Ladataan...
Bakom Banana

 

Olen täällä blogissa kirjoittanut, että kävin folkhögskolanissa vuoden opinnot päästääkseni oikeustieteelliseen. Se oli mun unelma ja sitä olin tavoitellut jo monta vuotta. Juristikoulun ovet eivät kuitenkaan avautuneet, vaan koulutusohjelman joka oli aina välillä kummitellut mielessäni. Tämä vaihtoehto oli todella hyvä kakkosvaihtoehto, josta olin kuitenkin ollut todella epävarma. Näiden opintojen aloituksen jälkeen elämässäni ei ole ollut enää muita vaihtoehtoja. Tämä taitaa olla minun juttuni ja taisin löytää sen vähän vahingossa. Tai ainakin niin uskon nyt.

Aloitettuani opinnot nyt tammikuussa ymmärsin, etten varmaan ole ikinä ollut näin innostunut mistään. Nämä opiskelut on paras asia mitä oon ikinä saavuttanut. Näköjään sen oman jutun voi vaan tuntea. On niin hyvä olla, kun oikeasti tuntee olevansa oikeassa paikassa ja oikeiden asioiden äärellä, jotka tuntuvat oikeasti ylitsepääsemättömän tärkeiltä ja inspiroivilta. En edes tiennyt, että näin voi tuntea. Se tunne onkin paljon enemmän kuin vain olla kiinnostunut jostain asioista.  

Nämä oivallukset ja tuntemukset on saanut aikaan myllerrystä päässäni. Olen miettinyt olinko opiskeluihin asti ihan hukassa elämässäni, vaikka luulin tietäväni tasan tarkkaan mitä haluan? Miksi oikeustieteelliseen sisäänpääsystä tuli mulle niin iso unelma tai tavoite? Miksi en unelmoinut opiskeluista, joiden kanssa olo on koko ajan kuin lentoon lähdössä? On vähän hurjaakin, että olen nyt kyseenalaistanut unelmiani aika paljon ja miettinyt, mitkä unelmat tai tavoitteet ovat oikesti lähteneet aidosti itsestäni. Osittain tuntuu jopa vähän feikiltä ja että olisin itse huijannut itseäni mitä haluan. 

Lopulta uskon muodostaneeni tavoitteeni ja valinnat itse. Kukaan ei ole sanonut millaisia valintoja minun pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Lähellä olevien ihmisten mielipiteet ja valinnat ovat varmasti vaikuttaneet paljon huomaamatta. Ne ovat varmasti vaikuttaneet myös siihen, miksi musta tuli liiketalouden tradenomi. Meillä kotona asioita on ajateltu paljon talouden näkökulmasta. Iltapalaa syödessä taustalla on pyörinyt A-studion talouskeskustelut tai eduskunnan kyselytunti pienestä pitäen.  Siksi niistä asioista muodostui mulle tärkeitä jo silloin, kun en edes ymmärtänyt mistä on kyse. Kertokoot sekin jotain, että yläasteella fanitin Sauli Niinistöä yhtä paljon kuin Antti Tuiskua ;) Heh, jokatapauksessa näiden taustojen kannalta valinta tradenomiksi tuntui luonnolliselta ja ehkä siksi omaltakin jutulta. Pidin niitä asioita tärkeän ja uskon myös muodostaneeni unelmiani järkisyistä. Tradenomin opinnot sopivat siihen elämänkohtaan ja uskoin niiden avaavan uusia mahdollisuuksia. Voi olla hyvin mahdollista, että juristin opinnoistakin tuli järkisyistä tärkeä tavoite ja unelma mulle. Alitajuntaisesti ajattelin tutkinnon tuovan mulle paljon mahdollisuuksia. Tottakai on myös lisättävä, etten pelkästään mahdollisuuksien takia tästä haaveillut, vaan myös kiinnostuksien perusteella.  

Oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että unelmieni muodostumiseen on vaikuttanut paljon se, mikä on järkevää. Muuten olen tunneihminen, mutta isoissa asioissa ajattelen välillä liiankin järkevästi.  Järjellä ajattelu ei ole näköjään antanut tilaa tunteille ja niille asioille, joista oikeasti inspiroidun. Toisaalta, vaikka tilaa olisi ollut tunteille, niin en olisi edes osannut unelmoida näistä opinnoista. Niin paljon ulkopuoliset asiat ovat vaikuttaneet siihen, mistä olen kiinnostunut ja minkä olen uskonut tuntuvan hyvältä vaihtoehdolta. Mun kohdalla myös hyvin nuorena tärkeiksi asioiksi muodostuneet asiat ovat ohjailleet paljon. Nykyisiin opintoihini olisin myös voinut ohjautua jo lukio-opintojen perusteella, mutta yhteiskuntaoppi ja talousajattelu kiinnostivat silloin paljon enemmän (olivat varmaan valmiiksi tuttuja ja tärkeitä asioita mulle) ja ne veivät mut tradenomiksi.

Näistä asioista olen oppinut sen, että erilaisten asioiden kokeilu kannattaa. Kokeilemalla erilaisia asioita voi vastaa tietää miltä asiat tuntuvat. Se voi auttaa pääsemään pois omista luuloista koskien omia unelmia tai muita ajatuksia. Silloin sen tietää tuntuuko asia hyvältä vai oikeasti sairaan hyvältä, jonka kanssa kaikki tuntuu paremmalta.

Onko teillä vastaavia kokemuksia? Onko teillä ollut unelmia, jotka lopulta eivät olekaan tuntuneet niin hyvältä kuin luulitte? 

<3:lla Bansku

Lue myös nämä: 

Ensin onnistumisia seurasi epäonni mutta lopulta kuitenkin...

Näistä asioista tiedän aloittaneeni oikeat opinnot

 

Kuva: pixabay

Ladataan...
Bakom Banana

Poikaystävä on menettänyt hermonsa, koska minulla on kuulemma putkinäkö. Hän tarkoittaa, että näen maailman ainoastaan opiskeluiden kautta ja koulujutut tulevat ajatuksiini kaikkialla. Elämästäni on kuulemma tullut niin mustavalkoista ja opinnoistani löytyy vastaus ihan kaikkeen elämässä. Niin ja hän on myös asettanut rajoituksen sille, ettei opiskeluiden sisällöstä puhuta kuin 7-17 välisenä aikana arkisin. Eli silloin kun hän on aina töissä, jolloin minun on mahdotonta ikinä höpöttää näistä asioista...

Kertaakaan opintojen aloituksen jälkeen en ole kysynyt itseltäni mikä musta tulee isona. Vaikken ihan tarkalleen tiedä mitä tulen opintojen jälkeen tekemään, niin se ei haittaa yhtään.  Tuntuu, että nämä opinnot vievät minut varmasti vielä hyvien asioiden luokse. Tämä suunta on nyt oikea ja edessä on mahdollisuuksia. Eikä avoimia kysymyksiä tulevaisuudesta niinkuin aiemmin. Toisaalta tiedostan sen, että opiskelut eivät ole sama asia kuin työelämä ja etten ole tehnyt päivääkään alan töitä. Tällä hetkellä tämä aiankin tuntuu omalta ja enempää en voisi toivoa.

En pystynyt osallistumaan keskusteluun kuinka paljon menetän palkkatulojani opintojen aikana. Tätä tunnetta, että tekee oikeita asioita ja tulevaisuus tuntuu paljon paremmalta kiinnostavien asioiden parissa en voi verrata rahassa tai mitata siinä.

Edellinen tentti ei mennyt läpi ja se ei harmita. Sitä ajattelee vain, että seuraavalla kerralla osaan nämä asiat paremmin. Mielessä on vain koko ajan oma kehitys ja oma oppiminen. Ei läpipääsy tai numerot.

Viime viikolla opiskelijabileiden jälkeisenä päivänä menin kouluun, koska oli päästävä mielenkiintoiselle luennolle. Väsytti eikä ollut mikään maailman paras olo muutenkaan, mutta innostus ja kiinnostus voittivat.

Oon aina ollut luova ja ihmisiläheinen. Siksi moni onkin nähnyt mut esimerkiksi luovissa ammateissa. Ehkä joku jopa saattoi ajatella, etteivät liiketalouden opinnot ole tällaiselle persoonalle ne sopivammat. Koin opinnot silloin kuitenkin kiinnostaviksi ja sopiviksikin, mutta nykyiset opinnot tuntuvat erittäin sopivilta. Aiemmat opinnot kuitenkin saivat mut hakemaan tähän nykyiseen koulutukseen ja uskon näiden kahden tutkinnon täydentävän toisiaan hyvin. Se mikä on nyt muuttunut on se, että mulla on vahvempi tunne pystyväni käyttämään henkilökohtaisia ominaisuuksia vieläkin paremmin nyt ja tulevaisuudessa. Myös esimerkiksi sitä luovuutta tai ihmisläheisyyttä. Vaikken varsinaisesti ihmisläheisyyttä aina kaipaa, niin ainakin kaikki ihmisten tekemisiin liittyvä ja organisaatioihin liittyvä kiehtoo ja siihen saan nyt hyviä valmiuksia. Vaikea kuvailla, mutta ihan kuin asiat olisi jotenkin loksahtaneet vahingossa kohdalleen. Tavallaan olin niin lähellä näitä opintoja jo liiketalouden opinnoissa aina välillä, mutta kuitenkin niin kaukana. On joitain samoja asiakokonaisuuksia, mutta näkökulma niihin on nyt eri. Se on nyt se ihmisläheisempi ja jotenkin myös luovempi. Ehkä nämä molemmat tutkinnot on minulle se juttu yhdessä ja ehkä niiden kombo on enemmän minua. On ainakin enemmän näkökulmia. Ruotsiin muuttaessa pari vuotta sitten tämä koulutus oli mielessä, mutta en uskaltanut tehdä sitä siirtoa. Olin jotenkin epävarma ja ehkä vähän tyhmäkin, koska en osannut nähdä tämän koulutuksen tuomia mahdollisuuksia, joita näen nyt. Oli oikeastaan onni, etten päässyt ensimmäiseen vaihtoehtoon, vaan juuri tähän koulutukseen. Siten tämä lopulta tapahtui myös vähän vahingossa.

Jotenkin vain tunnen olevani siellä missä mun kuuluukin olla tällä hetkellä. Siellä missä pystyn kehittämään itseäni ja myös henkilökohtaisia ominaisuuksiani. Tällaista tunnetta ei ole ennen ollut ja se taitaa olla merkki siitä, että identiteettikriisi on selätetty. Tässä on hyvä näin ja tästä on hyvä jatkaa. :)

<3:lla Bansku

Ladataan...
Bakom Banana

.. nauttivani opiskelujen tuomasta vapaudesta enemmän, ettei joka päivälle ole samanlaisia aikatauluja ja voisin itse päättää päivistäni enemmän. Huomaan kaipaavaani rutiineja enemmän ja en vielä osaa olla tämän "vapauden" kanssa. Tunne vapaudesta katosi myös aika nopeasti kun ensimmäisten perjantaisten luentojen jälkeen tajusin, ettei työt jääneetkään enää konttorille.. :D Heh, ei vaan, onneksi näihin asioihin tottuu ja rutiinit varmasti muodostuvat ajan kanssa. 

... nauttivani pelkästään opiskeluista. Olin päättänyt panostaa opiskeluihin aluksi ilman osa-aikaista työstä. Lähes viikon jälkeen kuitenkin huomasin selaavaani osa-aikaisia työilmoituksia. 

... saavani koulusta inspiraatiota blogin kirjoittamiseen. Oon ollut käsitellyistä aiheista liekeissä, mutta silti en ole saanut niistä inspiraatiota blogiin.  Ehkä johtunut väsymyksestä ja siitä, ettei ole enää jaksanut ajatella järkevästi koulun jälkeen.  

... koulussa olevan vapaaehtoisia massaluentoja enemmän, mutta opetus onkin tapahtunut suurimmaksi osaksi 20 hengen ryhmissä ja kaikki luennot ovat olleet pakollisia. Luentojen jälkeen asioita on käsitelty vielä 5 hengen seminaariryhmissä. Oppimiselta ja keskustelemiselta ei ole ainakaan voinut välttyä. Hyvä niin.  On myös  enemmän painetta olla todella skarppina luokassa, koska ryhmä tuntuu pieneltä ja haluaisin, että mulla olisi jotakin annettavaa seminaariryhmän keskusteluihin.  

... uusien opiskelijoiden vastaanoton olevan hyvä, mutta se on ollut todella lämminhenkinen. Oon myös ollut positiivisesti yllättynyt, kuinka vanhemmat opiskelijat ovat luoneet sellaista yhdessä tekemisen fiilistä - ei kilpailulle ja iso joo yhteistyölle!  

... pärjääväni paremmin kahden vieraan kielen kanssa opiskeluissa. Viime vuosina oon käyttänyt lähes ainoastaan ruotsia ja englanti on jäänyt tosi vähälle. Alkuun tarvitaan enemmän panostusta näiden kahden kielen kanssa, mutta onneksi tiedän sen helpottavan opiskelujen edetessä. :) 

... ymmärtäväni paremmin asioita ja kokonaisuuksia. Oon ollut välillä aika pihalla ja miettinyt mistä nyt puhutaan.. :D  

... lopuksi, en osannut odottaa, kuinka paljon hyvää ja rauhoittavaa oloa opiskelupaikka voikaan mulle tuoda. On rauhoittavaa, että tuntee tekevänsä jotain mistä nauttii ja joka voi vielä johtaa sellaisten asioiden äärelle, joista on salaa unelmoinut.

Ihanaa helmikuuta kaikille! :) Yritän helmikuussa ottaa enemmän kuvia, jotta niitä olisi enemmän kirjoituksiin eikä vain instagrammiin. 

 

<3:lla Bansku 

 

Pages