Ladataan...
Beauty By VALO

 

Minulla on niitä muutamia asioita, joista olen joka päivä niin kiitollinen. Yksi niistä on ystävyys ja ystävät. Minulla ei ole kovinkaan montaa sellaista soitellaan usein ja nähdään ystävää, mutta muutama hyvinkin tärkeä ja joille tiedän että minä olen tärkeä.  

Yksi päivä töissä puhuin asiakkaani kanssa yksinäisyydestä, puhuimme kuinka välillä tuntee olevansa aika yksin. Puhelimeni harvemmin pirisee kavereiden soitoista tai että whatsuppi välkkyisi viesteistä ja treffi pyynnöistä. Ja itsepäinen tyyppi kun olen, päätän että en itsekkään halua olla aina se joka ottaa yhteyttä.. Tämä on vähän hölmö juttu, mutta puhelin oikeasti toimii molempiin suuntiin. Ajattelen, jos minusta halutaan kuulla, voi minullekkin soittaa. Mutta kun tätä ikää on jonkin verran jo tullut, niin aika monilla ystävilläni rupeaa olemaan perhettä ja paljon muutakin tekemistä kuin istua illat kahvilla kahviloissa. Kaikilla meillä on mennyt elämät eteenpäin ja nautitaan siitä kotielämästä ja siitä ihanasta tavallisesta arjesta, mutta aina kun näemme, on kaikki niinkuin ennenkin. 

Mira on elämässäni se tyyppi joka soittaa minulle päivittäin. Yleensä silloin kun tunnen oloni yksinäiseksi tai muuten vain tylsistyneeksi, puhelimeni pirisee ja näytössä lukee Mira Muruni, hetkessä yksinäisyyden tunne on poissa. Välillä perjantaisin puhumme puhelimessa ja nauramme elämäämme, snäpeissä pauhaa kun muut ovat juhlimassa ja dinnereillä ja itse pötkötämme omilla kotisohvillamme flanellihousut jalassa, popparipussi kädessä. Mietimme että onko meidän kutsut postissa mahtanut kadota :D Oma valintahan se kotisohva täysin on!

Luottamus on myös minusta tärkeintä ystävyydessä. Tarvin elämääni ihmisen, ystävän jolle kertoa se pahinkin elämän kolhu mitä ei haluaisi/ kehtaisi kertoa kenellekkään, mutta sisällä pitäminen on vieläkin rankempaa. Mira on ihminen jolle pystyn sanomaan kaiken, puhumme niin avoimesti toisillemme ja tiedämme toisistamme kaiken. Olemme kuin perhettä, tiedän että mitä vain minulle tapahtuisi, hän seisoo vierelläni ja sanoo että kaikki on hyvin. Olen aina haaveillut siitä Sex and the City ystävyydestä ja porukasta, istuisimme vielä viisikymppisinä kahviloissa ja bailaisimme yhdessä glittermekot päällä. Neljän hengen porukkaa meillä ei ole, mutta Mira on minun Sex and the City porukkani. Tiedän että juomme viiniä vielä 80- vuotiaina yhdessä ja nauramme kaikille kokemuksillemme. Olen luonteeltani äkkipikainen ja kun haluan tehdä jotain, sanon vain Mirkulle ja hän on 100% varmasti mukana! Nyt koitan saada häntä meidän perhelomalle mukaan, tiedän että hän tulee sinne. 

Saan olla onnellinen että elämässäni on ihminen ketä aidosti välittää minusta ja saa minut oikeasti tuntemaan että minä olen tärkeä ja minun mielipiteet on myös tärkeitä. Joten kiitos Mira sinulle jokaisesta päivästä jonka saan kanssasi jakaa. Nähdään kohta töissä! <3

Pus. Annika

Ladataan...

Ladataan...
Beauty By VALO

 

14kg täyttä rakkautta! Miten hän on jo niin iso. Paino on tuplaantunut ja energia sen kuin nousee! Meidän Pepsi pakkaus on jotain niin ihanaa. Edelleen herään jokainen aamu, hieron silmiäni ja nipistän itseäni, hän on oikeasti meidän.  

Mitäs me sitten ollaan puuhattu:

Edelleen tutustutaan toisiimme ja toistemme tapoihin. Kovasti koulutamme Pepsiä ja pelaamme paljon aivopelejä. Pidempiä kävelylenkkejäkin olemme alkaneet tekemään ja hän kävelee niin hienosti lenkin aikana hihnassa. Pentukoulu meillä alkaa ensi tiistaina, siellä on neljä muuta pentua ja se kestää viisi viikkoa. Sen jälkeen olen varannut Toko kurssin, josta tuleekin yhteinen harrastuksemme. Toko on tottelevaisuus käytös treeniä mihin sisältyy tosi paljon kaikkea, se parantaa ja vahvistaa omistajan ja koiran välistä yhteistyötä, opettaa koiralle hallittua käyttäytymistä ja omistajalle oikeanlaista koirankäsittelytaitoa. Jossain vaiheessa olisi myös kiva kokeilla Rally-Tokoa se yhdistää elementtejä tokosta, agilitysta ja koiratanssista :) Siinä tärkeintä on omistajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei pilkuntarkka suoritus. Joten kaikkea kivaa tekemistä on kehitteillä!

Pepsi on myös aloittanut käymään joka perjantai koirien päiväkodissa. Viime perjantai oli ensimmäinen kerta ja hän oli ollut aivan innoissaan, leikkinyt koko päivän uusien ystäviensä kanssa. Menin illalla töiden jälkeen hakemaan Pepsin ja ulos päästyä hän laittoi jarrut päälle ja ei suostunut lähtemään kotiin :D Joten kivaa oli ollut! Kotiin päästyä, sain kaulapannan eteisessä pois ja hän lysähti eteisen matolle nukkumaan. Koko perjantai ilta meni nukkuessa ja viikonloppu muutenkin oli tosi rauhallinen, hyvin oli päässyt siis purkamaan energiaa. Aivan täydellinen asia koirille, suosittelen kaikille. Dagiksessa oli myös kaksi muuta bokseria, jotka olivatkin ottaneet äidin roolin Pepsille ja komentanut jos hän oli tehnyt jotain väärin. Mutta tietenkin nyt heti kun Pepsi on saanut uusia koirakontakteja, on hän sairastunut. Kröhää ja limaa on kurkussa ja kova flunssa päällä, niin surullista katsoa kun toinen on kipeenä. Eläinlääkärissä käytiin, kaikki näytti olevan kuitenkin hyvin ja käskettiin seurailla vointia ja mittailla kuumetta. Jos ruokahalu menee ja selkeästi väsy painaa niin mennään uudestaan lääkäriin. Nyt pitää vaan saada Pepsi ottamaan iisisti, joten vietämme viikonlopun peittojen välissä herkutellen.

Jos teillä hyviä vinkkejä koirien flunssaa vastaan, niin kaikki vinkit otetaan mielellään vastaan. Höyryhengitystä ollaan jo tehty. Kaikille punavuorelaisille koiranomistajille tiedoksi, kennelyskää tosi paljon liikkeellä täällä, joten pitäkää huoli pikkuisista! Me vältetään nyt pari viikkoa koirakontakteja ja parannutaan rauhassa. 

Pepsi lähettää teille kaikille paljon paljon pusuja ja hyvää viikonloppua! Lähettäkää tekin Pepsille paljon paranemisia!

pus. Annika ja Pepsi

Ladataan...

Ladataan...

 

Itsetuntoni ei ole koskaan ollut kauhean korkealla, olen aina etsinyt ja löytänyt itsessäni niitä vikoja. Harvemmin kun aamulla katson itseäni vessan peilistä tulee sana wau päähäni, noup se on enemmänkin että huh huh tuommoinen näppy sitten tullut yönaikana, kivat nuo silmäpussini ja ahaa uusiryppykin on löytänyt tiensä silmäkulmaani. Tämä on niin ärsyttävää, miksi pitää olla niin ankara itselleen. Olisi niin ihana herätä ja sanoa itselleen " hei Annika, näytät aikas upeelta tuon uuden naururyppysi kanssa "

Olen kamppaillut painoni kanssa myös niin kauan kuin vain muistan. Välillä olen ollut pyöreämpi ja välillä taas aivan luuta ja nahkaa. Nyt olen löytänyt sen suht hyvän olon painoni kanssa. Tykkään urheilla nykyään, se auttaa painoni pysymään juuri tässä, koska tykkään myös herkutella. Nykyään sallin itseni herkutella juuri silloin kuin haluan. Ennen olen maailman huonoimmalla omalla tunnolla syönyt sen pizzan tai suklaan. Suurinpiirtein itkin samaan aikaan kun söin ja selitin samalla miksi nyt sitä sitten syön.. Hullua! Nyt se pieni ylimääräinen vararengas joka tuossa mahassani kulkee mukana, on ihan ok. Siinä on se pieni muisto mukana kaikesta nautiskelusta.

Silloin kun täytin 18 vuotta, minulla oli tosi suuri ongelma pituuteni kanssa. Vihasin olla näin lyhyt, käytin korkkareita kaikkialla ja kärsin rakkuloista jaloissa. Olen aina ollut koulussa tai melkein missä vain se lyhyin tyyppi. Aina jonon eka tai vika. Mutta tästäkin ongelmasta olen kasvanut ja nykyään tykkään olla näin lyhyt. Mahdun hyvin kainaloon. Moni pidempi kaverini on sanonut että on vaikea löytää poikaystävää joka olisi pidempi, noh tätä ongelmaa minulla ei ole koskaan ollut. :D

Haluan oppia olemaan itselleni armollinen. En ole malli enkä tule koskaan olemaan. Olen Annika 153cm ja 51kg ja olen juuri tälläiseksi syntynyt ja tälläisena tulen olemaan, toki paino voi heitellä :D 

Itse olen myös alkanut kommentoimaan tuntemattomien ohikulkioiden vaatetusta, hiuksia, huulipunaa mitä tahansa. Siitä tulee itselleni tosi hyvä mieli ja tiedän että saan sillä myös sille ihmiselle hyvän mielen. Kehutaan enemmän toisiamme, otetaan haasteeksi että jokainen lukijani kehuu ainakin yhtä ihmistä päivittäin. " Todella upeet kengät " Vola hyvä mieli saavutettu!

Olet kaunis!

Pus. Annika

Ladataan...

Pages