Naiset haluavat hyvät tulot, eivät hyvätuloista miestä

Bluestocking

“Suomessa naiset saattavat etsiä tietyn tulotason miestä - ilman että tulevat ajatelleeksi koko asiaa”, kirjoittaa kolumnisti Kyösti Niemelä Helsingin Sanomissa. Hohhoijakkaa, ajattelen siemaillessani kahvia viimeisenä loma-aamunani Berliinissä, jonne matkustin poikaystäväni kanssa omilla rahoillani. Jälleen yksi mies on päättänyt kertoa, miten minä naisena haluan elää ja ajatella. No, kuunnellaan nyt sitten.

 

Niemelä kertoo kirjoittaneensa taannoin naistenlehteen jutun deittihistoriastaan. "Kerroin siinä, kuinka kumppaninetsintä oli muuttunut opiskeluvuosien jälkeen. Naisia oli alkanut kiinnostaa, kuinka paljon mies tienaa. Pienituloisille miehille, kuten minulle, tämä oli iso muutos." Niemelän mukaan teksti oli saanut paljon palautteita, joissa oltiin kerrottu, että naisia ei itse asiassa kiinnosta miesten palkkataso ihan niin paljoa kuin toimittaja oli omasta henkilöhistoriastaan päätellyt. “Siihen en kyllä usko”, toteaa Niemelä. Ja ta-daa, siinäpä se onkin kolumnin keskeisin ongelma: naisten palautteiden sijaan Niemelä on päättänyt keskittyä omiin kokemuksiinsa deittailusta pienituloisena miehenä. Haiskahtaa markkina-arvohöpsönlööltä ja viiden pennin mies-vailla-tasa-arvoa -teoretisoinnilta. Luen silti tekstin loppuun, onhan kahviakin vielä jäljellä.

 

“Toivoisin, että kulttuurissamme voitaisiin sanoa se ääneen: monien naisten unelmiin liittyy mies, jolla on rahaa”, jatkaa Niemelä ja olen kulauttaa kahvinloput väärään kurkkuun. Vaikka mietin pääni puhki, en saa mieleeni yhtään kolmikymppistä naista, joka unelmoisi rikkaisiin naimisiin pääsystä. Itse asiassa en tunne yhtään naista, joka unelmoisi naimisiin pääsystä ylipäänsä, vaikka se kolumnistin jokseenkin 50-lukuvaikutteisessa maailmassa kuulostaneekin eriskummaiselta. Sen sijaan tunnen useitakin naisia, jotka tienaavat itse omat rahansa. Ja joita ottaa päähän, että samasta työstä maksetaan miehille ja naisille eri palkkaa. Tuntemani naiset haluavat elää tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa vastuu yhteisistä menoista, lastenhoidosta ja kotitöistä jaetaan puoliksi. Tästä viitekehyksestä on kyllästyttävää lukea miestoimittajan oivallus, jonka mukaan naiset ajattelevat näin: “Olisipa kiva ostaa joskus jonkun ihanan miehen kanssa asunto Etelä-Helsingistä, tehdä kolme lasta ja keskittyä niiden kasvattamiseen.” [Tähän kohtaan sukupuolten palkkakuiluakin syvempi huokaus.]

 

On totta, että pitkässä parisuhteessa osapuolten tulotasot eivät välttämättä mene koko aikaa tasan. Silloin tällöin toinen saattaa käydä toista useammin kaupassa tai maksaa sähkölaskun kokonaan yksin. Laskujen maksaminen ei kuitenkaan ole sukupuolesta kiinni.  Omat rahani itse tienaavana naisena olen kovin hämmentynyt siitä, että joku vielä kuvittelee naisten haluavan “ostella spontaanisti jalokiviä” (jep, näinkin kolumnissa sanottiin) miehen rahoilla. Itse saan parhaat kiksit asioista, joita olen tehnyt tai hankkinut omilla tuloillani. Muun muassa siksi tuntuu täysin absurdilta, että vuonna 2016 on tarpeen kertoa maan suurimman uutismedian toimittajalle, että ei, elätettäväksi joutuminen ei ole naisten toive tai tavoite.

 

Nyt minä menen maksamaan kahvini. Ihan omilla rahoillani.

 

 

 

Kommentit

Laura I.
Aivan hyvä blogi

Hmm, mä ymmärsin tekstin niin, että Niemelä ei itse kuulu niihin hyvätuloisiin miehiin, joita naiset hänen mukaansa haluavat: 

"Kerroin siinä, kuinka kumppaninetsintä oli muuttunut opiskeluvuosieni jälkeen. 

Naisia oli alkanut kiinnostaa, kuinka paljon mies tienaa. Pienituloisille miehille, kuten minulle, tämä oli iso muutos."

En myöskään löytänyt tekstistä kohtaa, että Niemelän treffitiheys olisi tiivistynyt, käsitin asian olevan päinvastoin. 

Mutta niin, itse asiaan. Tuo on kyllä mielenkiintoista, että jos herralle on sanottu jotain, hän kieltäytyy uskomasta sitä ja tekee täysin omat päätöksensä omien kokemustensa perusteella (kolumnin perusteella ilman mitään oikeaa tutkimustietoa). 

Omalla kohdallani sanoisin, että toivon miehen olevan taloudellisesti riippumaton minusta. Ihan samalla tavalla kuin en itse tahdo olla miehen rahoista riippuvainen. 

Hauskaa, että tää kolumni tuli just tänään. Eilen ostin itselleni Kalevalan korvikset ja pohdin siinä kaupasta ulos kävellessäni, että kyllä on hienoa (ja etuoikeutettua) olla nainen, joka voi mennä kauppaan, ostaa korvakorut keneltäkään lupaa kysymättä ja maksaa ne itse ansaitsemillaan rahoilla. 

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos kommentista ja oikaisusta! Olet varmasti tulkinnut Niemelää oikein: mä ihan todella ymmärsin tekstin siten, että opiskeluvuosien jälkeen deittailu on helpottunut, koska tulotaso on kohentunut. "Pienituloisille miehille, kuten minulle, tämä oli iso muutos." --> ymmärsin siis, että aiemmasta pienituloisuudesta deittielämä koki ison muutoksen kun tuloja alkoi olla jonkin verran. Luulen kuitenkin, että sun tulkinta on oikea ja editoin tekstiä kun pääsen koneelle (kännykällä näpyttely menee näpertelyksi). Kiitos tarkkanäköisyydestä!

Miesvaan (Ei varmistettu)

Naiset tienaavat eläkettä keskimäärin noin 8 vuotta pidempään. Miehet rahoittavat tämän elämisen. Jospa tämä sukupuolinäkökulma otettasiin huomioon myös tässä, jolle me miehet emme voi mitään tehdä.

Onneksi tässä meressä riittää kaloja metsästettäväksi. Tämän jatkuvan ja jeesusteluun johtavan pienen porukan tasa-arvokeskustelun vuoksi lapsiakin syntyi erityisen vähän tänä vuonna. Tuskinpa se kääntyy duurivoittoiseksi, jos vastaanotto on tämä, kun mies ilmoittaa tunteistaan.

Minja Koskela
Bluestocking

Tämä teksti oli kommentti Kyösti Niemelän kolumniin, ei eläkkeeseen (jota muuten esim. 2015 masettiin naisille 66% siitä, mitä miehet saivat kuukausittain). Voit ihan vapaasti ottaa sukupuolinäkökulman esiin mistä tahansa haluamastasi aiheesta, mutta tämä keskusteluboksi ei ehkä ole oikea foorumi uusille avauksille. Tsemppiä tasa-arvotyöhön!

 

Looking for...

Itseänikin häiritsi, ettei niemelä perustanut kolumniaan minkään maan tutkimukseen ja toiseksi, ei uskonut aiempia naiskommentoijia vaan ainoastaan omia kokemuksiaan. Tavallaan se antaa kuvan, että naisen mielipide on ihan höpöhöpöä ja vain mies tietää, mitä nainen todella ajattelee. 

Ymmärrän hyvin miksi tälläinen kuva annetaan. Onhan sitä helpompaa syyttää naisia pienituloisia miehiä syrjivänä. Tosin minusta tuntuu, että tällöin ei muisteta, kuinka suuri osa pienituloisista on myös naisia. 

Itselleni on tärkeää, että miehellä on jonkin sortin työ ja halu tehdä sitä. Olen juuri riidellyt mieheni kanssa siitä, kuinka hänestä en saisi maksaa puolia vuokrasta, koska elän vain opintotuilla. Minä taas pöyristyin ideasta, koska nyt minulle jäisi hänen kanssaan asuessa muutama sata euroa käytettäväksi! Eikä mieheni suinkaan ole suuri tuloinen vaan todella pitkää päivää vääntävä kokki! En siis ole hänen kanssaan todellakaan rahasta. Tosin mitä minä tiedän, olenhan korkeakoulu opiskelija ja nainen kaiken sen päälle ;)

Naisen euro (Ei varmistettu)

Ei ole salaisuus, että moni arvostaa kumppanin vakavaraisuutta. Se ei (toivottavasti) ole parisuhteen keskeinen kriteeri, mutta raha helpottaa kiistatta arkea. Monille on myös tärkeää, että kumppanilla on jokseenkin samanlainen käsitys rahasta ja kulutustottumuksista. Se, mitä ihmettelen kolumnissa, on sen sukupuolinäkökulma. Ei kai moni mieskään etsimällä etsi vähävaraista puolisoa elätikseen? Sukupuoliroolit antavat myös miesten kumppanin etsinnästä ristiriitaisen kuvan: On hegemonisen maskuliinista ja arvostettua olla varakas ja elättää perheensä. Omilla tuloilla ehkä rehvastellaan deittaillessa. Samalla miehet ahdistuvat tästä velvoitteesta, jonka kustannuksella vapaa-aika ja perhe-elämä kärsivät. Eikö ideaalina olisi tasaveroinen kumppani, ei elättäjä(mies) tai maskuliinista egoa pönkittävä elätti(nainen)?

Sillä, miksi naiset päätyvät yhteen enemmän tienaavien miesten kanssa, luulisi olevan paljonkin tekemistä palkkaerojen ja naisten työelämässä kohtaaman syrjinnän kanssa. Ihmiset pariutuvat varsin usein suunnilleen oman sosioekonomisen asemansa tai yhteiskuntaluokkansa sisällä. Miehet tienaavat samalla alalla tai samantasoisissa tehtävissä enemmän kuin naiset. Ta daa, tuloero valmis! Naiset tienaisivat varmasti mieluummin itse työstään kunnon korvauksen kuin eläisivät (osaksi) miehen rahoilla, mutta tämän päivän työmarkkinoilla sitä mahdollisuutta ei monestikaan ole.

JacoPastorius (Ei varmistettu)

Hei, kerrotko joitakin esimerkkejä töistä joissa miehille ja naisille maksetaan eri palkkaa?

Minja Koskela
Bluestocking

Esim. täältä löytyy. Scrollaa uutista hieman alaspäin, niin löydät taulukon otsikolla: "Kokonaisansiot ammatin ja sukupuolen mukaan, 2014".

Ap (Ei varmistettu)

Oheinen listaus ei listaa yhtäkään työtehtävää jossa naisille maksettaisiin samasta työstä vähemmän palkkaa. Listauksessa on vain laajojen ammattiryhmien keskiarvoja jotka selittyvät esimerkiksi sukupuolijakauman epätasaisuudella. Voisitko esittää esimerkin jossa identtisissä työsuhteissa nainen olisi sukupuolensa vuoksi matalammin palkattu? Vaihtoehtoisesti voit lopettaa vaataamien argumenttien käyttämisen.

jenni sal (Ei varmistettu)

Apua! Mä en pysty lukemaan Niemelän tekstiä, tulkitsematta sitä pienenä, pasiivis-agressiivisena selfspleinaamisena: Treffailuyritykset ovat epäonnistuneet. Olen pienituloinen mies. Ehkä ensimmäinen voisikin johtua jälkimmäisestä(, jotta en joudu käsittelemään muita mahdollisia selityksiä, joista joutuisin kantamaan ihan itse vastuun). Yhtä hyvä kausaatio-korrelaatiopäätelmä kuin jäätelöllä ja hukkumiskuolemilla, sanon minä.

kyöstin kanssa treffeillä ollut (Ei varmistettu)

Olin vuosikausia sitten sinkku-Kyöstin kanssa yksillä treffeillä enkä muista tavanneeni toista yhtä huonotapaista olentoa. Maksatti minulla leffalippunsa ja pitkin hampain osti minulle juoman leffan jälkeen. Ei siis ihme, että heebo on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen vapailla markkinoilla. Sitä en ymmärrä miksi hänen kirjoituksiaan deittailusta julkaistaan Imagessa, Hesarissa ja ties missä.

mirvaannamaria

Mulla ja mun miehellä on aivan eri tulotasot, niistä ei voida puhua samana päivänäkään. Meidän ei olis millään lailla realistista jakaa kuluja puoliksi. Ja se on ollut mulle aluksi ihan todella vaikeeta. Opetella ikään kuin elämään toisen rahoilla. Käyn kyllä ihan kokopäiväisesti töissä, saan siitä palkkaa, maksan omat ostokseni, ostan ruokaa kaupasta ihan omilla rahoillani. Mutta esimerkiksi asumisesta, autoista, matkoista jne en pystyis todellakaan maksamaan edes sitä puolikasta. Mutta en ikinä voisi olla tekemättä mitään, vaikka siihen olisi mahdollisuus. 

Mies on tottunut elämään näin, joten minä olin se jonka piti opetella uuteen. Ostin kyllä itse itselleni aiemmin kenkäni, laukkuni ja maksoin matkani sekä lyhensin asuntolainaani. En missään vaiheessa todellakaan hakemalla hakenut miestä, jonka siivellä eläisin sitten loppuelämäni. Ihmiset ovat valitettavan usein sitä mieltä, että me ollaan yhdessä suurimmaksi osaksi juuri sen tulotason takia, mikä musta on myös todella loukkaavaa mun miestä kohtaan. Ei suostuta näkemään sitä, että sitä rakkautta voi olla myös vähän erilaisten tulotasojen välillä ilman, että ne verotiedoissa olevan 'ylimääräiset' nollat vaikuttavat millään lailla tunteisiin. 

Mut, summa summarum, jos etsisin miestä, etsisin miestä joka voi jakaa elämäntyylini kanssani. Jos haluan reissata, hän pystyisi lähtemään kanssani reissuun tai voisimme syödä kivoissa ravintoloissa. Ostaa joskus jotain turhaa ekstraa. Kaikki ylimenevä on sitten yhdentekevää. Ja tosiaan, ne tuloerot hankaloittavat elämää - ainakin aluksi. Luin tosiaan silmiä pyöritellen tuon kolumnin eilen ja huokailin..

Minja Koskela
Bluestocking

Joo, kulut puoliksi liittyy ehkä sellaiseen ajatteluun, jossa ollaan jokseenkin samoissa tuloissa. Erilaiset pariskunnat järjestävät asiansa toki parhaaksi katsomallaan tavalla, ja itsekin ajattelen, että on reilua, että se jolla on enemmän, maksaa enemmän. Näin naisena on anyway todella kyllästyttävää lukea miehen tietävän, että naiset eivät tiedä unelmoivansa varakkaasta miehestä. Väitän, että jos naiset jostain unelmoivat, niin tasa-arvoisesta parisuhteesta. Ja kun nyt kerran rahasta puhutaan, niin ehkä vähän myös palkkatasa-arvosta.

mirvaannamaria

Nimenomaan, ja tuloeroista huolimatta se parisuhde voi olla hyvinkin tasa-arvoinen. Tässä asiassa on ikävän usein tullut vastaan se ymmärtämisen vaikeus.. Että parempituloinen mies on automaattisesti jotenkin parempiarvoinen, plääh.

Juksu (Ei varmistettu)

Tahtomattasi tulet vahvistaneeksi Niemelän sanoman kertomalla "...jos etsisin miestä, etsisin miestä joka voi jakaa elämäntyylini kanssani. Jos haluan reissata, hän pystyisi lähtemään kanssani reissuun tai voisimme syödä kivoissa ravintoloissa. Ostaa joskus jotain turhaa ekstraa..."

Eli summa summarum - mies ei voi tienata vähemmän kuin sinä ;-)

Päivystävä feministi (Ei varmistettu)

Itsekin hieman ihmettelin hänen kommenttiaan. Minulle on aina ollut selvää että hoidan omat asiani niin, että voin valita miehen riippumatta hänen tulotasostaan ja silti pystyä tekemään reissut ja syömään ravintolaruuat siinä määrin kuin haluan. Olenkin todella onnellinen ihanan miehen kanssa joka on todella pienituloinen, opiskelee toki mutta melko varmasti tulen tienaamaan koko elämämme ajan enemmän. Tietysti kun haluan ostaa asunnon tai lähteä ulos syömään tai matkalle niin minä maksan molempien puolesta, ei haittaa tippaakaan kun olen nimenomaan priorisoinut sen, että saan sekä haluamani elintason että haluamani parisuhteen. Siihen vedän rajan että ihan täyttä pummia en ottaisi mutta en rahan takia, kunhan kumppani jotain tavoitteellista tekee niin minulle sopii vaikka ei palkkaa saisi lainkaan.

mirvaannamaria

Siis en mä sitä missään nimessä kielläkään, että haluan olla ihmisen kanssa joka käy töissä, pystyy maksamaan itse omat kulunsa ja tehdä lisäksi samoja "ylimääräisiä" asioita kuin minä. Kaikkein ihanteellisintahan olisi varmasti olla ihmisen kanssa jonka kanssa tulotaso on suhteellisen sama, jolloin kulut puoliksi -käytäntökin olisi toimiva. 

Mulle olisi ihan ok jos mies vaikka hetkellisesti tienaisikin vähemmän kuin minä, mutta haluan ehdottomasti kunnianhimoisen, määrätietoisen ja yritteliään tyypin rinnalleni, joka usein tarkoittaa myös työtään intohimolla tekevää henkilöä joka saa siitä työstään myös kohtuullisen korvauksen. Jolloin hän myös mitä luultavammin tienaa edes suurinpiirtein saman verran kuin minä. 

Päivystävä feministi (Ei varmistettu)

Nyt en tiedä miten osaisin tämän muotoilla vaikuttamatta ylimieliseltä mutta kyllä joo, suunnilleen sairaanhoitajan palkkaa vastaavaa palkkaa reippaasti työtä tekevä ihminen varmasti usein saa. Varsinaisesti hyvätuloisesta ei kylläkään silloin voi puhua. Itseäni ei tosin tippaakaan haittaisi olla suhteessa esimerkiksi kirjailijan kanssa, heillä on intohimoa ja vaativa työ mutta siitä saatu korvaus voi olla erittäinkin huono. Oma mieheni on huomattavasti yritteliäämpi, kunnianhimoisempi ja määrätietoisempi kuin minä mutta tosiaan tienaa vähemmän mm. alavalinnasta ja elämäntilanteesta johtuen. Itse taas teen työtäni saadakseni mukavia asioita itselleni ja läheisilleni, koen enemmänkin lisämotivaationa sen että voin antaa rakkaalleni sellaista mitä hän ei muuten saisi.

mirvaannamaria

Päivystävältä feministiltä voisin myös tiedustella että mistähän päättelit tulotasoni noin äkkiseltään? ;) Työasioista en blogissa puhu, enkä tule puhumaankaan, mutta sen verran voin nyt avata asiaa etten ole kyllä sairaanhoitajan töitä tehnyt päivääkään, keikkatöitä lukuunottamatta siis, vaikka mulla alan koulutus onkin. Ja hyvin olen pärjännyt ennen nykyistä elämäntilannettanikin. 

Peiliinkurkkaus (Ei varmistettu)

Etkös sä blogissas kerro olevas sairaanhoitaja? Jos olet muualla töissä niin kerro ihmeessä, muuten ei kannata syytellä väärinymmärruksistä.

mirvaannamaria

Oon usein kertonut tekeväni ihan muita töitä :) Keikkaduunia lasten sairaanhoitajana kyllä siinä sivussa.

Peiliinkurkkaus (Ei varmistettu)

No miksei niistä ihan muista töistä voi puhua ammattinimikkeellä niin ku sairaanhoitajasta? :-D selventäis varmaan sille, joka luulee sen hoitsun hommia tekevän

mirvaannamaria

Koska jätän työasiani blogini ulkopuolelle, kuten olen sen usein tehnyt selväksi. Sairaanhoitajan koulutukseni ja ammattini olen nostanut muistaakseni kerran tai itseasiassa kahdesti esille, kun olen kirjoittanut loppuvaiheen opiskeluistani ja sairaanhoitajan ammatin huonosta arvostuksesta. Niin työni kuin esimerkiksi puolisoni ovat osa sitä puolta elämästäni joka on alusta asti pysynyt täältä pois. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin ja siis piti vielä sun edelliseen kommenttiin tarttua että mistä lähtien ahkera työntekijä on tarkoittanu samaa ku iso liksa? Kiva yleistys et huono ja laiska = pieni palkka. Etkös sä sen tiedä ku oot ees sairaanhoitajaks kouluttautunu, vaikka jotain muuta hommaa teetkin

mirvaannamaria

Ei se aina sitä tarkoita, mutta jos tekee PALJON töitä ja kunnianhimoisesti sitä mitä tekee ja pyrkii jatkuvasti eteenpäin, yleensä myös tienaa ihan hyvin. En puhunut isoista palkoista, vaan siitä, että pystyy elää ihan normaalia perustuloisen ihmisen elämää ja saa myös vähän ekstraa päälle. 

Ja kyllä "huono" ja laiska työntekijä voi saada paljon parempaa palkkaa kuin moni muu, missään vaiheessa en tälläistä nostanut esiin :) 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Et voi sanoa yleensä vain sun omien kokemusten takia, sorry. Maailma on muuttunu aika paljon työmarkkinoiden osalta viimevuosina. Muistaakseni sait tylytystä joskus sun vblogiassa tästä termistä perustuloinen, sellaisia kun ei Suomessa ole kun ei ole perustuloakaan. Kannattaa vaihtaa termiä :-) Musta on mielenkiintoista että sanot jättäväsi esim. Miehesi kokonaan ulos sun blogista mutta silti esittelet hänen omaisuutta blogissasi. Mut tää on of course sun valinta. Tuntuu vaan lukijana ristiriitaiselta. Enkä sano tätä pahalla, uskallan mainita kun itse otit tuloero nne esiin aikaisemmassa kommentissa :-)

mirvaannamaria

No anteeksi vain ajattelemattomuuteni, todetaan sitten vaikka että omien kokemusteni perusteella asia on näin. 

Ei ole perustuloa ei, (toivottavasti) sellainen joskus vielä meille tänne Suomeen tuleekin. Mutta uskon melko varmasti monen ymmärtäneen mitä sillä hain takaa, toki voisin jatkossa käyttää erilaista termiä, siinä olet ihan oikeassa. 

Niin. Mun miehen omaisuutta, eli mun kotia? Pitäiskö jättää esittelemättä vain siksi, että asunto on hänen mutta kun mies ja parisuhde muuten pysyvät täältä poissa? Ei hyvää päivää, mikä ajattelutapa. Siis voiko jonkun mielestä tossa oikeesti olla joku ristiriita? Eri asia jos esittelisin vaikka mun miehen henkilökohtaisia tavaroita, mutta en häntä itseään. Ja ei siinäkään, hyvin voisin tehdä vaikka postauksen että hei, kivat uudet miesten kengät Valentinolta - mitähän helvetin väliä sillä on kenen ne ovat? Ajattelutavallasi täytyisikin rajata kotikuvista miehen ostamat huonekalut pois ja jättää ne mun omat näkyville.. Joo-o :) Kiitos vaan kriittisyydestäsi, ymmärrän kyllä tiettyyn pisteeseen asti mutta tää viimeisin meni jo vähän naurettavaksi. 

Minja Koskela
Bluestocking

En ymmärrä. Miten Mirvaannamaria tulee vahvistaneeksi Niemelän sanomaa kertomalla, millaisessa parisuhteessa itse haluaa elää ja tekemättä siitä oletuksia muiden naisten haluista ja tarpeista?

 

Travojago
Travojago

Kun luin tuon kirjoituksen eilen oli pakko selata myös muut Kyöstin kolumnit. (Koska Kyösti otti vapaudekseen yleistää minun mielipiteeni otan nyt itse vapaudekseni tehdä olettamuksia hänestä)  Hän on elokuussa 2014 ensimmäisen kerran kertonut sinkkuudestaan ja vaimomatskun etsinnästä. Kolumneista tuntui välittyvän kaipuu takaisin siihen menneisyyteen jota ei koskaan ole ollutkaan ja  jossa tavataan rippikoulussa, mennään naimisiin, tehdään lapsia. Vaimo pitää kotona lieden lämpöisenä kun urhea reportteri tekee uutisia maailmalla.  

Ei Kyöstin ei-toivottu sinkkustatus ole kullankaivaja naikkosten syytä. Sitä voi aina miettiä, että mikä on ollut yhteinen nimittäjä kaikilla niillä Kyöstin pieleen menneillä treffeillä ja romuttuneilla parisuhteilla.  

Ja mitä naisten tulotasoon tulee niin mielestäni paljon siitä kertoo se, että kenellekään ei tule mieleenkään ihmetellä miksi miehet haluavat hyvätuloisia naisia. Eivät ne halua, koska ei niitä ole. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hmm... mistä olet päätellyt, ettei hyvätuloisia naisia ole? Kyllä meitä on aika paljon :)

paulahelena
ALUAP

Mun mielestä tuntuu yhtä hölmöltä lukea naisen kirjoittamaa tekstiä, jossa kerrotaan mistä mun kolmekymppisenä naisena tulisi haaveilla ja mistä ei.

Ihan varmasti on naisia, jotka haaveilee kotirouvan elämästä rikkaan miehen kanssa, ja naisia, jotka ei, ja kaikkea siltä väliltä. Paljon loukkaavammalta mun mielestä tuntuu tällainen toiselta naiselta tuleva teksti, joka antaa olettaa naisen olevan bimbo idiootti jos ei haaveile/ole haaveilematta niistä asioista, joista kirjoittaja olettaa.

Minja Koskela
Bluestocking

Ikävää, että tulkitsit niin, mutta noinhan en siis sanonut. Nähdäkseni jokainen saa haaveilla ihan mistä haluaa (kyllä, myös naimisiin menosta ja kyllä, myös rikkaan miehen kanssa), kunhan siitä ei tehdä oletuksia naisista yleensä.

katia (Ei varmistettu)

Otsikkosi on: Naiset haluavat hyvät tulot, eivät hyvätuloista miestä.
Eikö tuo ole oletus naisten ajattelusta yleensä?

Ei tuota voi lukea kuin yhdellä tavalla, vaikka meitä naisia on vaikka minkälaisia. Meitäkin, jotka viittaavat kintaalla hyville tuloille, oli omat tai miehen.

Minja Koskela
Bluestocking

Otsikko on viittaus Niemelän otsikkoon ("Naiset haluavat hyvätuloisen miehen"). Pointti oli osoittaa, että naiset voivat saada hyvät tulot myös ilman miestä. Pyrkimys oli viitata myös palkkakuiluun, jota tekstissäkin sivusin. Mutta kyllä, on totta, että otsikko on myös kärjistys. Ensi kerralla skarpimmin, kiitos huomautuksesta!

Nica
Klassikko viikossa

Se mitä kolumnin olis pitäny käsitellä ja missä se meni huti, on deittailun koveneminen sukupuolesta riippumatta. Opiskellessa tilanne on demokraattisempi, kun kaikki samassa tilanteessa olevat on about samalla viivalla. Kun siirrytään työelämään, onkin ihan eri juttu olla työttömänä, Alepan kassalla tai korkeissa asiantuntijatehtävissä. Varsinkin näin somen ja nopean tinderöinnin aikakaudella, kun vaikutelma huippumenestyjästä pitää antaa nopeasti parilla sanalla ja kuvalla tai putoaa pelistä. 

Luusseri (Ei varmistettu)

"Se mitä kolumnin olis pitäny käsitellä ja missä se meni huti, on deittailun koveneminen sukupuolesta riippumatta."

Olen akateeminen pitkäaikaistyötön mies. Myös mielenterveysongelmista olen saanut osani. Osaan ilmaista itseäni kirjallisesti, minkä vuoksi saan osakseni kiinnostusta käyttäessäni deittipalveluja, joissa korostuu tekstin tuottaminen.

Monet yhteyttä ottaneista ovat olleet akateemisia humanisteja, henkisiä arvoja korostavia kulttuurin kuluttajia. Jotkut näistä naisista ovat olleet tapaamisen kanssa suorastaan yli-innokkaita, kunnes olen lyönyt korttini avoimesti pöytään. Kiinnostus on lopahtanut siihen. Jotkut ovat lopettaneet yhteydenpidon kokonaan, toiset kiemurrelleet irti hienovaraisemmin.

Pidän naisten reaktioita luonnollisina. Useimmat akateemisesti koulutetut tahtovat rinnalleen kumppanin, josta voi ammentaa henkistä hyvää ja joka seisoo omilla jaloillaan.

Se kuitenkin ihmetyttää, miksi nämä naiset eivät myönnä todellisuutta eli sitä, että hekin kaikesta sivistyneisyydestään ja henkisyydestään huolimatta pisteyttävät ihmisen. Jos näille humanisteille mainitsee Laasasen ja markkina-arvoteorian, he saattavat peräti raivostua, vaikka omalla toiminnallaan osoittavat ihmissuhdekuvioissa vallitsevan pisteytysjärjestelmän.

Nica
Klassikko viikossa

Laasanen on tullut julkisuuteen erittäin naisvihamielisillä läpillä että jos tuon nimen heittää ilmoille on syytäkin saada aikaan inhon väreitä.

Mun on myös vaikea ymmärtää tota mainitsemaasi "yli-innokkuutta" tavata. Olen itsekin saanut tuollaisia diagnooseja jos en ole halunnut kirjoittaa kirjeromaania ennen treffejä. Monille on kuitenki luontevampaa nähdä ihminen, en mä ainakaan kykene kauheesti sanomaan ihmisestä mitään pelkän kirjoittelun valossa, enkä jaksa syttyä näpyttelystä.

Se että olet kokenut syrjintää työttömyyden takia on tietysti tosi kurjaa.

Luusseri (Ei varmistettu)

En minä syrjintää ole kokenut. Kumppanin valitseminen ulkoisin kriteerein on luonnonlaki, eikä sitä voi mielestäni nimittää syrjinnäksi.

Ihmettelyni liittyy siihen, miksi naiset eivät myönnä ilmiötä.

Suosikkiblogini Lilyssä on Isyyspakkaus. Siinä seikkailee pariskunta, joka tulotasoltaan kuuluu vähintään keskiluokkaan, todennäköisesti ylempään keskiluokkaan. Siksi he pystyvät järjestämään itselleen ja lapsilleen monenlaista pikkukivaa, vaikka asuvat kaupungissa, missä elämisen kustannukset ovat korkeat. Pariskunta syö usein ulkona, matkustaa perheen kanssa, omistaa mökin ja viettää yleensäkin aktiivista elämää.

Jos blogia kirjoittavan miehen tilalla olisi konkurssin tehnyt korviaan myöten veloissa oleva entinen pienkustantamoyrittäjä ja nykyinen runoilija, parin elämä olisi ulkoisesti erilaista. Ulkona syömisen sijaan syötäisiin halpoja perusruokia ja matkustaminen olisi harvinaista.

Vaikka naiset väittävät, että henkiset arvot ja yhteenkuuluvuus ja sopivuus ratkaisevat, niin totuus taitaa kuitenkin olla, että velkainen runoilija eli käytännössä tuloton ja köyhä mies on huonossa asemassa verrattuna hyvää palkkaa nauttivaan mieheen, jos miehet henkisesti pystyvät tarjoamaan naiselle suunnilleen saman.

Jos Isyyspakkausta kirjoittaisi makaroonimies, ei blogilla olisi yhtä paljon lukijoita kuin nyt on. Makaroonielämä ei kiinnosta tekstinä eikä elettynä.

http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus

Naisen euro (Ei varmistettu)

Niin no, blogin kirjoittajan vaimo on suositun suomalaislehden päätoimittaja. Veikkaanpa, että myös hänen tuloillaan on merkittävä vaikutus perheen elämäntyyliin. Toki kahden hyvätuloisen aikuisen perhe tienaa enemmän kuin vain yksi työssäkäyvä / hyvätuloinen, mutta kommentistasi saa naisen työpanosta vähättelevän kuvan. Lempiblogia kannattanee lukea sen verran tarkasti, ettei moisia virheitä pääse syntymään.

Ja mitä tulee markkina-arvosta puhumiseen: jos naisen arvoa mitataan lähinnä fyysisin ja seksuaalisin ominaisuuksin ja miehen myös varallisuuden, oppineisuuden ja työmenestyksen kautta, ihmisen arvon mittaamisessa on jotain pahasti pielessä. En tosin itse yhteiskuntatieteilijänä pidä Laasasen mielipiteitä muutenkaan missään arvossa.

Luusseri (Ei varmistettu)

" Veikkaanpa, että myös hänen tuloillaan on merkittävä vaikutus perheen elämäntyyliin."

Siksi kirjoitin pariskunnan tulotasosta enkä miehen tulotasosta. Mutta jos miehen tulot tiputetaan tuosta yhtälöstä pois, niin samalla tipahtaa mahdollisuus rahaa kuluttavaan elämäntapaan.

Muistutukseksi vielä, mitä kirjoitin: "Siinä seikkailee pariskunta, joka tulotasoltaan kuuluu vähintään keskiluokkaan". Siis pariskunta.

Huomenna on paremmin..

Miksi käsittelet tätä asiaa vain miehen tulojen kannalta? Me emme tiedä isyyspakkaus-blogin pariskunnan tulonmuodostuksesta paljoakaan - emme esimerkiksi tiedä, kumpi heistä nostaa parempaa palkkaa tai miten muodostuneisiin rahavirtoihin nojaten he elämäntyylinsä rakentavat. Voimme tietysti olettaa, että elämäntyyli vaatii molempien tulot, ja silloin voimme tosiaan päätellä, että toisen tulojen puuttuessa elämäntyyli olisi toisenlainen.

Minulle jää hämäräksi, mitä tavoittelet tällä isyysblogilausunnollasi. Miksi sinua kiinnostaa perheen isän tulojen vaikutus perheen elämäntapaan? Naisen tulojen potentiaalinen puuttuminen ei näytä kiinnostavan. Ja kovasti minua ihmetyttää tämä päätelmäsi ja sen logiikka: " Jos Isyyspakkausta kirjoittaisi makaroonimies, ei blogilla olisi yhtä paljon lukijoita kuin nyt on."

Kovasti tuntuu, että yritit tekstilläsi jotain todistaa, mutta minulle jäi hämäräksi, mihin tässä edes pyrittiin. Kyllä, isyyspakkaus-blogissa seikkailee perhe, jonka molemmat vanhemmat ovat oletettavasti hyvätuloisia. Siitä, mikä merkitys sillä on heidän parisuhteessaan tai mikä merkitys sillä on lukijakunnalle, emme tiedä mitään.   

Luusseri (Ei varmistettu)

"Miksi sinua kiinnostaa perheen isän tulojen vaikutus perheen elämäntapaan?"

Koska en usko, että naiset valitsevat miehiä, jotka eivät pysty tukemaan heitä materiaalisissa tarpeissa, jotka he tahtovat saavuttaa.

Jos opettajanaisella on haaveenaan omakotitalo, yksi tai kaksi (etelän)matkaa vuodessa ja muutama lapsi, joille on pystyttävä tarjoamaan tietynlainen elämä, joka ei eristä heitä muista lapsista, niin en suostu uskomaan, etteikö opettajanainen isäehdokasta valitessaan vähintään salaa tai alitajuisesti pohtisi, kuinka isäehdokas pystyy näiden toiveiden toteuttamiseen osallistumaan.

Minä tuskin olen ainoa köyhä ja puolisyrjäytynyt mies, joka on huomannut, kuinka ehdoton ei sosiaalisen ja materiaalisen statuksen puuttuminen monille naisille on. Nainen ei tahdo maksaa vuosi toisensa perään perheen yhteisiä kuluja, vaan hän tahtoo miehen, joka pystyy osallistumaan niihin naisen kanssa tasaveroisesti.

Huomenna on paremmin..

Ah, jälleen päästään kiertämään tuttua vanhaa kehää, dear Persu Kytiksessä. 

Varmasti monet, miehet ja naiset, miettivät kumppania etsiessään, jakavatko he samat elämäntavoitteet. 

Mut hyvä ystävä, kuten ollaan aiemminkin näitä sun parisuhteen etsintäongelmia puidessa todettu, sun epäonninen flaksi tuskin johtuu tulotasosta. Jos alotat, kuten kerrot, treffit lainaamalla Laasasta ja omaat muutenkin aika kyseenalaisen kuvan naisista ja muutamasta muustakin kansanosasta, saattaapi olla että treffikumppani on taipuvainen etsimään itselleen kunnioittavampaa seuraa. Se ei liene sukupuolikysymys, se on ihan tällanen perus "sosiaalisen elämän säännöt" -kysymys. 

Luusseri (Ei varmistettu)

"Varmasti monet, miehet ja naiset, miettivät kumppania etsiessään, jakavatko he samat elämäntavoitteet."

Miksi naiset eivät voi sanoa tätä ääneen? Miksi etenkään akateemisesti koulutetut naiset eivät myönnä, että opiskeltuaan ahkerasti ja hankittuaan kouluttautumisen kautta mahdollisuuden parempaan tulotasoon, he odottavat, että myös mies on tehnyt saman sen sijaan että joutuisivat elättämään miestä ja tinkimään omista haaveistaan?

"Mut hyvä ystävä, kuten ollaan aiemminkin näitä sun parisuhteen etsintäongelmia puidessa todettu, sun epäonninen flaksi tuskin johtuu tulotasosta."

Elän parisuhteessa työttömän kaksi korkeakoulututkintoa (AMK + maisteri) suorittaneen naisen kanssa. Sitä en tiedä, mitä tapahtuu, jos hän saa loputtomien harjoittelujen sijasta joskus töitä. Olen jo varautunut, että jään silloin yksin. Opportunismi kun on ihmisille ominaista.

Työtön nainen voi kokea luuserimiehen henkiseksi tueksi ja resurssiksi, mutta työllistyttyään huomata, että parempaakin olisi tarjolla. Silloin rakkaus rupeaa rakoilemaan. Tällöin ihminen kysyy itseltään, tähänkö parisuhteeseen ja materiaaliseen tasoon elämäni uhraan, vaikka enemmänkin olisi tarjolla.

Tätä ei tapahdu pelkästään parisuhteissa vaan jo kumppania valitessa. Miksi kouluja käynyt fiksu nainen valitsisi miehen, joka on naisen tulotasoon nähden taloudellisesti taakka, vaikka tarjolla olisi yhtä hyviä miehiä, jotka pystyisivät rakentamaan naisen kanssa taloudellisesti tasaveroisen suhteen?

http://goo.gl/ERKfE3

Huomenna on paremmin..

Ne jaetut arvot ja elämäntavoitteet ei kaikille tarkoita välttämättä rahaa. Moni elämänkumppania etsiessään varmasti punnitsee, pystyisikö tämän kumppanin kanssa tavoittelemaan yhteisiä unelmia. Itselläni esimerkiksi on haaveena pystyä tarjoamaan jonakin päivänä koti sijaislapselle. Tottakai seurustelun ollessa alussa mieheni kanssa varovaisesti tunnustelin, olisiko tämä haave tämän ihmisen kanssa yleensäkään mahdollinen, olisiko hän sellaiseen valmis. Mieheni taas itse on tällä hetkellä urallaan sellaisessa vaiheessa, joka vaatii häneltä pitkiä päiviä ja valtavasti joustavuutta. Tottakai hän tunnusteli, onko minulla valmiutta sietää tällaista ja siten tukea hänen unelmansa saavuttamista.

Ihmiset tavoittelevat elämässään eri asioita ja ainakin omaan käsitykseeni hyvästä parisuhteesta kuuluvat jossain määrin jaetut käsitykset hyvästä, tavoiteltavasta elämästä sekä toisen unelmien tavoittelussa tukeminen. Mitä nämä unelmat sitten kenellekin ovat, jakaa ihmisiä. Osalla ihmisistä nämä tavoitteet kietoutuvat varmasti rahaan enemmän tai vähemmän, mutta minusta on omituista tehdä siitä sukupuolikysymystä. Ei tämä ole mikään naiskysymys - tämä on yksilökysymys. 

Minusta on surullista, miten välineellinen kuva sinulla on ihmisten välisistä suhteista ja siitä, minkä arvon ihmiset antavat toisilleen. Eivät naiset ole mikään homogeeninen, yksilölliseen ajatteluun kykenemätön, vieettiohjautuva ryhmä, jonka lajityypillistä käyttäytymistä ja mieltymyksiä voidaan toteamuksenomaisesti kuvata - niinkuin eivät ole miehetkään. Toivon, että vielä joskus löydät itsesi tilanteesta, jossa koet tulevasi arvostetuksi itsenäsi etkä sen takia mitä olet tai voit tarjota. Ehkä sen jälkeen pystyt kohtaamaan muitakin toisin.

Luusseri (Ei varmistettu)

"Ne jaetut arvot ja elämäntavoitteet ei kaikille tarkoita välttämättä rahaa."

Ei pelkästään, mutta raha on yksi osa tavoiteltavaa resurssipakettia, vaikka naiset siitä vaikenevat. Suurin osa akateemisista naisista hyväksynee miehen työttömyyden, kunhan se ei pitkity vuosien mittaiseksi. Valitsemalla akateemisen miehen naiset varmistelevat sitä, että miehen kyky tuottaa parisuhteeseen rahaa ja naiselle sosiaalista arvostusta säilyy. Eivät naiset pelkästään rahaa tahdo, mutta se on yksi tärkeä osa kokonaispaketista.

Kun äidin 20-vuotias tytär tuo näytille mukavan poikaystävänsä, niin äiti on onnellinen tyttärensä rakkaudesta, mutta vielä vähän onnellisempi hän on, jos poika ei opiskele muinaiskreikkaa ja kirkkoslaavia vaan opettajaksi, lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi, koska äiti tietää, että tyttären itsensä ja tyttären parisuhteen onnen kannalta miehen taloudellisilla resursseilla ja työuran vakaudella on suuri merkitys.

"Minusta on surullista, miten välineellinen kuva sinulla on ihmisten välisistä suhteista ja siitä, minkä arvon ihmiset antavat toisilleen."

Välineellisyys on osa ihmissuhteita. Ne eivät ole pelkästään välineellisiä, mutta niissä on paljon oman edun tavoittelua, missä toisen ihmisen arvoa määrittää se, kuinka paljon hänestä voi hyötyä.

Tuskin sinäkään haaveilet sijaislapsesta siksi, että ajattelet hänen tuovan elämääsi tuskaa ja porua. Tahdot sijaislapsen, koska koet sillä tavalla saavasi elämääsi merkitystä ja tarkoitusta. Käytät lasta omien tarpeidesi tyydyttämiseen.

Sijaislapsen tapaus on onneksi sillä tavalla helppo, että siinä kumpikin osapuoli hyötyy. Toivottavasti saat lapsen.

Huomenna on paremmin..

Kiitos toivotuksesta, vaikka se tulikin kovin hämmentävässä paketissa. 

Meidän ihmiskuvamme eroavat toisistaan selvästi merkittävällä tavalla. Henkilökohtaisesti uskon, että saattaisit itsekin elää onnellisempana, jos hieman tutkisit oletustasi, jonka mukaan ihmiset jakautuvat ennakoitavalla tavalla käyttäytyviin stereotyyppeihin: esimerkiksi tässä kommenttiketjussa luettelemiisi "naisiin", "äiteihin", "luusereihin", "makaronimiehiin" jne. Uskon, että tämä usein mainitsemasi huono kohtelu, mitä muilta kerrot saavasi, saattaisi muuttua, jos olisit valmis kohtaamaan ihmisiä yksilöinä ja olisit kiinnostunut tutustumaan heihin ja heidän ajatuksiinsa. Minäkään en koe keskustelua kanssasi varsinaisesti miellyttäväksi, kun kerrot tietäväsi minua paremmin mitä minä ajattelen ja mitä tavoittelen. Tämä ei perustu siihen, että olisit tutustunut minuun yksilönä, vaan ajattelet tuntevasi toiveeni ja tavoitteeni, koska rakennat minulle roolin jonkin streotypioimasi ryhmän edustajana. Tällä tavoin loukkaat ihmisiä huomaamattasi ja uskon, että tähän ihmiset kohdallasi reagoivat. 

Edellisiin perusteluihin nojaten näen keskustelun jatkamisen turhana. Toivotan sinulle kuitenkin sydämestäni parempaa jatkoa!

 

katri.tuo (Ei varmistettu)

Tassapa muuten ihan akateeminen tutkimus miesten ja naisten erilaisista preferensseista kumppanin tulotason suhteen: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1467-6494.1990.tb00909.x/ab...

Kyostila ei nayta olevan mitenkaan vaarassa mutuiluineen

Minja Koskela
Bluestocking

Mä pääsen ikävä kyllä lukemaan vain abstraktin, jonka lopussa todetaan: "Males were nearly as selective as females when considering requirements for a long-term partner." En siis tämän perusteella löydä Niemelän väitteelle perustetta tästä tutkimuksesta. Tosin suhtaudun näihin ev.psykajuttuihin muutenkin varauksella - toisenlainen kysymyksenasettelu tulee usein osoittaneeksi luonnollisuusargumentit vähintäänkin horjuviksi.

katri.tuo (Ei varmistettu)

Tassa nyt viela kuva artikkelista, josta hahmottuu se, etta miesten ja naisten kumppaniltaan toivomassa tulotasossa on eroa: https://twitter.com/SteveStuWill/status/696912729693523968

Pages

Kommentoi

Commenting is closed.