Roskatalkoot pystyyn!

Vuodenvaihde saa minut, kuten monen muunkin, usein mietteliääksi. Pitäisikö tehdä jokin hieno uudenvuodenlupaus? Mitä sellaista voisin tänä vuonna luvata, mikä kantaisi koko vuoden, tai parhaassa tapauksessa, koko loppuikäni. Tällä kertaa päätin, että haluan luvata ja saada aikaan jotain sellaista hyvää, josta hyötyvät kaikki. Haluan luoda omasta ja samalla myös muiden elinympäristöstä puhtaamman.

 

Mistä sitten tällainen päätös? Yhtä asiaa olen matkamme aikana oppinut arvostamaan omassa Suomessamme yli kaiken ja se on kotimaamme luonto ja sen puhtaus. Liputan kovasti Suomen otetta ympäristöasioihin. Suomessa ympäristön tilaan suhtaudutaan vakavasti ja asioita on alettu kovasti parantaa. Kierrätys on Suomessa tehty jokaiselle mahdollisimman helpoksi, ympäristöasiat saavat mediassa paljon huomiota ja ympäristökasvatus on otettu isoksi osaksi koulujen ja päiväkotien opetussuunnitelmia. Espanjassa asiaan ei taideta paneutua samalla hartaudella, ainakin jos katukuvaa on uskominen. Kadut, katujen sivut, puistot ja rannat ovat kaikkialla täynnä roskaa, pulloja, tölkkejä, koiranjätöksiä ja lasinsiruja. Katukuvasta näkee ensisilmäyksellä, ettei jätteitä juuri kierrätetä tai luonnon puhtautta arvosteta. Pulloista ja tölkeistä ei saa pantteja, joten niitä ei kierrätetä, vaan ne heitellään luontoon.

 

Lenkkeilemme paljon kahden koiramme kanssa, ja lenkeillä ympäristön likaisuuden huomaa parhaiten. On ikävää, kun joudut koirasi kanssa astelemaan lasinsirujen, roskien, sekä toisten koirien jätösten keskellä. Meillä ihmisillä on sentään kengät jalassa, mutta koira voi pahimmassa tapauksessa saada tassuunsa lasinsirun tai jonkun loisen tai tartuntataudin toisen koiran jätöksistä.

 

Myös ympäristön villieläimet kärsivät roskaamisesta. Suomalaisissa lehdissä on usein julkaistu ikäviä kuvia eläimistä, jotka ovat ruokaa etsiessään jääneet jumiin jätteisiin, syöneet niitä, tai saaneet niistä vammoja. Pahimmissa tapauksissa eläimiä kuolee ihmisten roskaamisen takia.  

 

Ympäristöasioita pohtiessani olen usein myös miettinyt, että jos minulla olisi lapsia, millaisessa ympäristössä haluaisin heidät kasvattaa? Haluaisin ehdottomasti, että lapseni voisivat leikkiä ulkona tarvitsematta varoa koirien jätöksiä, lasinsiruja sekä muuta roskaa. Haluaisin, että lapseni saisivat nauttia luonnosta, kuten itse olen saanut kasvaessani Pohjois-Pohjanmaan maaseudulla.

 

No mutta palataanpa siihen uudenvuodenlupaukseen. Lupaan siis, että pyrin päivittäin tekemään ympäristöstä puhtaamman. Haastan myös sinut mukaan. Kuulostaa erittäin hienolta ja isolta lupaukselta, mutta todellisuudessa sen toteuttaminen ei vaadi suuria panostuksia. Se ei vie lainkaan rahaa, eikä juurikaan aikaa, ja siihen pystyvät kaikki. Olenkin jo tarttunut toimeen ja kulkenut viime aikoina koirieni kanssa lenkeillä muovipussia mukana kantaen. Lenkkipolun varrelta olen päivittäin kerännyt pussillisen roskaa. Jos pussi on joskus unohtunut kotiin, olen kerännyt lenkkipolun varrelta vähintään yhden roskan roskiin. Lisäksi kerään aina koirieni jätökset roskiin, kuten jokaisen koiranomistajan mielestäni kuuluisi tehdä. Kuten sanoin, tähän pystyy jokainen ja voin taata, että tämä päivittäinen pieni ele luontoa kohtaan tuo jokaiselle paremman mielen ja vähitellen meille kaikille puhtaamman ympäristön. Nyt kaikki siis roskatalkoisiin!

49255486_2393022594102281_3726744548668342272_n.jpg

Lenkkipolun varrelta

49402056_803786206628270_7720678351395880960_n.jpg

Näistäkin tölkeistä olisi Suomessa saanut rahaa kierrättämällä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *