Ladataan...
Bluestocking

Sisältövaroitus: vihapuhe

Kun aloitin blogin pitämisen, oli jännittävää kirjautua sisään portaaliin ja nähdä punainen, ilmoituksista kertova pallo sivun vasemmassa yläkulmassa. Joku on tykännyt tai kommentoinut - joku on siis lukenut tekstini! Vähitellen tekstejäni alettiin lukea hieman enemmänkin ja punainen pallo alkoi vilkkua aktiivisemmin. Mutta enää sen näkeminen ei tuntunutkaan kutkuttavalta, vaan aiheutti hartioiden ja vatsalihasten jännittymistä. Kukahan sinne taas on käynyt kirjoittamassa että näytä tissit tai mene uuniin huora? Ja jos joku olikin kirjoittanut, että kiitos hyvästä tekstistä, niin jännitys purkautui koko kehon rentoutumisena.

 

Blogin aktiivinen pitäminen on intensiivistä. Siihen ei liity ainoastaan postausten kirjoittaminen, vaan myös analytiikan seuraaminen, somekanavien ylläpitäminen ja keskustelun käyminen. Niinpä kirjauduin alussa blogisivulle työmatkoilla, kotona ja lomilla ja kommentoin takaisin myös puoliaggressiivisille jankuttajille. Uskoin vilpittömästi, että dialogi voi edistää keskustelijoiden ymmärryksen laajentumista – kyllä, myös omaani. No, se usko hiipui vähitellen.

 

Nettitrollaus on usein puhtaasti silkkaa solvaamista. Se voi kuitenkin toimia myös niin, että ihan fiksukin tyyppi heittäytyy näennäisesti hölmöksi ja pyytää selittämään päivän selvää asiaa. “Väännä rautalangasta, en käsitä mikä on palkkaero!” Trolli jankkaa, inttää ja väittää, että haluaa ymmärtää, mutta todellisuudessa hän on jo etukäteen päättänyt, mitä mieltä on asiasta. Hän ei keskustele laajentaakseen ymmärrystään, vaan supistaakseen muiden osallistumishalua, jotta voi lopuksi sanoa, että feministien kanssa ei voi keskustella. Tämän logiikan hahmottamiseen meni minulta jonkin aikaa, mutta lopulta tajusin jokaisen inttäjän toimivan ihan samalla periaatteella: Tarkoitus ei ole keskustella, vaan ottaa tilaa.

 

Aloin olla uupunut. Jännitys ei poistunut kehostani. Vatsaani koski – mikä on minulle aina varma merkki ulkoisesta stressistä – ja pää tuntui painavalta. Olin hermostunut, pinnani oli kireä ja liikkeet äkkinäisiä. Purin kynsiäni ja nukuin huonosti. Lopulta ymmärsin laittaa blogikommentoinnin kiinni. Ajattelin, että minun velvollisuuteni ei ole kantaa kehossani antifeministien perusteettomia purkauksia. Se vapautti aikaani, mutta myös lihasjännityksen. Oloni oli kevyempi kuin pitkään aikaan.

 

Sittemmin aktivoiduin Twitterissä. Viime viikonloppuna avasin sovelluksen raitiovaunussa ja joku oli käynyt kommentoimassa twiittiäni toteamalla ytimekkäästi että turpa kiinni lehmä. Otin kuvakaappauksen (minkä teen aika vähääkin uhkaavista kommenteista), blokkasin häirikön ja jatkoin matkaa. En ajatellut kommenttia sen enempää. Illalla huomasin, että anonyymit trollit ja muutamat omalla nimellään esiintyvät miehet olivat alkaneet keskustella keskenään twiittieni alla siitä, miten feminismi on uskonlahko; miten minä olen ammattiuhriutuja; miten tieteenalani on fanaattista mielipiteen ilmaisua; miten minä en osaa selittää asioita; miten minun pitäisi kuitenkin selittää heille asioita; miten miehet ovat käyneet armeijan; miten minun pitäisi pitää turpani kiinni. Massiivinen kommenttitulva johtui siitä, että twiittini oltiin jaettu kuvakaappauksina muualle nettiin epäsuorana kehoituksena käydä poikain kesken pistämässä feministi ojennukseen.

 

Kyllä, olen netissä sarkastinen. Kyllä, minulla on vahvoja mielipiteitä enkä peittele asiaa. Postaan paljon ja sanon suoraan mitä ajattelen. Mutta en mene henkilökohtaisuuksiin; en vaadi muita selittämään asioita jotka selviävät googlaamalla; en osallistu debatteihin joiden asiasisällöstä minulla ei ole kompetenssia keskustella; en käy eri tavalla ajattelevien ihmisten feedeissä jankkaamassa väsytystekniikalla mielipiteitäni, koska sananvapaus. Omassa feedissäni tätä tapahtuu lähes viikottain. En hyväksy sitä, mutta olen turtunut siihen. Kehoni ei ole. Se jännittyy, kipeytyy ja uupuu joka episodista. Aktivismi tuntuu toisinaan myös netissä fyysisesti siltä, että pyrkii etenemään mutaliejussa josta paska tulvii saappaanvarsiin.

 

Nettitrollaus ei jää nettiin. Se tulee ruudun läpi ja kiinnittyy kehoon epämääräisenä fyysisenä pahoinvointina. Ja se juuri on nettitrollauksen tarkoitus. Tämän tekstin viesti on, että kenenkään ei tarvitse sellaista sietää. Jokainen aktivisti on aktivisti, koska uskoo, että paremman maailman puolesta kannattaa kamppailla.

 

Mutta pitäkää huolta myös itsestänne.

 

Seuraa Minjaa somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Yhteistyöpostaus: Plan International Suomi

Viime viikolla vietettiin black friday -alennuspäivää. Tapahtuma on kamala, nimi on osuva: Kyllä ei ole mitään muuta kuin synkkää fiilistellä halpaa rompetta aikana, jona eriarvoisuus kasvaa ja kulutustalkoot kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Siitä huolimatta ajattelen, että mustan perjantain kritiikki kääntyy liian usein puheeksi yksilön valinnoista: Älä osta, älä lennä ja älä kuluta, niin maailma pelastuu! Toki jokainen on vastuussa omasta hiilijalanjäljestään ja sen kengännumeroa sopiikin miettiä, mutta siitä huolimatta toivoisin, että katse käännettäisiin nykyistä useammin systeemiin, joka luo ja ylläpitää kulutustarpeita.

 

Musta perjantai meni, mutta seuraava kulutusjuhla kolkuttaa jo ovella. En aio hurskastella: Jouluna sekä lahjojen saaminen että lahjojen antaminen on mielestäni ihanaa! Huolella pohdittu paketti on mielestäni kaunis tapa osoittaa, että toinen ihminen on ollut mielessä. Siksikään en samastu markkinointikoneiston tapoihin jouluistaa tarpeetonta krääsää. Esimerkiksi muovitonttu, jonka pohjassa lukee made in China, kertoo aika harvoin mitään a) lahjan antajasta b) lahjan saajasta. Tavaran ostaminen tavaran vuoksi onkin mielestäni usein aika tylsämielistä, joskin vielä tylsämielisempää on tehtailla sellaista tavaraa jatkuvan kasvun nimissä.

 

Tarkkaan harkittu ja laadukas aineellinen paketti on edelleen lahjalistani lemppari numero yksi. Jouluna voi kuitenkin muistaa ihmisiä myös muilla tavoilla: Suositan etsimään lahjoja esimerkiksi Planin lahjakaupasta, josta shoppailemalla voit kääntää katseen kulutusrakenteisiin positiivisesti edistämällä globaalia yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi ostamalla terveystyöntekijöiden koulutusta (75€) tuet konkreettisesti kehittyvien maiden syrjäseutuja, joissa seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ovat huonosti saatavilla. Sen sijaan tukemalla tyttöjen koulutusta (40€) tuet koko yhteisöä, sillä tyttöjen kouluttautuminen lisää tasa-arvoa ja vähentää köyhyttä. Planin aineettomien lahjojen hinnat liikkuvat 5-75 euron välillä, jolloin suuremmat summat voivat olla omia lahjojaan ja pienemmät osa jo ostettua pakettia. Voit esimerkiksi yhdistää aineettoman ja konkreettisen paketin ostamalla supersiemeniä (5€) tai satuhetken lapselle (10€) vaikkapa suklaarasian kylkeen. Planin lahjoille voi valita kortin, jonka voi lähettää lahjan saajalle joko sähköpostilla, mobiiliviestinä tai joulukortiksi tulostettuna.

 

Omat lahjahankintani tulevat tänä vuonna olemaan enenevissä määrin aineettomia. Esimerkiksi ravintolalahjakortti, leffaliput ja lupaus lastenhoidosta tai etukäteen maksettu kampaajakäynti ovat aika usein lahjoja, joita saaja tuskin haluaa palauttaa ja jotka eivät aiheuta esteettistä ristiriitaa saajan ja antajan makumieltymysten välillä. Myös Planin sivuilta on jo pari hankintaa listattuna. Suosittelen tsekkaamaan!

 

Seuraa Minjaa somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Tänään vietetään kansainvälistä miestenpäivää. Onnea miehet! Toivon, että saatte kasvaa ja elää juuri sellaisina miehinä kuin olette ja kaataa matkalla ahtaat normit ja samalla palasen patriarkaattia. Mutta koska patriarkaatti aitaa vielä tänäkin päivänä myös suomalaisessa yhteiskunnassa miehuuden kovin ahtaaksi, haluan tarjota muutaman konkreettisen ehdotuksen miesten aseman parantamiseksi. Eli tässä viisi feministin miestenpäiväavausta, olkaa hyvät!

 

  1. Armeijan sukupuoliperustaisuus on purettava! Mielestäni on käsittämätöntä, että miesten täytyy sukupuolensa vuoksi ja vankilarangaistuksen uhalla osallistua instituutioon, joka opettaa tappamista. Siviilipalveluskorttia on turha heilutella, sillä myös se on pakollinen ainoastaan miehille. 
  2. Miesten itsemurhia ehkäistävä! Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 kolme neljästä itsemurhan tehneestä oli miehiä. Miehiä kasvatetaan edelleen kulttuuriin, jossa puhuminen ja tunteiden näyttäminen ei ole samassa määrin sallittua kuin naisille. Puuttumalla kulttuuriin ja kasvatukseen, joka ohjaa patoamaan ahdistusta, otamme askeleen parempaan suuntaan. Mistä pääsemmekin kohtaan kolme.
  3. Miehen roolia lavennettava - pojille lupa olla herkkiä! Yksi kamalimmista asiosta, mitä lapselle voi sanoa, on “lohduttaa” pientä poikaa sanomalla, että miehet eivät itke. Minä haluan maailman, jossa tunteiden osoittaminen on sallittua ihan kaikille. Myös miehille ja pienille pojille.
  4. Pisa-tulokset uuteen syyniin ja intersektionaalisuus avuksi! En ole vielä nähnyt analyyseja, joissa oltaisiin osoitettu, keitä ovat ne pojat, jotka pärjäävät koulussa erityisen huonosti? Tarkastelemalla sukupuolen lisäksi esimerkiksi yhteiskuntaluokkaa ja kielitaitoa voisimme löytää ne pojat, jotka eniten tarvitsevat apua.
  5. Perhevapaauudistus nyt! Kyse ei ole ainaostaan naisten työmarkkina-asemasta. Kyse on myös isien oikeudesta viettää aikaa lastensa kanssa ja vahvistaa asemaansa kasvattajina ja kodeissa. Samalla voitaisiin purkaa rakenteita, jotka kohtelevat äitiä lähtökohtaisesti ykkösvanhempana ja osuvat huoltajuuskiistoissa potentiaalisesti isien huoltajuuden esteiksi. 

 

Seuraa Minjaa somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

Ladataan...

Pages