Ladataan...
Bluestocking

I know I am going to raise hell with this post but would it be too much to ask for mothers breastfeeding in public to cover the activity with a scarf?” Näin kirjoitti Teri Niitti Instagram -tilillään ja postasi samalla salaa otetun kuvan naisesta, joka imetti lastaan New Yorkin lentokoneessa. En edes viitsi aloittaa siitä, miten epäsopivaa on julkaista salakuvia julkisella sometilillä. Enkä siitä, miten epämukavaa vauvan voi olla aterioida piilossa liinan alla.

 

Sen sijaan ajattelin sanoa pari sanaa imetyksen poliittisuudesta.

 

Imettipä nainen sitten julkisesti tai yksityisesti muiden katseilta piilossa, on imettävän naisen täytynyt tehdä valinta siitä, missä ja miten hän imettää. Jo se kertoo imetykseen liittyvistä tunteista ja ennakkoluuloista. Minä en ole koskaan imettänyt enkä tiedä, tulenko koskaan imettämäänkään, mutta olen ymmärtänyt, että lasta on ruokittava noin kolmen tunnin välein. Mikäli imettävä äiti ei halua herättää teriniittien ärtynyttä (joskin epäoikeutettua) huomiota, olisi hänen siis pysyttävä kotona tai kodin välittömässä läheisyydessä (tai imettää saniteettitiloissa, minkä toteuttaminen New Yorkin lennolla kolmen tunnin välein olisi vähintäänkin haasteellista). Imetys on poliittista, koska siihen liittyvä keskustelu käsittelee naiskehon liikkumatilaa. Vaade siitä, että naisen tulisi peittää itsensä tai pysyä poissa julkisista tiloista on kontrolloiva ja ahdistava.

 

Vaade itsensä peittämisestä tai kotona pysymisestä on lisäksi kaksinaismoralistinen. Matkalla Perille -blogin Emma kirjoittaa: “Me naiset emme nimittäin ole täällä maan päällä jotta kehojamme voidaan hyväksikäyttää mainonnan, markkinoinnin, kaksinaismoralismin ja kapitalismin edistämiseen, toisin kuin monet tuntuvat jatkuvasti kuvittelevan.” Kulttuurissa, jossa bussia odottaessa, raitiovaunussa matkustaessa, kauppakeskuksessa kiertäessä tai sanomalehteä lukiessa joutuu vääjäämättä näkemään yhdenlaisia ja usein suhteellisen vähäpukeisia naiskehoja, on jokseenkin ristiriitaista vaatia imettävää äitiä sensuroimaan kehoaan.

 

Feministi ja elokuvateoreetikko Laura Mulvey lanseerasi vuonna 1975 esseessään Visual Pleasure and Narrative Cinema käsitteen male gaze. Male gaze (vapaasti käännettynä mieskatse) tarkoittaa sitä tapaa, jolla visuaalinen kulttuuri usein esittää kuvattavan maailman ja naisen (hetero)miesten näkökulmasta. Käsite on käyttökelpoinen edelleen tänä päivänä, katso vaikka Cate Blanchettia.

 

 

Myös mainoskuvasto on usein suunnattu mieskatseelle, etenkin suuri osa siitä mainoskuvastosta, jossa normatiivisen kauneusihanteen mukainen naiskeho on riisuttu mahdollisimman vähäpukeiseksi (vai miten muuten selittäisit tämän MIESTEN vaatemainoksen?).

 

Väkisinkin tulee mieleen, että imetys ei ole asia, jonka voisi (ainakaan kovin helposti) muokata sille, mitä Laura Mulvey kutsui male gazeksi jo 70-luvulla. Imetys on naisen ja vauvan välinen interaktio, jonka tarkoitus on jossain aivan muussa kuin tuottaa kaupallista kuvastoa mieskatseelle. Ihan pakko kysyä teriniiteiltä hieman provosoivastikin: ärsyttääkö imetys, koska siinä naisen rintoja ei olla suunnattu teidän silmillenne?

 

Lopuksi: imetystä vastaan ei ole olemassa mitään muita argumentteja kuin että se “häiritsee” tai “ärsyttää”. Jos ärsyyntyneet eivät ole kykeneväisiä analysoimaan ärsyyntymisen syitä, kannattaa koko ärsyyntyminen pitää omana tietona. Se ei nimittäin ole kenenkään muun ongelma.

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Perussuomalaisten Laura Huhtasaari on vänkä tapaus. Alkusyksystä Laura kiisti evoluutioteorian, itsenäisyyspäivänä hän avasi rasistisen 612-soihtukulkueen, ja myöhemmin joulukuussa kiisti ihmisoikeuksien tarpeellisuuden. "Olen jo vähän väsynyt koko aiheeseen [ihmisoikeuksista keskusteluun]", Laura kommentoi Helsingin Sanomille 16.12. 2015. No, hyväosaisena Lauralla on tietenkin varaa "väsyä" ihmisoikeuksiin. Kansanedustajana Lauralla puolestaan ei tulisi olla siihen varaa.

Sen taisi tajuta Laura itsekin, sillä hän korjaili sanomisiaan Helsingin Sanomien mielipidesivulla. "Ei se ole keskustelua jos tahallaan tai tahattomasti ymmärretään väärin ja siten saadaan synnytettyä joukkopöyristys", Laura latoi selvästi loukkaantuneena. "Maailma muutetaan sanoilla. Haluan keskustella, kohuja en kaipaa." Näin ylevästi päätti porilainen kreationisti tekstinsä.

Eilen illalla klo 23.26 julkaisi voimanostaja Samuel Turtiainen avoimella Facebook -sivullaan seuraavan tekstin saatteena linkkaamalleen blogipostaukselle:

"Hyvät kansalaiset, te jotka olette ottaneet isojakin henkilökohtaisia riskejä toimiessanne eliminointitehtävissä olemassa olevien sekä suunnitteilla olevien vastaanottokeskuksien tuhoamisessa. Työnne on ja on ollut monella tavalla tärkeää itsenäisyytemme ja turvallisuutemme puolustamisessa. Poliisin kädet ovat poliittisesti sidotut, joten kansan täytyy toimia itse. Tehdyt toimet ovat median kautta tavoittaneet hyvin kansalaiset ja jokainen tietää mistä tässä on ollut kyse. Onko nyt aika laajentaa toimia vihollisen pääpaikkoihin, joista sen toimia johdetaan. Tästä jakamastani artikkelista selviää pahin vihollisemme (SPR) joka hurraa yksittäisen kansalaisen pelolle."

Arvatkaapa, kuka löytyi likettäjien joukosta? Kyllä vain, Laura Huhtasaari. Pienenä vinkkinä annettakoon, että mikäli ei kaipaa kohuja, ei kannata antaa tukeaan "eliminointitehtäviä" "tärkeänä" pitävälle nettimeuhkaajalle. Rikokseen yllyttäminen, avoin rasismi ja tappoyritysten ylistäminen eivät nähdäkseni ole keskustelua, jota Laura mielipidetekstissään pari päivää sitten penäsi. Ne ovat rikoksia, joista kansanedustajan soisi pysyvän kaukana.

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Kirjoitin viimepostauksessani siitä, kuinka SSS-hallituksen politiikka ei ota huomioon sukupuolten tasa-arvoa. Leikkaukset ja kurjistustoimenpiteet kohdistuvat erityisen vahvasti naisiin ja lapsiin. Mutta millaista on toimia naisena suomalaisessa politiikassa, jonka päätökset ovat viime aikoina kaventaneet sukupuolten tasa-arvoa?

 

Eduskunnassa tehtiin seksuaalista häirintää kartoittava laaja kyselytutkimus vuonna 2007. Kyselyn mukaan seksuaalinen häirintä oli tuolloin eduskunnassa vakava ongelma: jopa kolmasosa eduskunnan naistyöntekijöistä ilmoitti kokeneensa työpaikalla seksuaalista häirintää. Ahdistelutapauksissa neljässä kymmenestä oli mainittu tekijäksi mieskansanedustaja. Kokoomuksen kansanedustaja Lyly Rajala, jonka nimi tuli esiin yhtenä ahdistelijoista, kommentoi kohun olleen liioiteltu. "Kärpäsestä on tehty härkänen. Luultavasti seksuaalisen häirinnän ja kohteliaisuuden termit ovat menneet sekaisin", selitteli Rajala Iltasanomille. Termeistäkö tässä on kyse? Katsotaanpa:

 

17.12. 2015 Uusi Lahti uutisoi Lahden kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Sari Niinistön eroavan kokoomuksen valtuustoryhmästä. Yhtenä eronsa syynä Niinistö mainitsi valtuustoryhmässä vallitsevan epätasa-arvon. Naisia oltiin kutsuttu kokoomuksen sivistysryhmässä muun muassa "pullaa syöviksi lehmiksi" ja Niinistöä oltiin kehoitettu vaihtamaan puoluetta tai menemään kotiin lapsia hoitamaan, kun hän oli ilmaissut mielipiteensä. Häirintää vai kohteliaisuus?

 

Myös muut kuin kollegat esittävät mielellään mielipiteitään naispoliitikoista. 20.12. 2015 Helsingin Sanomat kertoi vihreiden kansanedustaja Emma Karin suomalaismiehiltä saamista lukuisista uhkailuviesteistä. Paitsi, että viestien sisältämät väkivaltafantasiat kohdistuvat Kariin itseensä, kirjoitetaan kauheuksia myös hänen lapsistaan. "Nämä suomalaisten miesten viestit, joissa toivotaan pienten lasteni joutumista hirvittävän väkivallan uhreiksi, ovat arkipäivää", Kari kertoo. Karin lisäksi myös muut naispoliitikot saavat toistuvasti väkivallalla hekumoivia uhkailuviestejä. Häirintää vai kohteliaisuus?

 

Itsenäisyyspäivänä Rajat kiinni -mielenosoitus oli natsitervehdyksineen kaikkineen varsin surullinen kuva vuoden 2015 Suomesta. Tapahtumassa samat jannut, jotka ovat mesonneet netissä suomalaisten naisten ja lasten turvallisuuden puolesta koska maahanmuuttajat, vihjailivat kuitenkin raiskaavansa Li Anderssonin kaktuksella. Häirintää vai kohteliaisuus?

 

Eduskunnan työkysely vuodelta 2013 kertoi, ettei seksuaalinen häirintä ollut kuudessa vuodessa loppunut. Syksyn 2015 tapahtumat puolestaan kertovat, että politiikassa toimivien naisten uhkailu on edelleen arkipäiväistä ja osittain juuri siksi niin kammottavaa ja alhaista. Näillä meriiteillä pitäisi olla selvää, että Suomi ei ole ollut tasa-arvon mallimaa enää pitkään aikaan. Toivon vuodelle 2016 toimenpiteitä tasa-arvon kohentamiseksi ja toimia naisiin kohdistuvan uhkailun vähentämiseksi. Ja kaikille politiikassa toimiville naisille tsemppiä ja parempaa uutta vuotta.

Ladataan...

Pages