Loch Ness & Deep-fried Mars Bar

Hejsan! Torstaina vastaanotin ensimmäisen Suomen vieraan tänne Glasgow’hun. Ennen Jonnan saapumista täytyi kuitenkin hoitaa koulujutut alta pois, ja alkuviikko meni kirjoitellessa yhden kurssin esseetä. Nyt kaverini lähdettyä, tässä on pari päivää välissä, ja sen jälkeen perheeni tulee vierailulle tänne Skotlantiin. On kivaa, kun pääsee esittelemään tämän kevään kotikaupunkia ja -maata läheisille!

Torstaina Jonnan saavuttua kävimme syömässä pitkän kaavan kautta hyväksi todetussa hotpot-ravintolassa, minkä jälkeen suuntasimme väsyneinä takaisin kämpälleni. Olin saanut lainaan kämppikseni tuttavan ilmapatjan, jonka puhalsimme yhteistuumin täyteen. Se meni yllättävän vaivattomasti, mutta yön aikana patja kuitenkin tyhjentyi niin, että lattia tuntui patjalla maatessa… Onneksemme kämppikseni lähti itse reissuun, ja lainasi meille oman kunnon patjansa. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis.

Adam Smith Staircase

Glasgow City Chambers

Perjantaina oli luvassa tehokasta kaupungin kiertelyä, sillä se oli ainoa kokonainen päivämme Glasgow’ssa. Ensin suuntasimme yliopistolle, ja minäkin pääsin näkemään sellaisia kampuksen kolkkia, joissa en ollut ennen käynyt. Tiesin esimerkiksi kuvissa näkyvän Adam Smith -portaikon olemassaolon, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin paikan päällä.

Yliopiston jälkeen suuntasimme keskustaan. Kävimme muun muassa Lighthousessa, Glasgow’n katedraalissa ja Necropoliksella sekä modernin taiteen museossa. Näiden lisäksi vierailimme vaikuttavassa Glasgow’n kaupungintalossa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Pääsimme tutustumaan ainoastaan rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen, sillä kaupungintaloon pääsee tutustumaan tarkemmin ainoastaan etukäteen varatuilla opastetuilla kierroksilla.

Olin jo kauan halunnut testata hyväksi kehuttua Ubiquitous Chip -ravintolaa, jonka vaikeasti lausuttava nimi on johtanut the Chip -lempinimeen. Varasimme illaksi siis pöydän ravintolasta, emmekä joutuneet pettymään. Ravintolan tunnelma ja sisustus oli aivan ihana! Toisaalta, kokemus ei ollut mitenkään mind-blowing, vaikka syömäni ankka oli hyvää ja punaviini sopi kuin nenä päähän ruokani kanssa.

Päivä todella oli tehokas, ja kävelimme reilut 16 kilometriä perjantain aikana!

Invermoriston

Lauantaiksi olimme varanneet reissun Loch Ness -järvelle. Herätys oli varhain aamulla ja bussimatka tuntui kestävän ikuisuuden mutkittelevilla Ylämaiden maanteillä. Pysähdyimme matkalla Invermoristonin kylässä ihailemassa joen virtausta, ja siitä suuntasimme Fort Augustukseen maatilalle, joka sijaitsee Loch Nessin rannalla.

Maatilalla pääsimme tapaamaan Ylämaan karjaa, joskin hyvin mutaisissa olosuhteissa. Olen niin kiitollinen, että hommasin vaihtoni alussa vaelluskengät, jotka eivät ole moksiskaan vedestä tai kurasta – ja niitä täällä Skotlannissa riittää.

Ei näkynyt Nessietä

Järvi oli kuin mikä tahansa muukin, mutta enhän olisi voinut tulla takaisin Suomeen, kertoa asuneeni Skotlannissa viisi kuukautta, ja sanoa, etten ole käynyt katsomassa Loch Nessiä. Nyt on siis sekin nähty ja koettu. Ostin myös muistoksi pienen shortbread-peltirasian, jossa Nessie komeilee skotlantilainen hattu päässään.

Vaikka istuimme lauantaina aikana paljon bussissa, Glasgow’hun päästessämme olimme molemmat jo väsyneitä, ja aamulla odotti varhainen herätys, sillä Jonnan lento lähti kuudelta. Ennen kotiin palaamista kävimme kuitenkin kotini lähellä sijaitsevassa chip shopissa, ja söimme puoliksi Deep-fried Mars barin! Nyt siis vihdoin maistoin tätä paikallista herkkua – jota ilmeisesti kukaan paikallinen ei oikeasti koskaan syö.

Here it is, uppopaistettu Mars-patukka!

Patukka maistui juuri siltä, mitä se on. Marsilta, joka on uppopaistettu. Kunnon pläjäys rasvaa ja makeutta, ja valehtelematta syntisen hyvää 😀 Ei noita kyllä ihan joka päivä viitsisi kyllä napostella.

Viikko oli taas aikamoista pyöritystä, joten päätin pyhittää tämän sunnuntain levolle. Olen siis katsonut Netflixiä ja koukuttavaa Love is Blind -reality showta, syönyt Jonnan tuomia Fazerin suklaakonvehteja ja suunnitellut hieman tulevaa viikkoa, kun perheeni saapuu. Nyt palaan Netflixin pariin, cheers!

Elina

Kommentit (2)
  1. Marjo Uitto
    8.3.2020, 21:02

    Upeita kuvia jälleen. ”Alamaailman” eläinkuva peittosi kylläkin kaikki kuvat :):) Uskalsit mennä noin lähelle?

    1. Joo, hän ei oikein piitannut poseerata 😀 hyvin rauhassa olivat, vaikka moni niitten ympärillä pyörikin. Ja nuo pensaat oli tosi ”piikikkäitä” ja niitä ne siinä popsi, aika jännä ettei ottanu suuhun kipeää…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *