Ladataan...
Bluestocking

"On sietämätöntä, jos osa väestöstä, etenkin nuoret naiset, joutuvat ahdistelijalaumojen pelossa rajoittamaan omaa liikkumistaan. Tässä tilanteessa on tarpeellista keskustella siitä, miten parannetaan kansalaisten mahdollisuuksia puolustaa itseään vaaratilanteissa." Näin kirjoitti Jussi Halla-aho tänään julkaistussa tiedotteessaan, jossa hän penäsi lievennyksiä henkilökohtaisten kaasusumuttimien lupien myöntämiseen. Ihan silmiäni jouduin räpyttelemään, kun Halla-aho ilmaisi olevansa huolissaan "naisen asemasta ja fyysisestä koskemattomuudesta". Onko tämä muka se sama mies, joka kirjoitti vuonna 2006 näin: "Raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuurisuus osuu omaan nilkkaan." Ja vuonna 2008 näin: "Ottamatta nyt sen enempää kantaa ahdistelu- ja häirintäasioihin esittäisin naisille erään minua suuresti askarruttavan kysymyksen: Miksi nainen kulkee rinnat puoliksi paljaana, ellei hän halua, että niitä katsotaan? Tuulettaako hän niitä? --- En ymmärrä sitäkään, mitä pahaa katselemisessa on. --- Miehet katselevat tissejä, koska miehen aivo on sillä tavoin rakennettu, että naisen tissit näyttävät mielekkäiltä." Mutta unohtakaamme menneet, sillä nyt, vuonna 2016, Jussi Halla-aho on päättänyt liputtaa naisten oikeuksien puolesta.

Ja hyvä niin, koska nyt jos koskaan apu on tarpeen: 18.1. 2016 UN Women julkaisi uutisen, jonka mukaan naispuolisten turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten haavoittuvaista asemaa ja tarpeita ei olla riittävästi huomioitu pakolaiskriisin hoidossa. Uutisen mukaan Länsi-Balkanin pakolaisreitistä on saatava turvallisempi naisille ja lapsille, jotka ovat matkalla vaarassa joutua hyväksikäytön ja sukupuolittuneen väkivallan uhreiksi. UN Women pyrkii helpottamaan tilannetta jakamalla turvapaikanhakijanaisille ja -lapsille avustustarvikkeita sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluita. Alkuvuodesta tukitoimia on tarkoitus vahvistaa edelleen. Apujoukkoihin ovat varmasti tervetulleita kaikki ne suomalaiset, jotka ovat pitäneet miesturvapaikanhakijoiden prosentuaalisesti suurta määrää ongelmana. Halla-aho ja muut naisista viime aikoina yhtäkkistä huolenpuuskaa poteneet maahanmuuttokriitikot voivat siis nyt kanavoida huolensa auttamalla suoraan järjestöä, joka pyrkii edistämään naisten ja lasten oikeuksia. Sillä eikö Halla-ahokin ilmaissut suoran huolensa nimenomaan naisten asemasta?

Ellei Halla-aho sittenkin tarkoittanut sanoa, että tissienkatsomisoikeus ja raiskaustoivotusten kirjoittelu pitää säilyttää valkoisen miehen oikeutena.

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Olen viime syksystä lähtien seurannut Helsingin Sanomien sukupuoleen liittyvää uutisointia huuli pyöreänä. Koulu-uutisointi oli yksi Hesarin kantavista teemoista syksyllä 2015 ja viesti oli selvä: poikien tyttöjä huonompi koulumenestys on tyttöjen ja naisopettajien syytä. Esimerkiksi 7.9. 2015 sain lukea, että pojat viihtyvät paremmin miesopettajien tunnilla. ”Naisetkin voivat olla yhtä hyviä”, kiirehdittiin tekstissä lisäämään ja naisopettajana meinasin ihan ylpistyä: minäkö yhtä hyvä kuin mies? No ei kai sentään! Ajattelin kuitenkin, että koulu-uutisoinnit ovat ikävä yksittäistapaus, joista ei vielä voi vetää vedenpitäviä johtopäätöksiä Helsingin Sanomien linjauksista ja arvoista.

 

 

Olin väärässä. 13.1. 2016 luin otsikon, jossa sanottiin: “Parisuhteessa mies ei päätä juuri mitään”. “Naisesta kuoriutuu parisuhteessa kaikesta päättävä kenraali, ja miehestä tulee hänen uskollinen apurinsa”, julisti jutun ensimmäinen lause. Artikkelin mukaan nainen päsmäröi, nalkuttaa, valittaa ja vaatii, eikä miesrukka voi muuta kuin sopeutua täydellisyyttä tavoittelevan pirttihirviön kohtuuttomiin vaatimuksiin. Kuten Sivulauseita -blogin Helmiltä, myös minulta meinasivat mennä yöunet jutun syytöksistä. En tunnistanut tekstistä yhtäkään tuntemaani pariskuntaa, ja kuulun ystävineni kuitenkin jutun viitekehykseen: kolmi-nelikymppisiin naisiin ja miehiin, joista useat elävät heteroparisuhteessa.

 

 

Tietenkin suomalaisessa yhteiskunnassa on sukupuolierityisiä ongelmia, jotka ovat oireita epätasa-arvosta: kaikkien miesten täytyy käyttää vuosi elämästään tappamisen opetteluun tai sitä korvaavaan, riistopalkalla tehtyyn työhön; heteroparisuhteissa lasten saamisesta koituvat kulut maksaa edelleen äidin työnantaja, mikä vaikeuttaa nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla; transihmisten oikeuksia poljetaan edelleen pakkosterilisaatiolla ja sosiaalisella hyljeksinnällä. Sukupuolesta uutisointi on kuitenkin lähtenyt lapasesta siinä vaiheessa, kun unohdetaan yhteiskunnan rakenteiden luoma epätasa-arvo ja keskitytään kritiikittömästi shokkiotsikkoa enteileviin väitteisiin.

 

 

Kyse on loppujen lopuksi aika yksinkertaisesta asiasta: nostetaanko esiin se, että naisia on sorrettu vuosisatojen ajan, vai se, että jotkut naiset määräävät parisuhteessa kaapin paikan? Vaikuttaa siltä, että media on into piukeana tehtailemassa lööppejä löydettyään sukupuolten tasa-arvoon liittyvään keskusteluun näppärän ja seksikkään tulokulman. Kuka muka haluaisi klikata otsikkoa, jossa sanotaan: "Sipilän hallituksen leikkaukset lisäävät sukupuolten palkkaeroa ja rakenteellista epätasa-arvoa", jos vaihtoehtona on otsikko: "OMG nainen sortaa miestä ja määräilee sängyssä!!!" Hesari on päättänyt lähteä mukaan sekä klikkiotsikkopeliin että miesasiamiesten syytöksiin, joissa revitään mediaseksikästä lööppimatskua tavoista, joilla nainen alistaa miestä. Viis siitä, että yhteiskunnan rakenteiden tarkastelu kielii aivan toisenlaisista valta-asetelmista.

 

 

“Tämän päivän lapsiperheissä kohtaa iltaisin kaksi työn uuvuttamaa aikuista. Väsymyksestä on tullut perustila. Ja väsyneenä ihminen on kriittinen. Niinpä nainen alkaa päsmäröidä. Dynamiikka korostuu Vaarasen mukaan erityisesti kodinhoidossa, lasten kasvattamisessa, raha-asioissa ja seksissä. Samoissa asioissa, joista parisuhteissa myös riidellään eniten”, kertoo Helsingin Sanomien artikkeli. Pienellä vaivalla toimittaja olisi voinut liittää jutun yhteyteen Tilastokeskuksen tutkimustiedon, jonka mukaan naiset tekevät edelleen jopa 60% kotitöistä. Tai talousjärjestö OECD:n mittaustuloksen, jonka mukaan miehillä jää arjen pyöritykseltä naisia enemmän aikaa omiin harrastuksiin, liikuntaan ja television katseluun. Tai THL:n viimeisimmän tasa-arvobarometrin tuloksen, jonka mukaan äiti on isää useammin vastuussa paitsi kotitaloustöistä, myös lastenhoidosta. En ymmärrä, miksi nainen ei voisi vaatia vastuun lastenkasvatuksesta ja kotitöistä jakautuvan tasaisesti ilman, että sitä kutsutaan päsmäröinniksi ja pomottamiseksi.

 

 

Kieli on valtaa. Siinä on ero, puhummeko tasa-arvon vaatimisesta vai nalkuttamisesta. Jälkimmäinen on eittämättä mediaseksikkäämpää, mutta odotan Suomen suurimmalta sanomalehdeltä muutakin kuin shokkimatskua. Nyt tarvitsee vain tarttua syöttiin.

 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Televisiosta tulee tosi paljon hyviä ohjelmia. Yksi menee jotakuinkin näin:

 

Nainen (huom: AINA nainen) on rupsahtanut. Koska hän on rupsahtanut, on hän myös onneton. Niinpä hänet täytyy korjata. Onneksi on asiantuntijoita, jotka tietävät, että naisen tarvitsee vain tulla kauniiksi ja hänestä tulee taas onnellinen. Asiantuntijat tietävät myös, mikä näyttää oikeasti hyvältä. Nimittäin toisin kuin joskus on väitetty, kauneus ei suinkaan ole moninaista. Se on oikeastaan harvinaisen suppea ja suoraviivainen asia.

 

Aluksi rupsahtanut nainen laitetaan lasikoppiin julkiselle paikalle. Hänen käsketään näyttää mahdollisimman apealta ja huonoryhtiseltä. Lasikopin ohittavia ihmisiä kehotetaan sanomaan rupsahtaneesta naisesta ikäviä asioita. Sellaisia, että nainen näyttää vanhalta ja hänellä on ruma tukka ja varmaan kurja elämä. Sitten nainen otetaan pois lasikopista. Hänet istutetaan studion sohvalle ja käsketään katsomaan videotallenteelta, miten ilkeitä asioita hänestä on sanottu. Reipas juontaja katsoo naista säälien ja odottaa, että nainen itkisi vähän. Sitten juontaja lohduttaa, että kohta kaikki on paremmin, kun asiantuntijat korjaavat naisen. Nainen nyökyttelee. Hän on valmis remonttiin.

 

Ensin stailisti haukkuu kaikki naisen vaatteet. Sitten hän vie naisen shoppailemaan. Stailisti sanoo, että kaikkien naisten täytyy opetella käyttämään korkokenkiä. Ja että pitsi ei sovi lihaville. Sitten stailisti etsii naiselle vaatteet, joissa nainen näyttää mahdollisimman laihalta. Stailistin taustalla näkymätön miesääni sanoo, että vaatteilla voi luoda illuusion laihuudesta. Siten nainen ja kaikki katsojat saadaan ymmärtämään, että laihuudesta tulee hyvä mieli.

 

Sitten juontaja vie naisen kauneuskirurgille. Kauneuskirurgi kertoo, että naisen posket ovat valahtaneet. Niihin täytyy laittaa ainetta, jota kauneuskirurgi kutsuu kollageeniksi. Kauneuskirurgi ottaa ison ruiskun ja pistää sillä kollageenia naisen valahtaneisiin poskiin. Kauneuskirurgi antaa naiselle peilin ja kysyy, että eikös olekin parempi nyt, olet varmaan jo vähän onnellisempi. Juontaja hymyilee naiselle rohkaisevasti ja nainen nyökkää.

 

Nainen pääsee myös kampaajalle. Kampaaja on keksinyt naiselle uuden hiusmallin, mutta vielä tärkeämpää on jutella kampaajan kanssa elämänmuutoksesta. Kampaaja kysyy, mikä on ollut muutoksessa parasta. Nainen sanoo, että hän on kasvanut henkisesti. Kampaaja nyökkää tyytyväisenä ja jatkaa hiusten värjäystä, joka vaikuttaa hiusjuurten kautta ennen kaikkea sisäiseen kauneuteen.

 

Suoraan kampaajalta nainen viedään kosmetologille. Kosmetologi kertoo, että yksinkertainen arkimeikki syntyy 39:llä eri tuotteella.

 

Enää stailattu, meikattu ja puunattu nainen ei ole rupsahtanut. Pirtsakka juontaja vie naisen Helsingin keskustaan ja kysyy ohikulkevilta ihmisiltä, eikö nainen näytäkin ihanalta ja ikäistään nuoremmalta. Ihmiset ovat otettuja juontajan huomiosta ja vastaavat myöntävästi. He kehuvat naista, joka on iloinen ettei joudu enää lasikoppiin.

 

Lopuksi nainen pyörähtelee kameralle ja näkymätön miesääni kertoo, että nainen on nyt paljon kauniimpi kuin aiemmin. “Mutta ulkonäkö ei ole tärkeintä, koska onnellisuus tulee sisältä. Kaikken tärkeintä on matka omaan itseensä ja sisäinen kasvu”, miesääni sanoo viisaasti. Kamerat sammuvat. Jälleen on yksi nainen pelastettu vanhenemiselta.

 

*Katsoja jää tuijottamaan lopputekstejä hämmentyneenä ja miettii, miksi omistikaan television.*

 

Ladataan...

Pages