Ladataan...
Bakom Banana

Tänään 24. helmikuuta vietetään virallisesti kuudetta ruotsinsuomalaisten päivää Ruotsissa. Ajattelinkin kirjoittaa ylös muutaman asian, miten ruotsinsuomalaisuus on näkynyt elämässäni ja mitä ajatuksia se herättää nyt. 

Ruotsinsuomalaisuus merkitsee mulle vähemmistöön kuulumista, vaikka en niin vahvasti koe olevani ruotsinsuomalainen kuin esimerkiksi suomalainen. Tunnen kuitenkin olevani ruotsinsuomalainen ja olen myös ylpeä siitä. Uskon, että se auttaa yhteiskuntaan integroitumisessa, silloin kun ei välttämättä koe olevansa suomalainen, muttei myöskään ruotsalainen. Silloin voi olla ruotsinsuomalainen. Välillä tuntuu, että identiteettini ruotsinsuomalaisena tulee varmasti vahvistumaan, koska koen osittain olevani identiteettini kanssa "välimaastossa" ruotsin ja suomalaisen identiteetin välillä. 

Suomen kieli on tunnustettu vähemmistökieli ja ruotsinsuomalaiset ovat kansallinen vähemmistö Ruotsissa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että on oikeus suomenkielisiin kuntapalveluihin Tukholmassa, koska Tukholma on suomenkielinen hallintoalue. Tätä palvelua olen käyttänyt kerran, kun lääkärissä kanssani oli suomen kielen tulkki. Ensisijaisesti pyrin hoitamaan asiani ruotsiksi ja muuten olen käynyt lääkärissä ilman tulkkia. Se sopii mulle paremmin, koska tulkin apua olen tarvinnut muutamaan sanaan. Silti tulkin kanssa lääkärissä oleminen toi jotakin turvallisuuden tunnetta, koska apua sai myös omalla äidinkielellään. Arvostan tätä oikeutta todella paljon ja sille voi tulla vielä käyttöä tulevaisuudessa, jos lääkärissä asiat ovat todella vaikeita. Tärkeintä tässä oikeudessa minulle on, että koen silloin äidinkielini olevan hyväksytty. Se on tärkeä tunne, koska äidinkieleni on niin iso osa identiteettiäni. 

Viime vuonna olin ensimmäistä kertaa ruotsinsuomalaisen koulun joulumyyjäisissä. Siellä oli ruotsinsuomalaisia vauvasta vaariin ja tunnelma oli lämmin. Mulle tuli siellä seesteinen olo yhdessä tekemisen fiiliksestä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Silloin tunsin oikeasti olevani ruotsinsuomalainen ja kuuluvani siihen porukkaan, vaikka en ketään henkilökohtaisesti tuntenut.

Ruotsinsuomalaisuus on myös mahdollistanut uusiin ihmisiin tutustumisen, koska ruotsinsuomalaisilla on erilaisia tapahtumia Ruotsissa. Ruotsinsuomalaisuus näkyy myös tavassani puhua ruotsia. Mun ei tarvitse kovin montaa sanaa sanoa ruotsiksi, kun vastapuoli ymmärtää mun olevan Ruotsissa asuva suomalainen. Annan sen kuulua ja näkyä, koska se on osa mua. Enkä häpeä sitä yhtään, koska suomalainenhan olen. :)

Toisille ruotsinsuomalaisuus merkitsee enemmän ja erilaisia asioita kuin toisille. Mulle se merkitsee sitä, että saan olla Ruotsissa suomalainen ja tulla hyväksytyksi sellaisena. Se ei ole mulle niin tärkeää, että ruotsinsuomalaisuus kulkisi mukanani joka päivä.  Uskon sen kuitenkin tuovan turvallisuutta mun elämään, koska voin tarttua vähemmistöaseman oikeuksiin, jos niin haluan.

Arvostan myös niitä ruotsinsuomalaisia, jotka ovat tehneet töitä vähemmistöasemaan eteen. Tiedän, että se on ollut monen vuosikymmenen tulos. 

Hyvää ruotsinsuomalaisten päivää <3 

<3:lla bansku

Lue myös nämä:

10 + 1 kysymystä ulkosuomalaiselle

Kielellinen identiteettikriisi - kuka mä oon ruotsin kielellä?

*julkaistu blogissa 24.02.2017

Ps. Ruotsinsuomalaisia juttuja ja muita banskun juttuja löytyy myös instagramista @bakom banana.

Kuva Pixabay

Ladataan...
Bakom Banana

Yksi päivä Ruotsalaisen kanssa jutellessa hän sanoi erään ihmisen olevan mukava. Kuuntelin, nyökkäsin ja vastasin okei. Melkein samaan hengenvetoon hän kuitenkin jatkoi "siis on kaikki muutkin mukavia." Mua alkoi naurattaa, koska hän mielestäni käyttäytyi niin ruotsalaisesti.  Sanoinkin hänelle "sepä oli Ruotsalaista", hymyssä suin.

Ruotsalaisten tavat käyttäytyä alkavat tulla tutuksi ja olen oppinut huomaamaan piirteitä, jotka ovat heille tyypillisiä ja mitkä taas eivät ole. Useimmiten ruotsalaiset haluavat olla tasapuolisia. Jos toista kehutaan, niin samaan aikaan täytyisi muistaa, ettei ole epäkohtelias muita kohtaan, koska toiset voivat olla huonommassa valossa toisen kehumisen takia. Ruotsalaiset ovat myös varovaisia ”määrittelemään” mitä muut ovat ja hienovaraisen ystävällisiä. Halutaan olla suvaitsevaisia ja avoimia muita kohtaan leimaamatta ketään.

Välillä edelleen, kun puolituntematon tervehtii ja tulee kysymään mitä kuuluu, niin en osaa reagoida tähän oikealla tavalla. Usein alan höpöttämään vähän liikaa mitä mulle oikeasti kuuluu ja hetken höpöttämisen jälkeen havahdun kuinka toista osapuolta ei kiinnostakaan mitä mulle oikeasti kuuluu, vaan vaivaantuneesti odottaa, jos jo hiljenisin ja hän pääsisi tilanteesta pois.

Olen myös miettinyt, olenko ruotsalaisten mielestä epäkohtelias. Voin tervehtiä ja hymyillä tavatessani puolituntemattomia, mutta kovin helposti en vieläkään jää kysymään kuulumisia. Vähän olen kuitenkin tainnut ruotsalaistua, koska nykyään kätellessä sanon aina ”olipa todella mukava tavata.” Tällaista tapaa Suomessa mulla ei ollut paitsi silloin, jos jonkun tapaamista oli odottanut tai kuullut hänestä paljon. Pelkästään itsensä esitteleminen tuntuu jotenkin kylmältä nykyään.

Pelko epäkohteliaisuudesta katoaa, jos olen tiettyjen ruotsalaisten kanssa enemmän tekemisissä, koska silloin tiedän persoonallisuuteni välittyvän. Mutta niiden ihmisten kohdalla joita en tunne asia on toinen. Suustani kun ei kuulu usein lausahduksia "Vad grymt" tai "Vad härligt" (kuinka ihanaa).  Ne eivät vain aina sovi jotenkin suomalaisen suuhun, vaikka elämä yleensä onkin ihanaa, niin ihan melkein joka asiaan en jaksa vastata kuinka ihanaa. Hyvä esimerkki, kuinka ihmiset täällä näitä viljelevät on, kun Gröna lundissa kisailupuljussa asiakas maksoi käteisellä kortin sijaan, niin myyjä sanoi asiakkaalle kuinka ihana asiakas oli, koska hänellä oli käteistä jota muilla ei ole. Henkilökohtaiset kehut tällaisessa tilanteessa tuntuvat hassulta suomalaisesta. 

<3:lla Bansku

Lue myös nämä: 

Kielellinen identiteettikriisi - kuka mä oon ruotsin kielellä?

Tekeekö asuinalueeni musta "fiiniksen" Tukholmassa

Ruotsinsuomalaisten päivä - ajatuksia ruotsinsuomalaisuudeta

Suomalainen identiteetti ulkomailla

 

Ps. Instagram: @andrasidanhavet

Kuva: Pixabay

Ladataan...
Bakom Banana

Täällä Ruotsissa ollessani oon miettinyt paljon omaa identiteettiäni suomalaisena ja sitä mitä suomalaisuus mulle merkitsee. Täällä on ollut hyvä olla suomalainen ja se on tuonut mulle täällä turvan. Mulla on ollut joukko ihmisiä ympärillä, jotka tulevat samasta kulttuurista. Oikeastaan oon aika yllättynyt kuinka hyvältä se on tuntunut. Vaikka oon todella isänmaallinen, niin tunnen itseni myös vahvasti pohjoismaalaiseksi ja eurooppalaiseksi. On hetkiä, jolloin olen taas tyypillinen jousimies, maailmankansalainen. Nämä identiteetit tuntuvat kuitenkin itselläni vaihtuvan, kasvavan ja muokkautuvan jatkuvasti. Tällä hetkellä tuntuu, että identiteetti on kehittymässä ruotsinsuomalaisuuteen päin.

Tänne muuttaessani haaveilin vain ruotsalaisesta työyhteisöstä ja ruotsinkielisestä työstä. Nyt kuitenkin huomaan arvostavani sitä, että ympärilläni on myös stereotyyppisiä suomalaisia, sisukkaita, suoraselkäisiä ja luotettavia ihmisiä. Kuitenkin on lisättävä, että nautin suunnattomasti myös kansainvälisestä ilmapiiristä enkä tarkoita, että ulkomaalaiset olisivat epäluotettavia. Oikeastaan tällä hetkellä työilmapiiri on mulle sopivan pohjoismaalainen. Oon saanut hyviä suomalaisia kavereita nopeassa ajassa ja yksi syy siihen on ollut suomalaisuus, koska se on lähentänyt meitä tosi paljon. He tietävät tarkalleen miltä musta tunntuu olla uudessa maassa ja uudessa työssä.

Suomalainen identiteetti on myös herättänyt tunteita kun oon huomannut kuinka suomalainen auttaa toista suomalaista täällä vilpittömästi. En voi varmaksi sanoa, mutta uskon, että suomalaisuus oli syy myös tämän asunnon saamiseen. Tätä asuntoa kävi katsomassa ruotsalainen pariskunta ja me kilpailtiin heidän kanssaan asunnosta Suomesta käsin. Tuntui hiukan epätoivoiselta mutta luultavasti vuokranantaja samaistui niin paljon meidän tilanteeseen ja halu auttaa suomalaista tänne muutossa ratkaisi. Edellisviikonloppuna käytiin hakemassa myös ilmaiseksi suomalaiselta huonekaluja. Hän ilmoitti facebookissa haluavansa luovuttavansa huonekaluja suomalaisille. Hakiessamme huonekaluja hän vielä korosti, että on hienoa auttaa toisia kun on itsekin joskus ollut alussa täällä ja antaa ruotsalaisille ystävilleen sitten huonekalut mitä emme huoli :D Antoi siis meille tuntemattomille suomalaisuuden vuoksi mieluummin kuin ruotsalaiselle ystävälleen! Ylipäätään täällä muutama tuntematon suomalainen on kysynyt multa: "kuinka te pärjäätte täällä?" Se on tuntunut jotenkin hassulta kun suomalainen on halunnut antaa vertaistukea täällä elämän aloittamiseen. En oikein oo osannut vastata kysymykseen sen syvällisimmin kuin että "hyvin".

Monta kertaa olen kysynyt itseltäni mikä mun identiteettini näissä asioissa on. Mun sisko sanoi tähän kerran mielestäni aika fiksusti, että hänen identiteettinsä riippuu siitä, missä hän on. Pohjoismaissa tuntee olonsa suomalaiseksi, euroopassa pohjoismaalaiseksi ja aasiassa taas eurooppalaiseksi. Oikeastaan tähän vielä voisin lisätä, että omalla kohdallani seura muokkaa myös mun identiteettiä. Tampereella ollessani parhaiden ystävieni kanssa olen koikkarilainen, turussa olen vahvasti tamperelainen ja hyvien eurooppalainen ystävieni kanssa kulttuurisella identiteetillä ei ole väliä, vaan olemme kaikki maailmankansalaisia.

<3:lla bansku

(kirjoitettu aiemmassa blogissa 2.3.2015)