ja alkaa jo hymyilyttää. Ensimmäinen kilometri selätetty ja meri kimaltelee. Toinen kilometri, ja aurinko lämmittää niin, että sidon juoksutakin lanteille. Kolmen kilometrin kohdalla ylämäki saa minut hengästymään ja huomaan sykkeen nousseen vähän turhan korkealle.

Kävelen hetken, juoksen taas ja lenkin viimeiset 5-10 minuuttia kävelen taas.

Jälleen kerran mietin, että miksi en lähtenyt jo aiemmin lenkille. Miksi urheilun tuottaman hyvän olon unohtaa sängyn pohjalla löhötessä? Mietin myös, että onneksi tuli lähdettyä.

Omalla kohdallani tärkeitä motivaation ylläpitäjiä ovat tavoitteet ja rutiini. Pystyin juoksemaan puolimaratonin ja pitämään lenkkirutiinin yllä, koska minulla oli tavoite. Tällä hetkellä minulla ei ole ollut konkreettista tavoitetta, jolloin on helpompi jättää lenkki väliin, sillä ”en menetä mitään”. Toisaalta lenkkeily on ilman tavoitetta rennompaa, sillä ei tarvitse suoritua.

Yksi motivaattori tänä syksynä tulee olemaan juoksukoulu, johon osallistumme poikaystäväni kanssa yhdessä. Sain juoksukoulun synttärilahjaksi – juuri täydellinen aineeton lahja. Pääsen kehittymään juoksussa ja tapaamaan uusia ihmisiä!

Elina

Kommentit (2)
  1. Tämä kirjoitus olisi voinut olla minun paitsi etten saanut lahjaksi sitä juoksukoulua. Lenkille lähtö on todella vaikeaa ja niinpä olen omani tehnyt nykyään kävellen mutta sekin tuntuu jo vaikealta. Se on se lähtö jonnekin tekemään jotain. Olen myös juossut puolikkaan ja silloin oli kunnon tavoite, nyt ei ole enää tavoitetta ja juoksukouluakin mietin mutta koska se ei ole ihan lähellä niin keksin kyllä tekosyyn olla menemättä. On se vaikeaa 🙂

    1. Niinpä, miksi se lähteminen on muka niin vaikeaa! Sitten kun on vaan päässyt ovesta ulos, niin jo helpottaa. Ja kävelylenkki on ihan yhtä hyvä, tärkeintä on mun mielestä se, että edes lähtee ulos 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *