Työtön opiskelija

Olen opiskelija. Päätoimeni on siis opiskelu. Lokakuun lopussa lopetin osa-aikaisen työni, jääden siten työttömäksi. Viimeksi olen ollut tässä tilanteessa huhtikuussa 2018. Nyt elämäni tuntuu täyttyvän vapaa-ajasta, enkä tiedä mitä tällä kaikella ajalla tekisin. Tiedän, kuulostaa leveilyltä ja – nurinkuriselta.

Työtön opiskelija. Miten niin työtön? Opiskeluhan on opiskelijan työtä. Siitä saa täällä Suomessa rahaakin! Ja silti, harva korkeakoulussa opiskeleva keskittyy pelkästään opiskeluun. Tai ainakin, harva korkeakoulussa opiskeleva keskittyy pelkästään opiskeluun kaikkien opiskeluvuosiensa ajan. Enkä puhu nyt tietenkään kesätöistä, vaan lukukausien aikana, opiskelun ohella tehtävästä työstä.

Tilastokeskuksen mukaan (julkaistu 14.3.2019) vuonna 2017 yli puolet kaikista opiskelijoista kävi opintojensa ohella töissä. Yliopisto-opiskelijoista oli opintojen ohessa työsuhde 56 prosentilla ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 58 prosentilla. Voisin heittää arvion, että omasta opiskelijatuttujeni piiristä tuo prosenttiluku on lähempänä sataa.

Joillekin töiden tekeminen opintojen ohella on taloudellinen kysymys. Väitän, että monelle, ainakin oikiksessa, opintojen ohella työskentely tarkoittaa kuitenkin CV-merkinnän saamista. Työkokemuksen kartuttamista. Oman alan hommiin tutustumista. Kiinnostuksen näyttämistä. Rahan saaminen on ”kiva lisä”, mutta työkokemus on paljon arvokkaampaa, sillä paineet työllistymisestä on kovat.

On hurjaa, että ne paineet alkavat jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta.

Täytyy mainita tähän väliin, että säännöllinen palkkatulo on oikeasti ollut ”kiva lisä”, sillä akateemisten ja työelämään liittyvien paineiden lisäksi ei ole tarvinnut potea rahahuolia. Opiskelijaelämä ei ole tarkoittanut kituuttamista makaronin ja tonnikalapurkkien kanssa, vaan olen voinut huoletta ostaa sellaista ruokaa kuin olen halunnut, ja elellä muutenkin sen enempää rahaa miettimättä.

Mutta kyllä minun täytyy myöntää olevani pääasiassa iloinen siitä, että työkokemukseni joukosta löytyy oman alan työpaikkoja. Muuten ajattelisin olevani pulassa. En varmaan oikeasti olisi, mutta en uskaltaisi palata ajassa takaisin ja tehdä asioita toisinkaan.

Sitä huomaa elävänsä eräänlaisessa kuplassa, joka muodostuu oman alan opiskelijoista. Tuo kupla luo ja ylläpitää paineita, koska ihminen automaattisesti vertaa itseään ympärillä oleviin tyyppeihin. Suurin osa käy töissä, joten tuntee epäonnistuneensa, jos ei myös itse käy. Paineet ovat osaksi siis opiskelijoiden omassa päässä ja itse luotuja. Toisaalta kaikki tietävät tutun oravanpyörän; saadakseen töitä, täytyy olla kokemusta, mutta saadakseen kokemusta, täytyisi saada töitä… Tämä oravanpyörä halutaan välttää jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Väitän lisäksi, että tämänhetkinen tutkintorakenne on osasyyllinen työkokemuksen suureen merkitykseen. Kaikki oikkarit valmistuvat oikeustieteen maistereiksi lähes samanlaisin suorituksin. Gradulla ja muutamilla valinnaisilla pystyy osoittamaan kiinnostustaan, mutta koulutuksessamme kukaan ei virallisesti erikoistu mihinkään. Näin ollen työkokemuksesta tulee tapa erottua joukosta.

Kaikilla opiskelijoilla on omat syyt töiden tekemiseen, mutta yhä useampi ja useampi käy töissä opintojensa ohella. Se on mielestäni hyvä asia, kunhan muistaa tarkkailla omaa jaksamistaan. Työskentely saattaa myös luonnollisesti vaikuttaa opintojen edistymiseen. Itse olen huomannut sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Kun on paljon tekeillä samaan aikaan, asiat tulee hoidettua, sillä ei ole aikaa viivyttelyyn. Toisaalta, stressaannun helposti – ja olisin jo saattanut saada oikeusnotaarin paperit käteen, jos olisin keskittynyt pelkkään opiskeluun.

Nyt jatkan työttömänä opiskelijana ainakin ensi vuoden toukokuuhun saakka. Ja se on ihan kivaa.

Haluan vielä painottaa, että kirjoitin tämän tekstin vahvasti omasta näkökulmastani, ottaen huomioon lähinnä opiskelijoita, jotka opiskelevat samaa alaa kuin minäkin. Olisi siis kiva kuulla, miten työssäkäyntiin suhtaudutaan noin muuten! Onko paineet myös muilla aloilla yhtä kovat?

Elina

Lue myös:

Opiskelijaelämä ja hyvinvointi – sopivatko ne yhteen?

Tätä et tiennyt oikiksesta x 5

Kommentit (2)
  1. Itse opiskelen teknillisessä yliopistossa ja aika vähän omasta piiristä työskentelee ns. talvisin. Kesätöillä tyypillisesti ja pääosin kerätään työkokemusta ja rahaa säästöön. Toki osalla kesätyöt alkaa jo huhtikuussa ja kestää syyskuulle tai jopa lokakuulle eli syyslukukauden alusta ja kevätlukukauden lopusta osa joutuu olemaan hieman poissa töiden takia.

    1. Kiitos kommentista, mielenkiintoista kuulla! Tuossa tosiaan tulee jo myös pitkä työrupeama, jos on huhti-lokakuun töissä, ja vaikkapa kokoaikaisesti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *