Menneen vuosikymmenen muistelua

Aivan näillä näppäimillä on taas aika opetella kirjoittamaan vuosiluku uudelleen. Huomenna se on 2020, ei enää 2019, ääks! Ja koska uusi vuosi aloittaa samalla uuden vuosikymmenen, haluan monen muun bloggaajan tavoin palata takaisin menneeseen vuosikymmeneen ja muistella, mitä kaikkea on tapahtunut.

2010

Vuonna 2010 olin 14-vuotias. Toisaalta siis tosi nuori, mutta toisaalta musta tuntuu, että kymmenen vuotta sitten olisin ollut noin kahdeksanvuotias. 😀

Tuon vuoden keväällä pääsimme nuoremman serkkuni kanssa reissuun. Menimme isovanhempiemme mukaan Gran Canarialle. Vuosien varrella saari on tullut tutuksi, vaikka nyt en ole enää vieraillut siellä moneen vuoteen. 

Vuonna 2010 ja sen lähivuosina ilmaisten Freewebs-nettisivujen luominen ja  ”blendaus” oli kova sana. En viittaa tällä termillämeikkien blendaukseen – siitä  tuskin tiesin vielä tuolloin, haha. Blendaus tarkoitti kuvien muokkaamista  kuvanmuokkausohjelmalla, ja moni sivusto järjesti erilaisia haasteita. Minulla ja  nettikaverillani oli myös omamme, Ppaparazzi. Kuuluin United Blenders of  Finland -ryhmään Facebookissa ja järjestimme porukalla pari tapaamistakin.  Monet ”blendaushaastesivustot” ovat nykyään suljettu, mutta löysin yhden. Niin  nostalgista!

Vuoden 2010 joulun vietimme perheen ja isovanhempien kesken Pyhällä,  Pyhätunturin kupeessa. Muistan, että pakkanen paukkui 30 asteen lukemissa, ja  lunta riitti. Tunnelmallinen mökki takasi kunnon joulufiiliksen. Rakas  edesmennyt koiramme, Domino, oli myös mukana.

2011

Ensimmäinen tärkeä ikä saavutettiin tänä vuonna, 15 vuotta! Vuonna 2011 kävin siis rippikoulun ja sain myös mopokortin, mikä mahdollisti vapaamman ja itsenäisemmän kulkemisen kotoa ”kylille”. Mopolla sitten huristelin aina siihen saakka, kunnes sain ajokortin. Talvella tosin en mopon selkään tainnut ikinä hypätä.

Kasiluokalla menin TET-harjoitteluun eläinlääkäriin. Olin joskus pienenä haaveillut eläinlääkärin urasta ja halusin mielenkiinnosta päästä näkemään, millaista heidän työnsä on. Ja olipahan kokemus! Pääsin näkemään kissan kastroinnin, vuohien verinäytteiden ottamista ja lehmän kuumeen mittaamista.

Etelä-Pohjanmaalla, Kurikassa ja Kauhajoella, oli vielä nuoruudessani aktiivisessa toiminnassa Mietaan nuorisoseura ja Kauhajoen kasino. Noissa paikoissa järjestettiin isoja, teineille suunnattuja bileitä, joihin pääsi sitten kun oli täyttänyt 15 vuotta. Nuo paikat olivat vähän niin kuin nuorten yökerhoja, ilman alkoholitarjoilua. Useimmat kuitenkin nauttivat alkoholia sitten parkkipaikalla… Tapahtumien suosio kuitenkin laski huimasti jo silloin, kun itse kävin Mietaalla ja Kasinolla, eikä bileitä enää järjestetä. Monta vuotta ne ehtivät kuitenkin olla toiminnassa, sillä omat vanhempanikin ovat käyneet bilettämässä niissä.

Teininä ja varsinkin 15-vuotiaana olin todella innostunut pukeutumisesta ja muodista, ja muistan, että leikkasin H&M:n katalogeista kuvia kivannäköisistä vaatteista omaan muotivihkooni. Loin myös oman profiilin Lookbookiin, tosin lisäsin sinne vain yhden ainoan kuvan, sillä en ollut ikinä tyytyväinen omiin asuihini.

Nämä tällaiset sumennetut kuvat erilaisista valoista olivat kovaa huutoa vuonna 2012 – ainakin kuva-arkistoistani päätellen.

2012

Löysin joululomalla yhden matkapäiväkirjoistani, johon oli kirjoittanut meidän perheen reissusta Playa del Inglésiin 2012 vuoden helmikuussa. Päiväkirjamerkinnät toivat kivoja muistoja niin ostamastani valkoisesta hellehatusta kuin matkalla lukemastani Numeropeli-kirjasta. Tuolloin vielä luin todella ahkerasti koko ajan. Myös monet vampyyrisarjat olivat alkaneet kiinnostaa; erityisesti True Blood ja the Vampire Diaries.

Tämä vuosi paketoi aikani peruskoulussa. Tiesin heti ilman pidempää pohdintaa, että jatkan matkaani yläasteelta lukioon; en vielä tuossa vaiheessa olisi tiennyt, mitä alaa olisin lähtenyt opiskelemaan ammattikoulussa ja lisäksi oikeustiede oli jo alkanut kummittelemaan mielessäni.

Tämän vuoden kesällä olin kaksi viikkoa töissä Jurvan S-marketissa Tutustu ja tienaa -harjoittelussa. Sain kunnian toimia myös Lempi Lyydiana ja Apsi Apinana. Toinen kesätyöni oli toimia isosena seurakunnan leireillä. Olin rippikoulun jälkeen jatkanut isoskoulutuksessa, mikä oli aika suuressa roolissa elämässäni vuosien 2012 ja 2013 aikana. Sain viettää aikaa ystävien kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin!

Kesän jälkeen aloitinkin lukion. Lukio ei sinänsä ollut elämässäni suuri muutos, sillä Jurvan yläaste ja lukio toimivat samassa rakennuksessa, ja opettajat olivat suureksi osaksi samoja. Tietenkin koulunkäynti muuttui ja esimerkiksi jaksot ja koeviikot tulivat kuvioihin.

Kaunista poseeraamista. Mutta myös hyvin yleinen ilme tuohon aikaan. Kuva joulukuulta 2012.

2013

Vuoden 2013 huhtikuussa teimme lukion retken Edinburghiin ja sain samalla ensimmäisen kosketukseni Skotlantiin. Lukiossamme osallistuttiin VASU-viikolle (VASU = vapaasti suunniteltava), ja nimensä mukaisesti opiskelija sai itse valita, lähteekö pidemmälle matkalle vai tekeekö esimerkiksi ylimääräisen TET-harjoittelun. Edinburghin matka oli antoisa, vaikka muistelemme edelleen kavereiden kanssa, kuinka vaikeaa meidän oli kerran Subwayssa saada selvää skottiaksentista… 😀

Kesätöihin pääsin PowerParkiin jäätelönmyyjäksi, mutta jouduin lopettamaan työni hieman aiemmin, sillä elokuun alussa koitti lähtö Sardiniaan, vuosivaihtoa varten. Ennen vaihtoon lähtöä olin kuitenkin kesällä päässyt kokemaan ensimmäiset festarini Turun Ruissalossa. Fanitimme kaverini kanssa Macklemorea ja räppäri esiintyi tuolloin ensimmäistä kertaa Suomessa. Pakkohan Ruisrockiin oli siis päästä. Yövyimme perheeni kanssa asuntoautossa Naantalin leirintäalueella. Oikea festarielämys!

Vaihdosta ja sen kohokohdista täytyisi kirjoittaa oma postauksensa. Syksyn puolelta mieleen ovat jääneet Firenzen ja Prahan luokkaretket. Prahan reissulla kävimme Terezinin työleirillä, mikä oli pysäyttävä kokemus. Ensimmäisten viikkojen aikana minut lumosi Sardinian kauneus ja vanhat perinteet. Sain jopa pukea päälleni sardinialaisen kansallispuvun.

Vaihtovuoden aikana kävin koulua normaalisti italialaisten tapaan (koulua maanantaista lauantaihin, mutta päivät olivat lyhyempiä), mutta monilla tunneilla en pystynyt ainakaan ensimmäisten kuukausien aikana osallistumaan opetukseen kielimuurin vuoksi.

Kaikilla Rotary-vaihtareilla on oma jakku, johon kerätään pinssejä kaikilta vaihdon aikana tapaamilta ihmisiltä. Tässä lähtötilanne.

2014

Vaihtovuosi oli pitkä, mutta samalla se meni älyttömän nopeasti. Vuoden aikana opin uuden kielen ja pääsin matkustelemaan Italiassa, ja vaihdon lopuksi osallistuin Rotaryn järjestämälle EuroTourille, eli matkalle, jolla kiersimme ympäri Eurooppaa bussilla. Pääsin käymään mm. Milanossa, Lyonissa, Pariisissa, Strasbourgissa, Münchenissa, Prahassa, Wienissä ja Venetsiassa. Pian EuroTourin jälkeen minun oli aika palata takaisin Suomeen.

Parempaa kuvaa en jakusta löytänyt! Otin kuvan vielä ollessani Italiassa.

Suomessa minulla ei ollut kesätyötä, sillä tulin takaisin kesän puolessa välissä. Aloitin kuitenkin mahdollisimman pian paluuni jälkeen autokoulun, mutta ajokortin saaminen viivästyi parilla kuukaudella syyskuisesta syntymäpäivästäni.

Pari kuukautta Suomeen paluuni jälkeen menin käymään uudelleen Sardiniassa. Vietin siellä noin viikon, sillä halusin osallistua vaihtokohteessani järjestettyyn Santa Maria de Sauccu -tapahtumaan, minkä aikana kyläläiset juhlivat kymmenen päivän ajan pyhimyksen kunniaksi.

Vaihtovuoteni vuoksi jäin ns. luokalle. Suomeen palatessani menin siis lukion toiselle luokalle, kun muut samanikäiset olivat abeja. Tästä ei ole ollut missään vaiheessa haittaa – päinvastoin.

Lukioaikaani väritti hyvä ystävät, monet mökkibileet (Jurvassa ei järjestetty kotibileitä, vaan vuokrattiin mökki, jonka vuokramaksu kerättiin jokaiselta vierailijalta) ja täysi-ikäisyyden jälkeen tietysti baari-illat. Baaria varten täytyi aina hankkia kuski, sillä Jurvassa ei yökerhoja ole, mutta aina joku löytyi auton rattiin!

Vuoden 2014 jouluna lähdimme perheeni kanssa Lontooseen. Reissu on ikimuistoinen mm. Harry Potter -studiolla vierailun vuoksi. Vierailusta alkaa kuitenkin olla jo sen verran aikaa, että haluaisin päästä vierailemaan Lontoossa uudelleen Skotlanti-vaihtoni aikana.

2015

Helmikuussa koittivat odotetut vanhojen tanssit, ja seuraavana aamuna wanhojen jatkojen jälkeen suuntasinkin abiristeilylle oman ikäluokkani kanssa. Abiristeily oli minulle ensimmäinen, mutta ei viimeinen. Osallistuin myös seuraavana vuonna, eli omana abivuotenani risteilylle, haha!

Tänä vuonna menin jälleen kesätöihin PowerParkiin, tällä kertaa laitekuskiksi. Ajoin lastenlaitteita, mikä oli ihanaa! Kesä oli ihanaa aikaa. Asuimme kavereiden kanssa Alahärmässä tuttujen omakotitalossa/mökissä ja lähes joka päivä töiden jälkeen menimme terassille istuskelemaan isommalla porukalla. Ai että, se oli huoletonta aikaa.

Heinäkuussa kävin jälleen Sardiniassa tapaamassa vanhaa host-perhettäni ja kavereita. Vietimme myös host-serkkuni valmistujaisia. Loppukesä meni töitä tehden ja kesä huipentui legendaariseen PowerPark-risteilyyn. Kesän jälkeen aloitinkin abivuoteni lukiossa ja penkkareiden suunnittelu käynnistyi varhain syksyllä.

Lokakuussa lähdimme perheeni kanssa Kööpenhaminaan. Syksyinen Tivoli, Pieni merenneito, värikäs Nyhavn ja Carlsbergin panimo ovat kivoja muistoja. Muistona ovat myös kipeät jalat pitkien kävelyiden johdosta 😀

Joulukuussa vietimme kaverini pienimuotoisia häitä Turussa. Siitäkin on jo vähän yli neljä vuotta, aika lentää!

2016

2016 oli merkittävä vuosi itselleni. Kevät oli rankka, mutta näin jälkikäteen sitä on kiva muistella lämmöllä. Helmikuussa osallistuin toiselle abiristeilylle ja sen jälkeen oli aika oikeasti valmistautua tuleviin kirjoituksiin. Kirjoitusten jälkeen ei kauaa saanut hengähtää, kun oli aika valmistautua vielä isompaa rutistukseen. Oikiksen pääsykoe teki tuloaan.

Kakun leikkaaminen on tarkkaa puuhaa!

Valmennuskurssille osallistuminen tuli mieleeni vähän viime tipassa. En muista tarkalleen, koska ilmoittauduin, mutta olisin voinut kyllä tehdä sen paljon aiemminkin. Pykälän Tampere-kurssille oli kuitenkin vielä tilaa ja varasin paikkani sieltä. Sitten etsin solukämpän itselleni Tampereelta ja muutin kahdeksi kuukaudeksi Manseen – ihan vain valmennuskurssin vuoksi. Vaikka se vähän hullua olikin, niin en ole katunut hetkeäkään. Tampereella sain keskittyä täysillä valintakokeeseen lukemiseen, eikä paljon häiriötekijöitä ollut.

Melkein heti pääsykokeen jälkeen olikin ylioppilasjuhlani. Päivä oli ihana ja sopivan lämmin. Kuvia olisi voinut ottaa enemmänkin, mutta siinä tohinassa se helposti unohtuu. Olisikin hyvä nakittaa joku, jonka tehtävän on ottaa pelkästään kuviakuviakuvia. Samana kesänä oli myös pikkusiskoni rippijuhlat, eli juhlahulinaa kesällä riitti!

Pääsin heti kesäkuun alusta tekemään keikkaa Kauhajoen, Kurikan ja Jurvan S-Marketeihin kassalle ja loppukesästä sain olla pelkästään Jurvan S-Marketissa. Tykkäsin olla kassalla, vaikka sen haasteellisuus yllätti minut aluksi. Lopuksihan työ sujui kuin itsestään, mutta aluksi se oli kaikkea muuta kuin helppoa!

Heinäkuun alussa postilaatikkoon kolahti hyväksymiskirje! Olin päässyt Vaasaan oikikseen!! Loppu onkin historiaa. Elokuussa muutin Vaasaan omaan vuokra-asuntoon. Fuksivuosi alkoi ja sain kokea sitsit, kastajaiset, vujut, approt ja kaikki opiskelijaelämän mahtavuudet. Opiskelukin sujui yllättävän hyvin, vaikka melkein kaikessa olinkin mukana.

Paljon mahtuu vuoteen. Muutoksia ja uusia juttuja.

”Pikkukylä”. Sagrada Familiakin näkyy tuolla kauempana sumun keskellä.

2017

Uusi vuosi alkoi makeasti: kävimme perheen kanssa Barcelonassa! Hieman oli viileää Espanjassakin tuohon aikaan vuodesta, eikä oltu ehkä varauduttu niin kylmään ilmaan. Kerrospukeutumista siis hyödynnettiin. Kaupunki oli kaunis ja Gaudín arkkitehtuuri hurmasi minut täysin.

Matkan jälkeen opiskelut jatkuivat entistä tiheämpään tahtiin. Helmikuussa me fuksit saimme pukea upouudet haalarimme päälle. Keväällä tuli sitten juhlittua ensimmäistä opiskelijavappuakin! Toukokuuhun mahtui myös lyhyt vierailu Brysseliin, jossa kaverini oli työharjoittelussa.

Ja ennen kuin arvasinkaan, ensimmäinen opiskeluvuosi oli paketissa. Olin saanut uusia ystäviä, paljon uusia kokemuksia ja ihania muistoja. Vähän oppinutkin jotain oikeustieteestä. Kesän vietin Jurvan S-Marketissa. Viihdyin kassalla tosi hyvin, enkä vaihtaisi kokemustani pois mistään hinnasta!

Ehdin tehdä kesällä kuitenkin muutakin kuin töitä. Provinssi hyvän ystävän seurassa, yllättävä roadtrip Hämeenlinnaan toisen hyvän ystävän kanssa ja järjestimme myös Jurva-sitsit jurvalaisille opiskelijoille. Kaiken kaikkiaan ihana kesä tänäkin vuonna.

Syksyllä alkoi toinen opiskeluvuoteni ja opiskeltavaa riitti. Ehdin kuitenkin lähteä lokakuussa perheen kanssa Roomaan viikoksi, ja jatkoin sieltä vielä yksin matkaa Sardiniaan toiseksi viikoksi. Se oli tervetullut piristysruisku ankeaan ja tummaan syksyyn.

Loppusyksystä on aina ainejärjestön hallitusvaalit. Olin jo fuksivuonna tiennyt, että haluan olla aktiivinen ainejärjestötoiminnassa, ja että se tarkoittaisi hallitukseen pyrkimistä. Hain sihteeriksi ja päätoimittajaksi – päätoimittaja minusta sitten tuli! Itse vaalit olivat järjettömän jännittävät. Vuosi oli hyvä lopettaa tietoon siitä, että seuraavasta vuodesta tulee varmasti ihan mieletön.

2018

Ja niinhän siitä tulikin. Mieletön siis. Hallitusvuoteen mahtui monet vuosijuhlat, useita erilaisia tapahtumia, kolmen ainejärjestölehden sisällön tuottaminen ja editointi sekä taittaminen ja paljon muuta. Kevät oli hullua pyöritystä. Näin jälkikäteen sitä välillä miettii, että miten ne kaikki kissanristiäiset jaksoi käydä läpi. Huhtikuussa lähdimme vielä ainejärjestön kanssa Tukholma-excursiolle. Pääsimme vierailemaan ruotsalaisissa asianajotoimistoissa ja nauttimaan heidän tarjoiluistaan!

Kevät oli pitkä, mutta toisaalta se vierähti todella nopeasti. Kesä toi tervetulleen tauon tuohon kaikkeen hulinaan. Pääsin oman alan töihin Vaasan kaupungille, mistä olin todella innoissani. Ensimmäinen Vaasassa vietetty kesä odotti, mistä olin myös innoissani, vaikka Vaasa opiskelijakaupunkina tunnetusti hiljeneekin kesällä.

Kesällä teimme ainejärjestöstä tuttujen kavereiden kanssa päiväreissun Uumajaan, Vaasasta kun pääsee niin kätevästi laivalla siellä käymään. Lisäksi kesällä oli luvassa Ruisrock isolla kaveriporukalla ja elokuussa nopea reissu Sardiniaan host-serkkuni häihin. Häät olivat mahtava kokemus – lähdimme sinne tuoreen poikaystäväni kanssa vähän extempore, mutta reissusta tuli ikimuistoinen. Pian Sardiniasta palaamisen jälkeen olikin luvassa ainejärjestön Syysmatka Ranskaan, Strasbourgiin ja sen jälkeen paluu arkeen.

Syksyllä jatkui siis tuttu opiskelu ja hallitustyöskentely, mutta muutoksen arkeeni toi opetusavustajan osa-aikainen työ tiedekunnalla. Tein noin 15 tuntia viikossa töitä, mikä toisaalta kuormitti lisää, mutta toisaalta sain kaiken aikaan ajallaan – silloin kun oli pakko 😀 Olin edelleen hallituksessa mukana täysillä, mutta saatoin jättää ylimääräiset bileet välistä, ja sainkin säännöllisestä ja terveellisemmästä elämästä paremman otteen.

Syksykin hurahti ohi vauhdilla, sillä hommaa riitti. Paljon vaatinut, mutta ihana ja antoisa hallitusvuosi tuli päätökseensä. Joulukuussa tein myös poikaystäväni kannustamana päätöksen, että toukokuussa juoksen puolimaratonin! Olin syksyllä aloittanut säännöllisemmän juoksemisen, mikä loi uskoa, että puolikas ei ole mahdottomuus. Jouluksi lähdimme jälleen perheeni kanssa ulkomaille, tällä kertaa Puolaan, Gdanskiin.

2019

Tämä vuosi alkoi rauhallisissa merkeissä. Fiilistelin sitä vapauden tunnetta, kun viikot ja viikonloput olivat tyhjiä hallitusmenoista. Kevään piti olla myös helppo koulun suhteen, mutta toisin vaan kävi. Tehtävää kertyi jälleen yllättävän paljon. Tein kandityöni (eli oikeusnotaarin lopputyön), suoritin viimeisen notaarikurssin sekä muita roikkumaan jääneitä kursseja, ja lisäksi tein 100-tuntisen harjoittelujakson Vaasan Ernst & Youngin toimistolla.

Paperilla tämä kaikki kuulostaa yhtäkkiä helpolta, mutta tuntui etten olisi millään ehtinyt venyä opetusavustajan työn ja puolimaratonille treenaamisen jälkeen kaikkeen muuhunkin. Ehkä kroppani olikin vähän kovilla, sillä pari kuukautta ennen puolimaratonia jouduin pitämään noin kuukauden treenitauon influenssan vuoksi. Lisäksi pari viikkoa ennen itse juoksutapahtumaa viisaudenhampaani leikattiin, enkä taaskaan saanut juosta vajaaseen viikkoon.

Olin jo luovuttaa puolimaratonin suhteen, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla, miten juoksu menisi. Kyseinen toukokuun päivä oli kevään kuumin, ihan hellelukemissa. Koville se otti, mutta pystyin siihen! Pääsin maaliin, itseni voittaneena. 🙂

Puolimaratonin jälkeen lähdimme poikaystäväni kanssa Tukholmaan pienelle lomalle, ennen kesätöiden alkua. Tukholma oli ihana ja keväinen. Kesätyöt aloitin kesäkuun alussa hovioikeudessa, ja siellä jatkoinkin lokakuun loppuun saakka oppien paljon uutta.

Juhannuksena lähdimme kaveripariskunnan kanssa roadtripille Norjaan. Ajankohta oli sään puolesta vähän huono. Näimme auringon reissun aikana ehkä kerran. Maisemat olivat tästäkin huolimatta upeat ja haluaisin päästä vielä joskus pidemmälle reissulle Lofooteille ja muille pohjois-Norjan saarille. Kesään mahtui myös Ed Sheeranin upea keikka ja sen jälkeinen hikisen kuuma viikonloppu Turussa.

Kesä vain vilahti ohi ja sitten koittikin jo syksy. Elokuussa aloitin jälleen blogin kirjoittamisen monen vuoden tauon jälkeen! Aluksi tahti oli erittäinkin vilkas, mutta nyt se on hieman hiipunut. Pyrin Skotlannissa ollessani päivittelemään kuulumisiani kerran viikossa.

Lokakuussa sain vihdoin oikeusnotaarin paperit käteeni. Oli ihana saada konkreettinen palkinto, joka osoittaa, että on tässä kolmen vuoden aikana oikeasti jotain tehty. Muuten tämä syksy on ollut hieman normaalia ankeampi, joten nyt olen todellakin valmis kevääseen ja uuden alkuun.

Huh. Olipahan vuosikymmen, ja postaus! Nyt, oikein ihanaa, antoisaa ja onnellista uutta vuotta 2020 🙂

Elina

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *