Borta bäst – reissusta palailtu

grancanaria_byebye-001.jpg

Tässä se meidän kesäsussu hyvästelee hotellin ja loman, sniiiiif!

Lomareissu oli ihana. Miten upealta voikaan tuntua auringon lämpö ja valo, lämmin tuuli iholla ja aamiainen, lounas ja illallinen ulkosalla. Hitto, eihän sellaista ole edes Suomen kesässä viikkoa putkeen! Pienikin nautti olostaan paljain varpain ja ilman haalarinpukemistaisteluita. Sotkuisimmat ruokailut hoidettiin ottamalla vaatteet pois likaantumasta ja laittamalla essu päälle. Siivooja hoiti sänkyjen petaamisen ja rantahiekkojen lattioilta putsaamisen lisäksi myös tiskit, joten aika lomalta loma todellakin tuntui jopa vauvan kanssa.

Silti tai ehkä siksi kotiinpaluu alkoi ahdistamaan jo viimeisinä päivinä. Olo oli jatkuvasti haikea. Tajusin, että oltiin tarvittu tätä lomaa todella kipeästi ja toinenkin viikko putkeen olisi tehnyt terää. Samoin osallistuvat isovanhemmat matkalla mukana (kumpiakaan ei siis ole, ei osallistuvia tai matkalle mukaan lähteviä) mitä näimme ympärillämme pilvinpimein ihanassa lähinnä ruotsalaisten kansoittamassa perhehotellissamme. Nyt oli tietenkin hoidettava pienen unet, ruokalut ja muut tarpeet siinä lomailun ohessa ja suunniteltava päiväohjelmat ja omatkin ruokailut sen mukaisesti. Meille ei ole sellaista kuin lomaa lapsen hoidosta. Lomalla päiväunistakin nimittäin nipistettiin kun ympärillä oli niin paljon kaikkea jännää.

grancanaria_byebye-002.jpg

Myöhäiset yhteiset illalliset saivat jäädä ja sen sijaan söimme yhdessä huoneistolla koko perhe ja pienen nukahdettua otettiin hieman tapaksia ja viiniä omalla terassilla ennen kuin kömmimme väsyneinä itsekin unille. Lounasta syötiinkin yleensä yhdessä ravintolassa. Olisi ollut ihanaa irrota hetkeksi kaksin syömään ja tepastelemaan pitkin rantaa ilman huolta pienestä, mutta sentään saimme nauttia tästä kaikesta pienen kanssa. Toinen oli vaan niiiiiiin ihana vilkutellessaan innoissaan muille lapsille, aikuisille, ravintolan henkilökunnalle, asiakkaille.. <3 Yllä olevassa kuvassa tosin käytiin yhdessä illallisella hotellin ravintolassa ja pieni herkutteli leivällä ja meidän illallisista saamillaan maistiaisilla. Lastenlistaa tosin tutkittiin oikein antaumuksella!

Arkeen palaaminen näytti myöskin ilahduttavan vain pienintä ja ihaninta tässä perheessä. Tuttujen lelujen ja asioiden näkeminen selvästikin ilahdutti! Meillä muilla on sensijaan ollut hieman käynnistymisvaikeuksia. Suomen ilmastoon ja pimeyteen on ollut vaikeaa sopeutua, arki tuntuu painavan täysillä päälle ja mieli on synkkä. Tässä kyllä huomasi, että loma oli enemmänkin kuin tarpeen. Meillä on miehen kanssa enemmänkin kuin kädet täynnä tämän arjen pyörittämisessä ja jaksaminen on todellakin kortilla. Tarvittaisiin kipeästi apukäsiä arjen pyörittämiseen, mutta ei ole oikein ketään keneltä pyytää. Yritän keksiä edes jotain pientä helpotusta arkeen ja aloitinkin tekemällä ruokaostokset netissä ja tilaamalla ne huomenna meille kotiin saakka. Harmi vaan, että jokunen toinen kotiäiti on ilmeisesti kekannut saman, sillä maanantaiaamupäivän kuljetukset olivat täysin buukattuina. No, ehkä tämänpäiväisen ruoan jämillä ja lentokentän kaupasta ostetuilla aamupalakamoilla selviää iltapäivään saakka. 

Tuntuu jotenkin niin hölmöltä angstailla täällä kun me sentään sitten päästiin sinne reissuun, ollaan lomailtu auringossa ja nautittu elämästä. Tavallaan positiivinen ongelma irrota hetkeksi arjesta ja saada palatessaan hemmetin kova läimäisy siltä naamaan. Tai katsella kuinka jotkut muut saavat apua sukulaisiltaan lastensa hoidossa ja pääsevät omille teilleen kun kyllähän mekin voitaisiin enemmän vuorotella ja olla vähemmän koko porukalla. Ja onhan meillä sentään tämä ihana lapsi nyt tässä kenen hoidosta haluta hetkeksi irti. Kuulostaahan se nyt aika kamalalta joutua nakertelemaan tapaksia kahdestaan terassilla pienen nukkuessa.. huoh. Mutta ei siis olla käyty kahdestaan illallisella vuoteen, että josko tämä pieni angsti sitten kuitenkin suvaittaisiin? Kerran saatiin iltapäivällä muutamaksi tunniksi hoitaja ja käytiin keskustassa kahvilassa ja sisustusliikkeessä. Kirjoitin niistä ihan treffipostauksenkin, huhhuh. Se oli joskus keväällä. Muistikuvat = hatarat.

grancanaria_byebye-003.jpg

Jouluvalmistelujen lisäksi meillä on nyt edessä syntymäpäivävalmistelut ja armoton määrä kaikenlaista säätöä arjen peruspyörityksen lisäksi. Tällä hetkellä mihinkään ylimääräiseen ei vaan tunnu riittävän aikaa, joten en sitten yhtään tiedä yhtään miten kaikki hoidetaan. Olen yrittänyt ajatella positiivisia puolia kotiinpaluussa: koirien näkemistä, paluuta joogamatolle, hanasta tulevaa puhdasta vettä ja tuttuja tuotteita kaupassa. Ei ole juuri auttanut. Joulun ajatteleminen ei auta yhtään sekään. Ei ole joulufiiliksestä tietoakaan ja tekisi mieleni skipata koko homma. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, etten tajua miksi antaisin ystäville ja sukulaisille aikaani, energiaani, apuani tai joulumuistamisia kun tuntuu etten saa heiltä sitten mitään takaisin. Olo on jotenkin niin yksinäinen tässä maailmassa. 

Huomenna mies raahautuu Kanaria-rytmistään huolimatta aikaisin töihin, kiskoo koirat ulos pissalle kylmään ulkoilmaan ennen lähtöään ja istahtaa jäiseen pyöränsatulaan. Meitsi raahautuu tytön herättyä aamutoimille, siivoaa päivän aikana vähintään aamupalan, lounaan ja välipalan sotkut, hoitaa useamman vaipanvaihdon ja kestovaippojen pesun ja yrittää saada pyykättyä edes osan kaapissa lymyävistä kasoista. Päivän aikana saadaan luultavasti aikaiseksi aika monet itkut ja naurut kun tyttö haluaa tehdä ja kokeilla kaikkea mahdollista. Ehkä saan meidät raahattua uloskin, jos vaan jaksan ensin pukea meille kaikille kerrostolkulla vaatetta päälle. Ugh, ei tässä talvessa vaan ole mitään järkeä! Eikä arjessa!

Kai te muutkin kärsitte jonkunmoisesta lomaltapaluuangstista? Vai onko teille todellakin Borta bra, hemma bäst?

Niitä lomapostauksia ja 11-kuukautispostausta suunnitellen jonain vähän positiivisempana päivänä,

Eerika & Epeliina (11 kuukautta äiti ja tytär)

Kommentit (14)
  1. Suosittelen kokeilemaan! Meillä tämä unikoulu vol 2 meni pistäytymisunikouluna 2 minuutin taktiikalla ja jo kolmantena yönä tyttö nukkui täydet unet ilman itkuja! Rankkaa oli enkä kyyneliltä välttynyt itsekään, mutta lopulta kun paperilla katsoo niin itkut olivat lyhyitä eikä niitä ollut paljoa. Mies siis hoiti myös tämän unikoulun, meitsille se olisi ollut rankempaa.

    Täällä oli hyvät ohjeet mielestäni jos pistäytymisunikouluun satutte päätymään: http://www.terve.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=18&t=188&sid=c86c4fed0f2f9f06b6d497d5ef2995fe Täällä on perustiedot eri unikouluista: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni/unikoulu/ Ensimmäinen unikoulu tehtiin tassuttelulla mistä löytyy myös tuolta tietoa ja kirjoittelinkin siitä täällä Meidän (isin) pieni unikoulukokeilu. Parempia unia teille! 🙂

  2. Niinhän se on, että meistä jokainen on lopulta yksin. Mutta silti! Juuri nyt se tunne on melko kouriintuntuva. Onneksi arkeen on taas vähän totuttu, pimeys ja kylmyys tuntuvat vallitsevalta olotilalta, Joulun ja syntymäpäivien suunnittelut on nytkäytetty eteenpäin ja pienelle aloitettu lupaavasti unikoulu vol2 parempien yöunien toivossa. Ehkä se toivottomuuden verhokin väistyy kun saadaan taas nukkua. Kun. Ei siis jos. Unikoulun onnistumisen takanahan oli päättäväisyys 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *