Kreetta Onkeli: Kutsumus

”Alaovella huomasin, että Dagnyn avain oli kadonnut. Oli soitettava huoltoyhtiöön jotta pääsisin kotiin, mutta kännykkäkin oli hävinnyt. Laukussa oli vain sakkolappu. Viini haihtui päästä. Oli realistinen olo.”

Kreetta Onkeli: Kutsumus

Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2010

237s

Sain ylläolevan kirjan luettua tosiasiassa jo maaliskuussa, mutta mun oli hengähdettävä ja odotettava hetki, että kyseinen teos iskostuisi päähän, ennen kuin alkaisin siitä mitään kirjoittamaan. Mun piti siis rauhoittua, sillä mä olin lievästi sanottuna (eli oikeasti erittäin) turhautunut tämän jälkeen. Odotin aikani ennen kuin kirjoitin mitään edes henkilökohtaiseen Goodreads-tililleni, sillä en halunnut siitä mielentilassa kirjoittaa mitään julkista.

Minulla ei ollut tästä kirjasta minkäänlaisia ennakko-odotuksia, ennen kuin aloitin lukemisen. Periaatteiltani pyrin aina mahdollisuuksieni mukaan lukemaan myös kirjoja, joita en normaalisti välttämättä lukisi. Koen, että ihmisenä ja lukijana haluan kehittyä ja kehitykseen kuuluu olennaisilta osin myös valita joskus kirjoja vähän oman mukavuusalueensa ulkopuolelta. Se menee joskus hyvin ja joskus vähän huonommin, mutta nyt voin rehellisesti sanoa, että pohjanoteeraus tuli tässä. Olkaa hyvät.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja monet pitävät Onkelin kirjoitustavasta. Poikkean nähtävästi valtavirrasta kun sanon seuraavan: minä taas vihasin sitä. Inhosin sitä koko kirjan läpi ja en vaan päässyt kärryille. Nautin suuresti kuvailevasta tekstistä ja vaikkei se olekaan ainut ratkaiseva tekijä romaanissa, on pelkät päälauseet toisensa jälkeen toteavuudessaan erittäin raskasta luettavaa. Kirja oli luettavat -pinossani pienen ikuisuuden, sillä en oikein jaksanut aina tarttua siihen. Henkilökohtaisesti en siis juurikaan välittänyt Onkelin tavasta kirjoittaa. Toteavuus, kirjan sisäisen maailman erikoinen kuvailu ja pelkät päälauseet toistensa jälkeen tekivät lukemisesta tönkköä. En saanut sisältöön oikein kunnollista otetta.

Teos on satiirinen kertomus kirjailijana olemisesta ja sen haasteista. Sanelma on kirjailija, joka on menestykseen pyrkivä, vähän ressukka hahmo, joka ei tunnu saavansa uraa liikkeelle. Monien epäonnistumisiensa jälkeen hän kadehtii ystäväänsä, joka menestyy kirjailijana paremmin, kuin hän itse. Tarina oli paikoitellen hauska ja kekseliäs, mikä saikin minut lukemaan koko teoksen pinnistellen loppuun saakka. Vaikken Onkelin kirjoitustyylistä nauttinut ollenkaan, nautin kuitenkin teoksen tarinasta. Paikoitellen siitä löytyi hauskojakin pätkiä, sekä sai hymyn huulille.

Vaikken itse erityisemmin tästä kokonaisuutena välittänytkään, saattaa tämä toimia erilailla jollakin muulla. Ymmärtääkseni Onkelin päälausetöksähtelevä teksti ilahduttaa jotain yleisöä kovastikin. Jos Tolkien -tyyliset raskaat kuvausromaanitiiliskivet eivät ole makuusi, kannattaa napata tämä käteensä.

1,5/5

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *