Korruption kourissa

Auringonpolttamat

Suomalaisena on vaikeaa elää läpeensä korruptoituneessa maassa. Indonesiassa korruptiota tapahtuu joka sosiaaliluokassa: alemmilla tasoilla sitä harrastavat muun muassa poliisit ja perusvirkamiehet ja matka jatkuu aina aivan ylimpiin hallintoelimiin saakka, jopa perustuslakituomioistuimeen saakka, kuten saimme äskettäin lukea.

Miten korruptio sitten vaikuttaa ihan tavallisen ihmisen elämään? Aivan joka tavalla. Ei vain niin, että joudut ennen joulua antamaan poliisille hieman lahjusrahoja mistä lie kekaistuista ajorikkeistä, vaan yritykset ja yksityiset henkilöt joutuvat tasapainoilemaan lahjusten antamisen ja antamattomuuden välimaastossa koko ajan.

Jos passissani on maahanmuuttovirkailijan mielestä liian monta turistiviisumia, selviää tilanteesta tupakkiaskilla. Jos poliisipäällikkö haluaa pitää kyläjuhlat, on resorttimme helpompi antaa pari koria bisseä juhlajuomiksi kuin saada päällikön viha niskoille. Asiat etenevät byrokratiaviidakossa huomattavasti jouhevammin, kun liukastevoiteena käyttää satatonnisia (Rp. 100.000 = 7e). Muuten tärkeät tavarat voivat jäädä tulliin kuukausiksi ja paperit kummallisesti kadota postissa.

Jos yritys haluaa pestä kätensä kaikesta korruptiosta, ei bisneksen tekemisestä tule yhtään mitään. Eräs sijoitusneuvoja muistuttikin rantabaarissamme, että Indonesiaan kannattaa sijoittaa vain sen verran, minkä on valmis menettämään yhdessä yössä. Korruptio estääkin useita yrityksiä sijoittamasta maahan, ilman lahjusten antamista yritystoiminta kun on käytännössä lähes mahdotonta. Ja kun suurin osa vaaleista on järjestettyjä, ovat kansalaisetkin voimattomia korruption edessä.

Näistä lähtökohdista se Vanhasen lautakasa tuntuu aika onnettomalta.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.