Ladataan...
Bluestocking

Suomessa abortti on sallittu vuodesta 1970 alkaen, mutta naisten ja kaikkien kohdullisten ihmisten kehollisien oikeuksien väheksyntää tapahtuu poliittisesti myös tässä maassa. Näin tapahtui viimeksi viime viikolla, kun eduskunnassa äänestettiin ulkoministerin luottamuksen puolesta tämän abortinvastaisista ja siten myös Suomen virallisen linjan vastaisista puheista huolimatta. Ulkoministerin puheet ja äänestys, jossa niitä katsottiin läpi sormien, eivät ole yhdentekeviä. Ne ovat väheksyviä ja loukkaavia paitsi henkilökohtaisella, myös poliittisella tasolla.

 

Abortteja tehdään, olivatpa ne laittomia tai eivät. Laittomien aborttien seurauksena maailmalla kuolee vuosittain kymmeniätuhansia naisia ja lisäksi miljoonia ihmisiä loukkaantuu tai jää hedelmättömiksi. Turvallisen abortin puolustaminen on elämän puolustamista. Mikäli abortteja halutaan vähentää globaalisti, on jaettava tietoutta ja mahdollisuuksia ehkäisyyn sekä keskityttävä turvaamaan tasa-arvoiset lisääntymis- ja seksuaalipalvelut kaikille. Näihin oikeuksiin sisältyy myös mahdollisuus turvalliseen aborttiin.

 

Abortin ja kehollisen itsemääräämisoikeuden puolustaminen on kaiken tasa-arvon tekemisen tavoin yhteinen asia. Molempia voi puolustaa konkreettisesti Naisasialiitto Unionin järjestämässä #Vaaravyöhyke – Naisten oikeudet vaarassa -mielenilmauksessa, joka järjestetään perjantaina 28.9. klo 12-13 eduskuntatalon edessä. Osallistun itse mielenilmaukseen paitsi puolustaakseni globaalia aborttioikeutta, myös osoittaakseni, että olen saanut tarpeekseni siitä, että kehostani tehdään misogyynisen valtakamppailun areena.

 

 

Seuraa Minjaa somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Tällä viikolla on eduskunnassa nähtiin farssi: Tiistaina oikeuskansleri totesi, että ulkoministeri Timo Soinin osallistuminen abortinvastaiseen tilaisuuten työmatkalla Kanadassa oli ongelmallista. Ongelma syntyy siitä, että Suomi on sitoutunut edistämään naisten ja tyttöjen sukupuoli- ja seksuaaliterveyttä, joihin turvallinen abortti kuuluu, ja ulkoministerin abortinvastaiseen tilaisuuteen osallistuminen ulkomailla on siis Suomen linjan kanssa ristiriidassa. Perjantaina äänestettiin siitä, nauttiiko ulkoministeri edelleen eduskunnan luottamusta.

 

Hallituksessa istuvat siniset, kokoomus ja keskusta. Siniset – joita ei ollut viime vaalien aikana edes olemassa ja joita kukaan ei ole hallitukseen äänestynyt – onnistui tekemään äänestyksestä kysymyksen hallituksen luottamuksesta, vaikka kyse oli ulkoministerin luottamuksesta. Kokoomus meni tästä paniikkiin ja päätti turvautua ryhmäkuriin, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisen kokoomuksen kansanedustajan oli äänestettävä Soinin luottamuksen puolesta. Soini on koko ajan alleviivannut, että hänellä on oikeus omantunnonvapauteen, mutta kokoomus päätti, että sen kansanedustajilla ei vastaavaa omantunnonvapautta ole.

 

Pääministeri kiirehti muistuttamaan, että kyseessä ei ole äänestys naisten oikeuksista vaan ulkoministerin luottamuksesta. Se ei täysin pidä paikkaansa. Luottamusta nimittäin mitattiin suhteessa ulkominiserin käsityksiin naisten oikeuksista. Osa kokoomuksen naiskansanedustajista ymmärsi tämän, mutta puolueen miesjohto kielsi heitä ryhmäkurin nimissä äänestämästä omantunnonvapautensa mukaan. Kyllä – sen saman omantunnonvapauden, joka on Soinin kohdalla tinkimätön.

 

Sitten farssin kliimaksiin eli äänestykseen. Lopputulos: 100-60 ulkoministerin omantunnon puolesta, naisten oikeuksia vastaan. Mitä tekee ulkoministeri Soini? Kirjoittaa ylimielisen plokin otsikolla: “Selvät lukemat - pulinat pois.” Eikä edes ymmärrä otsikoinnin ironiaa. Nimittäin:

 

Selvät lukemat: Sinisten kannatus on 1,6%.

 

Pulinat pois: Naisvihamielisen ulkoministerin inspiroima Vaaravyöhyke-mielenosoitus turvallisen abortin puolesta järjestetään 28.9. klo 12 eduskuntatalon edessä.

 

Euskunnan luottamus ehkä on, mutta kansalaisten ei.

 

Nyt ne pulinat vasta alkaa.

 

Seuraa Minjaa somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Docventuresin syksyn toinen dokumentti on The Work. Dokumentti seuraa Folsomin vankilassa kahdesti vuodessa järjestettävää nelipäiväistä terapiasessioa, jossa osallistujina on sekä Folsomin vankilassa istuvia, paatuneita väkivaltarikollisia että vankilan ulkopuolisia siviilejä. Kaikki osallistujat ovat miehiä ja terapiaryhmän tarkoitus on saada miehet puhumaan tunteistaan, luottamaan toisiinsa ja ymmärtämään, mitä tunnelukkojen taustalla on. Kun vuosikausia tunteensa padonneet miehet saavat luvan turvallisessa ympäristössä avautua, ollaan dokumentissa äkkiä isojen tunteiden äärellä.

 

Viime aikoina termi toksinen maskuliinisuus on vilahdellut feministisen analyysin ohella arkikeskusteluissa. Toksinen maskuliinisuus viittaa malliin, jonka mukaan pojat kuuluu kasvattaa sellaisiksi miehiksi, jotka näyttävät voimaa, käyttävät valtaa ja piilottavat heikkoutensa, jollaiseksi tunteiden näyttäminen lasketaan. Dokumenttia katsoessa toksinen maskuliinisuus konkretisoituu: Miehet kertovat, kuinka tunteiden patoaminen on heidän kohdallaan purkautunut sulkeutuneisuuden lisäksi rajuksi väkivallaksi ja päihteiden käytöksi.

 

Siinä, missä tyttöjä kasvatetaan näyttämään tunteensa, kantamaan emotionaalista vastuuta ja hoitamaan ihmissuhteensa, sanotaan pienille pojille, että miehet eivät itke ja kestä kuin mies. Ja jos nämä pienet pojat aikuisiksi kasvaessaan haluavat säilyttää uskottavuutensa Miehinä ja paikkansa toksisen maskuliinisuuden hierarkian yläpäässä, on naisiset ominaisuudet kuten tunneilmaisu kitkettävä. Jos niitä ei kitketä, ollaan ongelmissa: Mies saattaa esimerkiksi kuulla muilta miehiltä homottelua ja neidittelyä, saada turpaan tai joutua hakatuksi. Toksinen maskuliinisuus pitää siis huolen, että siitä poikkeavalla itseilmaisulla on miehelle seurauksia.

 

Toksinen maskuliinisuus tulkitaan toisinaan moitteena, jolla halutaan osoittaa miehille heidän virheensä. Kyseessä ei kuitenkaan ole lyömäase miehiä vastaan, vaan pyrkimys hahmottaa tiettyjen toimintamallien vahingollisuutta yksilöille. Toksisen maskuliinisuuden seurauksista kärsivät usein miehet itse: Miesten syrjäytyminen, miesten yliedustus väkivaltarikollisina ja turvaverkkojen puute erotilanteissa ovat seurausta toksisen maskuliinisuuden mekaniikasta. Sukupuolten muotit ovat ahdistavia, koska ne rajaavat liikkumatilaa ja ilmaisun mahdollisuutta. Ja vaikka naisen muotti on ahdas, on miehen muotti on sitäkin ahtaampi, koska toksinen maskuliinisuus puristaa sitä joka sivulta. 

 

Haluan maailman, jossa pienet pojat saavat olla herkkiä, jossa koko tunneilmaisun kirjo on kaikille sallittu, ja jossa feminiinisyys ei ole rangaistavaa kenellekään. Sellainen maailma on mahdollinen, kun toksinen maskuliinisuus kyseenalaistuu, ja tästä on olemassa esimerkki: The Workin lopputeksteissä kerrotaan, että 17 vuoden aikana, jona terapiaohjelma on ollut käytössä, sen läpi käyneistä vangeista on vapautunut yli 40. Yksikään heistä ei ole palannut vankilaan.

 

Pidetään siis huoli, että myös miehet saavat itkeä.

 

Seuraa Minjaa somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

 

Ladataan...

Pages