Ladataan...
Auringonpolttamat

Käytätkö TripAdvisoria? Jos käytät, niin hieno homma, jos et, niin tiedoksi, että sitä käyttää 260 miljoonaa eri käyttäjää kuukausittain. Pienelle sukellusyritykselle tämä on volyymi, jota ei millään saa käyttöön muilla markkinointikanavilla, joten se on tärkeä osa tätä kaikkea. Silti toivon, ettei koko saittia olisi edes olemassa.

Paikka jossa olen töissä saa usein aika hyviä arvosteluja TripAdvisorissa ja ollaan me alueen ykkösenä esimerkiksi Lonely Planetissa. Mutta nyt viime aikoina TA:han on tullut muutama niin törkeän epäreilu kahden tähden saksankielinen arvostelu, että savu nousee päästä. Yksi saksalainen pariskunta teki viime hetken varauksen ja kerroimme heille jo varaustilanteessa, että mikäli he haluavat tulla meille, joutuvat he valitettavasti olemaan kaksi ensimmäistä yötä huoneessa, jossa on parisängyn sijaan kaksi erillistä sänkyä. Kun he saapuivat resorttiimme, kysyimme päivittäin onko kaikki kunnossa ja pari vakuutti kaiken olevan ok. Kun tuli huoneen vaihdon aika, sanoi pariskunta viihtyvänsä nykyisessä huoneessansa hyvin, joten vaihdolle ei ollut tarvetta.

Nyt kuitenkin paria kuukautta myöhemmin pariskunnan molemmat osapuolet kirjoittivat erikseen TA:han kahden tähden murska-arvostelut siitä, kuinka he eivät ole koskaan nukkuneet näin huonosti ja kuinka parvekkeelle ei paistanut kuin pari tuntia päivässä aurinko, joka oli auringonpalvojille aivan liian vähän. Ja että huone oli kamala ja likainen, pyykki oli tunkkaista kun he saivat sen pyyntöjen jälkeen takaisin. Anteeksi nyt vain, mutta mitä h***ttiä? Henkilökohtaisesti kysyin heiltä päivittäin, oliko huoneessa kaikki kunnossa, haluavatko he vaihtaa eri huoneesen jossa on isompi sänky yms. mutta heillä oi kaikki aina kunnossa! Miksei kumpikaan heistä viitsinyt mainita edes puolella sanalla, että heillä on valittamista huoneesta? Mikseivät he halunneet edes nähdä toista huonetta, jos heidän nykyinen oli niin perseestä kuin he TA:n tekstissä väittivät? Kun pari oli täällä, satoi paljon, ja pyykki kuivuu 100% kosteudessa huonosti. Sille emme mahda oikein  mitään, mutta mikseivät he tästäkään viitsineet mainita, asia olisi voitu hyvittää jotenkin!

Toinen surkea saksalainen arvostelu tuli kolmihenkiseltä porukalta, jotka eivät halunneet jutella kenenkään muun kuin saksankielisten kanssa ja omistajamme luuli aivan loppuun asti, etteivät he puhuneet englantia - he kun eivät kysyttäessäkään vastanneet murahduksia kummempia. He olivat valittaneet matkatoimisoon, että huone oli saastainen (otimme kuvat ja huone oli ok, yhdessä verhossa oli läntti, matkatoimisto myös kuittasi tämän pitäen porukkaa kai mielenvikaisena), mutta meille eivät maininneet halaistua sanaa, vaikka monesti kysyin itsekin henkilökohtaisesti olihan kaikki kunnossa. Tekohymy naamalla he väittivät kaiken olevan mainiosti ja yllättäen he halusivat lähteä resortista mahdollisimman pian, sillä heidän lomansa oli pilalla.  He saivat koko ennalta maksamastaan sukelluspaketista käyttämättä jääneet rahat takaisin, mikä ei olisi edes pakollista, varsinkaan parhaaseen sesonkiaikaan. Ja sen jälkeen he menivät kotiin ja valittavat sekä matkatoimistolleen että kirjoittavat törkeän ja myös henkilökohtaisuuksiin menevän loukkaavan arvostelun TA:han. Yksikään tästä porukasta ei maininnut SANALLAKAAN koko aikana, että jotain oli pielessä. Mikä ihmisiä vaivaa?

No, ei auta kain kuin katsoa peiliin ja sanoa vielä pariin otteeseen jokaiselle asikkaalla heti heidän saapuessa, että kertokaa, jos teillä on ihan mitä vain mielen päällä. Sanon sen joka ikiselle vieraalle kun he tulevat, mutta ehkä kirjoitan sen nyt vielä ylös saksaksi, jotta kaikki varmasti ymmärtävät.

Kun tekee kaikkensa sen eteen, että vierailla olisi hyvä olla, tuntuvat tällaiset kommentit todella pahalta. Viikko menee pilalle, kun mietin vain mitä olisin voinut tehdä toisin. Usein vastaus on, etten mitään. Silti stressaan ja itken öisin pahaa mieltä, enkä ole ainut. Ihmiset ovat epäreiluja paskiaisia.

Uskotko sokeasti lukemiisi arvosteluihin TripAdvisorissa?

Ladataan...
Auringonpolttamat

Nautintoaine tupakka on kokenut vuosien varrella lain kouran kosketuksen lähes joka saralla. Tupakkaa ei saa tietenkään myydä alaikäisille eikä raivintoloissakaan saa sauhutella. Parveketupakoinnista kiistellään, samoin sähkötupakoista. Harva taitaa enää muistaa aikoja, jolloin tupakkaa sai mainostaa Suomessa televisiossa ja muussa mediassa.

Mutta kuinka toisin asiat ovatkaan Indonesiassa, nykyisessä kotimaassani. Kessua vedetään lapsesta saakka, rullaa sauhuttelevat niin naiset kuin miehetkin, yhteensä lähes 60  miljoonaa ihmistä polttaa päivittäin. Indonesialaisista miehistä 63% polttaa tupakkaa, naisista "vain" 5% eli noin 35% koko väestöstä. Tavallisen savukkeen sijaan täällä väelle maistuu kretek-tupakat eli neilikalla maustetut makeat (ja vahvat!!) kessut.

Tupakkaa saa polttaa kaikkialla, sairaalassa tai ruokakaupassa. Myös tumpit saa surutta heittää maahan tai mereen (tiedoksenne tähän väliin että tupakantumppi hajoaa meressä noin seitsemässä vuodessa). Televisiossa ja katumainonnassa tupakkaa mainostetaan laajasta. Eikä mitenkään marlboromiesmäisen coolisti vaan selvillä sloganeilla. Esimerkiksi L.A. Lightsin tunnarissa on tällä hetkellä selkeä sanoma: Don't Quit.

LA Lights "Don't Quit" from THECUTSHOP on Vimeo.

ps. Rikonkohan itse nyt jotain lakia kun postaan tämän tänne... Ups. Kuva ja kuva

Ladataan...
Auringonpolttamat

Pikkusaareni lähin kaupunki on noin puolen tunnin venematkan päässä. Kaupunki on Indonesian mittapuulla pienehkö, keskikokoinen ehkäpä, noin 600 000 asukasta.

Kaupunki on likainen, meluinen ja ankea, niin kuin kaikki muutkin indonesialaiset kaupungit. Ilmankosteus on tehnyt kaikesta harmaata, uutuuttaan hohtavat vain kirkot, joihin kyllä on varaa pistää miljardeja, mutta ihmisten talot ovat kurjia. Mutta ei kovin tarvitse eristää, kun lämpötila on ympäri vuoden +30. Jos katto vähän vuotaa, niin mitä sitten.

Mutta Indonesia rikastuu hullua vauhtia, se näkyy myös minun lähikaupungissani. Kaikki länsimaalainen on hienoa, ja kaupungin rikkaimmat kulkevatkin Guccin (feikki)korkkarit jalassaan ja Luin Vuittonin (feikki)laukku olallaan ostareihin, joita rakennetaan vieri viereen siirtomaalle, jota roudataan meren päälle. Ostareilla voi shoppailla, sillä se on kuulemma parasta mitä maailmassa on. Rannan parhaille näköalapaikoille nousee kansainvälisiä huippuravintoloita kuten McDonalds, KFC ja Pizza Hut. Suuret mainoskyltit huutavat Nestlen ja varsinkin Unileverin ilosanomaa, ja itse asiassa kaupasta on vaikea löytää mitään, mikä ei olisi jonkun jättifirman tavara.

Unilever ja Nestle tarkoittavat paikallisille länsimaalaista laatua. Nämä ryöstöfirmat tekevät miljardivoittoja eikä täällä ole vielä kuultukaan kriittisestä kuluttamisesta. Itse vältän Suomessa näitä merkkejä kuin ruttoa, mutta täällä huomaan monesti olevani umpikujassa valintojen kanssa. Jos haluan sinappia paistettujen perunoiden kanssa, ei vaihtoehtoja ole. Indonesialaisia merkkejä ei hyllyssä juuri näy, tosin bränditöntä lähiruokaa saa edelleen laajalti, esimerkiksi ostamani tofu tulee läheisen kylän "tehtailta" eli pikemminkin nyrkkipajoilta tuoreena eli tuote kestää jääkaapissa vain muutaman päivän. Sama soijamaidon, pähkinöiden, kuivatun kalan ja monen muun tuotteen kanssa. Onneksi!

Mutta länsimaalaistuninen tarkoittaa kai tällaiselle rantapummiexpatille vain hyvää, sillä saan Body Shopista (Nestlen) eläimillä testaamattoman deodorantin tai Hypermarketista Arlan fetajuuston. Raision Benecol-tehojuomiakin kaupataan, en tosin ole tohtinut niihin koskea. Voin juoda latten J. Co. Coffeessa tai syödä vegepitsan Pizza Hutissa jos indonesialainen ruoka alkaa tökkiä. Silti kaikessa tässä on jotain surullista. Tekisi mieli huutaa että älkää ihannoiko tätä! Että me ollaan nähty jo tämä tie eikä se johtanut mihinkään hyvään.

Ladataan...