Raskausmyrkytys eli pre-eclampsia

Kirjoittaminen on nyt jäänyt vähemmälle, mutta ymmärrettävästä syystä. Viimeksi kirjoitin raskausmyrkytyksestä, jota ei sairaalassa sitten todettukaan. Seuraava viikko meni hyvin, paineet ja paino hieman laskivat ja tuudittauduin rauhallisin mielin odottamaan lähestyvää laskettua aikaa. 

Päivä tuli ja meni, eikä vauvaa kuulunut. 40+2 oli varattu neuvola-aika, jossa olisi tarkoitus keskustella yliaikaiskontrollista TAYS:iin. Rutiinitarkastuksissa huomattiin, että RR, painon nousu ja proteiini oli tulleet takaisin. Kerroin neuvolantädille, että turvotus on tullut myös pahempana (kengän koko oli kasvanut ainakin 2 koolla), sekä edellisenä päivänä oli silmät tuntuneet todella väsyneiltä, eikä esimerkiksi television tekstityksistä juurikaan saanut selvää. Ajattelin tämän tosin johtuvat siitä, että olin melkein viikon vain nukkunut tai makoillut sohvalla. Näistä neuvolantäti sanoi samantien, että ovat myrkytyksen selviä oireita ja varsinkin kun aiemminkin ollut epäilyä myrkytyksestä. Hän laittoi lähetteen TAYS:n äitiyspolille, mutta epäili ajan saamista vasta seuraavalle viikolle.

Kotiin päästyäni puhelin jo soikin ja aika varattiin seuraavaan aamuun sairaalaan. Mukaan pyydettiin ottamaan sairaalakassia itselleni.

Aamulla sekalaisin mielin kuljimme mieheni kanssa sairaalan sokkeloita kohti äitiyspolia. Polille päästyämme meidät vastaanottanut kätilö ohjasikin suoraa 4A-osastolle, jossa hoidetaan juuri myrkytys- hepatoosi- ja ennenaikaisuustapaukset. Ensin taas pissanäyte ja käyrät, jonka jälkeen erikoislääkäri otti meidät vastaan.

nakyma.jpg

Näkymä 4a:lta Taysin pihaan

Meidän onneksi mukana oli kaksi opiskelijaa, joille lääkäri selitti ja kertoi myrkytyksestä ja mitä milloinkin tehtiin. Tämä auttoi kyllä itseäni, koska sain samalla tiedot, eikä tarvinnut miettiä mitä nyt tehdään tai tapahtuu. Erikoislääkäri kyseli tiedot ja oireet ja sitten ultrattiin. Vauvalla onneksi oli kaikki hyvin ja istukka sekä napanuora toimi kunnolla. Sisätutkimuksen aikana lääkäri kertoi vauvan olevan avotarjonnassa (selkäranka minun omaani päin) ja alkoi jo puhua käynnistyksestä. Vielä tarkistettiin refleksit käsistä ja jaloista, jolloin lääkäri huomasi turvotuksen. Jalkoihin jäi koskiessa selvät painaumat, joka on yksi oireista. Juuri samaan aikaan kun lääkäri pääsi sanomasta, että raskausmyrkytys minulla on, jos virtsanäytteessä on proteiinia, tuli kätilö sanomaan, että selvästi 2plussalla ollaan.

Siinä ei sitten sen enempää mietitty, erikoislääkäri soitti osastovastaavalle, että pitäisi päästä samantien sisään ja aloittaa synnytyksen käynnistys. Käynnistysmenetelmäksi valikoitui Cytotec-lääke, koska en ollut tarpeeksi auki luonnollisemmalle Ballong-vaihtoehdolle.

4a.jpg

Oma huone

Tästä siirryttiinkin heti 4a-osaston huoneeseen 9 ja taas käyrille. Käyrien jälkeen sain ensimmäisen monista Cytotec-lääkeannoksistani ja sitten vain odottelemaan.

evasta.jpg

Odoteltaessani synnytyksen käynnistymistä, oli Netflix ja ruoka hyvä apu tylsistymistä vastaan.

masukuva3.jpg

Vielä masukuva sairaalaan tulopäivältä 40+3 (huomatkaa turvonneet kädet!)

perhe raskaus-ja-synnytys lapset vanhemmuus

Raskausmyrkytys epäily

Neuvolakäynnillä keskiviikkona puhuin hoitajalle kuinka turvonneet jalkani ovat olleet. Huomasimme rutiinitestejä tehtäessä, että verenpaineet oli nousseet yli rajan (140/90), painoa tullut viikossa jopa 3 kiloa ja virtsanäytteessä oli proteiinit 2plussalla. Nämähän kaikki ovat tietenkin raskausmyrkytyksen oireita. Olin 38+2 sillon, joten tämänkin puolesta myrkytys olisi mahdollinen.

jalat.jpg

Myrkytyshän on loppuraskauden vaiva, joka useimmiten puhkeaa n. viikolla 36, mutta rv 20 lähtien on riski myrkytykseen. Oireita ovat juurikin yllämainitut, sekä päänsärky, näköhäiriöt ja ylävatsakivut. Näitä minulla ei kuitenkaan ollut, mutta suuren painon sekä verenpaineiden nousun takia neuvolahoitaja teki lähetteen Taysiin äitiyspolille.

Keskustelin neuvolakäynnin jälkeen äitiyspolin kätilön kanssa ja sovimme ajan seuraavan viikon keskiviikolle ja että kävisin verikokeissa maanantaina. Kuitenkin jos ilmenee jotain lopuista oireita pitäisi tulla heti päivystykseen. Jäin siis odottelemaan.

Torstaina jo aloin tuntemaan orastavaa päänsärkyä, joka tietenkin sai ajatukset juoksemaan ja sormet näppäimistölle sekä googlen ihmeelliseen maailmaan. Sieltähän tietenkin löytyi vaikka mitä kauhutarinoita ja kokemuksia laidasta laitaan. Olen itse hieman skeptinen ja menen lääkäriin vasta kun on pakko, mutta kun perjantaina päänsärky yltyi aloin jo epäilemään oliko odottelu viisasta. Ystäväni sattui soittamaan ja kyselemään olenko vielä käynyt polilla, heidän tutullaan oli myös ollut lievät myrkytysoireet ja nyt lapsi käy erityisopetuksissa ym, koska ei ollut myrkytyksen takia saanut tarpeeksi happea mahassa. Tämä oli viimeinen tikki ja päätin käydä tarkastuksessa.

kayra.jpg

Kun mieheni tuli töistä lähdimme käymään Taysin äitiyspäivystyksessä. Meidät otettiin sisään ja laitettiin käyrille puoleksi tuntia, otettiin veri- ja virtsakokeet. Verenpaineet olivat onneksi laskeneet, mutta lämpö oli noussut 36,8 asteeseen (yleensä ollut siinä 35,5 asteen paikkeilla).

Hieman pelotti mennä vastaanotolle, kun olin kuullut negatiivisia kommentteja Taysin kätilöistä, mutta ainakin kaikki paikalla olleet olivat erittäin mukavia ja avuliaita. Ainoa miinus tuli ehdottomasti lääkärille odottamastamme ajasta. Lääkäri otti oikeasti yhden potilaan per tunti, mutta potilailla kesti vain noin 15-20 minuuttia käynnissä. Tuli käytävän penkit tutuksi kun odotimme 4,5 tuntia lääkäriä.

kaytava.jpg

Lääkäri oli kuitenkin asiallinen, mieheni sanoin ”lääkäreiden insinööri”. Hän tarkasti näytteet ja käyrät, jotka olivat onneksemme hyvät. Hän myös ultrasi minin, että napanuora toimii ja kaikki on hyvin. Mini sai painoarvioksi 3400g, joka on täysin keskikäyrällä, toki sanoi arviossa olevan +-10% mahdollista heittoa. Itse en kuvaa nähnyt ollenkaan, mutta N sai kuitenkin katsella, vaikka tilan puutteen vuoksi, ei ministä hirveen hyvää kuvaa saanutkaan.

Summauksena kuitenkin, että myrkytystä ei nyt ainakaan ollut ja mini on kunnossa. Voisi sanoa, että turha käynti, mutta ainakaan ei tarvitse enää stressata, että jotain olisi hätänä.

Yö meni kuitenkin viiltävissä luu ja nivuskivuissa, kostona monen tunnin kovilla penkeillä istumisesta, eivätkä sairaalan kirkkaan valot ainakaan päänsärkyä auttaneet. Tänään sitten saatu ”nauttia” ihanista kivuliaista suppareista, josko tämä pikkuinen kohta päättäisi jo tulla. Viimeisiä kuitenkin joka tapauksessa viedään ja toivottavasti seuraavan kerran kun sairaalaan mennään on tosi kyseessä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille, onko teillä ollut epäilyitä raskausmyrkytykseen tai vastaavaan? 🙂

hyvinvointi terveys syvallista raskaus-ja-synnytys