Kun tutkijan kriittisyys kohtaa haastateltavan kertomuksen omasta elämästään

Tämä on aihe, jota olen pyöritellyt mielessäni pitkään ja eri yhteyksissä, mutta jota en saa oikein itsellenikään jäsenneltyä. Kirjoittaminenkin tuntuu hankalalta, mutta ajattelin yrittää.

Omaa tutkimustani (kaikkea tähän asti tekemääni) voi varmaankin luonnehtia yleisellä tasolla kriittiseksi: minua kiinnostavat valtasuhteet, eriarvoisuudet, näennäisesti simppeleiden asioiden ja ilmiöiden taakse kätkeytyvät ongelmat ja vahingoittavat käytännöt. Olen saanut tutkijankoulutukseni sukupuolentutkimuksessa, jossa feministinen kritiikki ja siitä nouseva ote tutkimukseen on kantava voima. Samaan aikaan feministisessä tutkimuksessa on kuitenkin perinteisesti korostettu tutkimuksessa itsessään muodostuvia valtasuhteita ja tutkittavien ihmisten kunnioittamista. Usein feministinen tutkimus on myös suoraan pyrkinyt antamaan äänen tai tuomaan esille tietyn ihmisryhmän kokemuksia, asettunut ikään kuin tutkittavien tai tutkimukseen osallistuvien ihmisten rinnalle.

Monessa tutkimuksessa feministinen kritiikki asettuu kuitenkin hankaukseen sen kanssa, mitä ihmiset itse kertovat elämästään ja arjestaan. Se, mikä tutkijalle näyttäytyy ongelmallisena ja yhteiskuntakritiikin kohteena, voi tutkittavalle itselleen olla neutraalia tai myönteinenkin kokemus. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikkapa se, että tutkimuksessa tunnistetut syrjivät käytännöt eivät välttämättä niihin osallisten tai niitä kohtaavien mielestä ole itsestään selvästi syrjiviä. Tutkija tekee tulkintojaan erilaisessa kehyksessä ja erilaisista lähtökohdista kuin tutkimukseen osallistuva ihminen, jolloin kumpikin näkökulma voi omasta lähtökohdastaan olla perusteltu. Toistuva kysymys tutkimuksen tekemisessä siis on, miten pitää tutkijana kiinni omista perustelluista tulkinnoistaan, ja samalla tehdä oikeutta tutkimukseen osallistuvien ihmisten omille kokemuksille ja tulkinnoille.

On tietysti erilaisia tutkimuksia – kaikissa ongelmaa ei ole, ja joskus tutkija tekee tietoisen valinnan ottaessaan täysin tutkimukseen osallistuvien ihmisten näkökulmasta poikkeavan lähestymistavan. Itse olen tehnyt näin esimerkiksi silloin, kun tutkimuksen kohteena oli maahanmuuttovastainen keskustelu (kysymys tutkittavien kunnioittamisesta ei silti poistunut). Myös sillä, minkälaiset tutkimuskysymykset tutkimusta ohjaavat, on iso merkitys.

Tässä bloggaamista käsittelevässä meneillään olevassa tutkimuksessa olen koittanut asetella tutkimuksen lähtökohtia siten, että tutkimukseen osallistuvien ihmisten omat kokemukset ja tulkinnat saisivat paljon tilaa. Tästä huolimatta hankausta on, ja tietysti kuuluukin olla. Toisaalta tässä tutkimuksessa kiinnostavaa ja inspiroivaa on myös haastatteluissa esiin pulpahteleva ihmisten oma kriittisyys ja taipumus pohdiskella monelta kantilta ongelmallisiakin asioita. Tällöin tutkijan ja haasteltavan näkökulmat voivat olla ainakin osittain yhteneväisiä – tai parhaimmillaan tutkimus antaa selityksen haastateltavien tietyille yksittäisiltä vaikuttaville kokemuksille, ja asettaa ne laajempaan yhteyteen.

En usko että pääsen näissä pohdinnoissa tai tutkimuksen tekemisen käytännöissä koskaan sellaiseen tilanteeseen, että ristiriitoja tai hankausta ei olisi. Koen kuitenkin tärkeänä kuljettaa näitä ajatuksia ja hankaluuksia mukanani tutkimuksen tekemisen eri vaiheissa ja aiheesta toiseen.  

 

Kommentit

Nettomaksajamoes (Ei varmistettu)

Oletteko feministit/naistutkijat koskaan miettineet, että teidän "tutkimukselle" ei ole mitään kysyntää markkintaloudessa ja maksatetaan vain ja ainostaan yhteiskunnan rahoista. Sille ei ole mitään kaupuallista tarvetta ja sitä kautta teidän "ammattitaidolle" ei ole kysyntää. Parasta mitä voitte toivoa on päätyminen jollekin yhteiskunnan sektorille töihin.

Toinen asia on, että feminismi ja naistutkimus sotivat biologiaa vastaan monissa kohdin. Siinä on pyritty vähättelemään miehen ja naisen roolia, sekä käytöstä biologisesta lähtökulmasta, josta syystä törmäätte jatkuvasti asioihin joita selittääkseen pitää luoda erinäisiä termejä, oikeuksia ja sortoa, jotta pystytty selittämään asian, johon biologia antaisi yksinkertaisen vastauksen. Kuten siinä, että valtaosa naisista on tyytyväisiä rooliinsa miehen vieressä ja perinteisiin sukupuolirooleihin. Siihen meitä ohjaa biologia vahvasti.

Kiitos kommentista! Kyllä näitä asioita ehkä joskus on tullut mietittyä. Jos lähtökohta on se, että vain kaupallisesti hyödynnettävissä oleva toiminta on arvokasta, niin vähiinpä silloin käy tutkimus ja tiede - ne kun toimivat omien lakiensa mukaisesti, eivät kaupallisten päämäärien perässä. Tutkimusta ja tiedettä tuetaan yhteiskunnan rahoista juuri siksi, että sen tulee olla kaupallisesti riippumatonta ja omalakista. Itse nyt muutenkin ajattelen, että kaupallinen hyödynnettävyys ei mittaa oikein minkään toiminnan arvoa. 

Toisaalta on käynyt kyllä ilmi, että sattumalta esim. tasa-arvon asiantuntijuudelle on paljonkin kysyntää myös julkisen sektorin ulkopuolella, ja olettaisin että tulevaisuudessa erilaiselle konsultoinnille esim. liittyen seksuaaliseen häirintään tai syrjintään on yhä enemmän tilausta myös bisnesmaailmassa. Tämä näin sivuhuomautuksena.

Biologia-asiaa en nyt jaksa sen kummemmin kommentoida. 

Näistä aiheista on käyty aikoinaan paljonkin keskustelua esim. Feministien vuoro -blogissa, tsekkaa vaikkapa tämä postaus ja kommentit: https://feministienvuoro.wordpress.com/2010/12/08/naistutkimus-tiedemaailmassa/

Biologia-aiheesta esim. täällä: https://feministienvuoro.wordpress.com/category/biologia/

leijona (Ei varmistettu)

Hei! Kiitokset mielenkiintoisesta blogista, jonka löysin äskettäin. Minusta sukupuolentutkimukselle ja feminsistiselle ajattelulle on tilausta. Tutkimukset osoittavat, mitä moninaisempia ovat hallitukset sekä työyhteisöt, sitä parempiin tuloksiin sekä innovaatioihin päästään.
Feminismi ymmärretään tai halutaan ymmärtää väärin. Nyky feminismi on globaalia, intersektionaalista sekä vapautta tehdä omia valintoja. JOKAISEN voimavarat otetaan käyttöön ja tarpeiden alueet huomioidaan. Feminismi ohjaa myös kestäväänkehitykseen sekä tekemään ekologisia valintoja.
Feminismin tulisi olla yleistajuista ja käsitteitä tulisi avata tekstiin tai keskusteluun esimerkein, niinkuin teit äskeisessä postauksessa, ettei feminismi jäisi vain sisäpiirin puuhasteluksi, vaan tulisi kansanliikeeksi.
Sukupuolentutkimuksen aiheet ja feminististen järjestöjen ajamat asiat tuntuvat liian yksipuolisilta eikä mediaa pystytä hyödyntämään sekä julkinen keskustelu esim. eri alojen asiantuntioiden kanssa TV:ssä on täysin loppunut. Miksi? Laahaako tutkimus myös useampia vuosia jäljessä ja ei pysty ottamaan kantaa tähän hetkeen, kun tilanteet muuttuvat nopeasti. Työelämässä naisvaltaisilla aloilla tapahtuu merkillisiä asioita, joihin kukaan ei ota kantaa (prekarisaatio). Työnantajat liikkuvat jatkuvasti harmaalla alueella. Sukupuolentutkimuksen ja feminismin tulisi olla polittisenpaa ja aktivisenpaa, jotta tulisi tulosta.
Mistä johtuu Ruotsin feministien hyvä asema. Onko tässäkin kyse markkinoinnista tai kovasta työstä sekä uskosta omaan aatteeseen.

Hei ja kiitos kommentista, kiva että olet löytänyt blogiin!

Minusta on tuntunut, että viime vuosina feministinen ajattelu on päässyt aika hyvin esiin mediassa, esim. sellaisten henkilöiden kuin Saara Särmä ja Maryan Abdulkarim kautta. Mutta on ehkä totta että feministinen tutkimus jää aika lailla marginaaliin, vaikka monet tutkijat tekevät paljon töitä jotta tulisivat huomatuiksi ja saisivat tutkimusta esille (esim. tämä hanke hyvänä esimerkkinä: http://www.tasaarvovaje.fi/). Toisaalta on niin, että yhteiskuntatieteellinen ja humanistinen tutkimus ylipäätään taipuu ehkä vähän huonosti nopeatempoiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun jossa mielellään kärjistetään ja yksinkertaistetaan. Ainakin itsestä tuntuu, että mediassa pärjätäkseen pitäisi ottaa tyystin toinen asenne kuin mihin on omassa työssään tottunut.

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.