Ladataan...
The Cashmere Hour

Olen aikaisemmin kirjoittanut kuinka Sveitsi on älyttömän kallis paikka asua. En ole lomallani tehnyt oikein mitään, paitsi käynyt uimassa ja lukenut kirjoja gradua varten, muistaakseni kahdeksan tässä kuussa. Joillekin tämä voi olla täydellinen loma enkä valita itsekään varsinkin kun uimarannat ovat ilmaisia ja turvallisia. Sain kesän ensimmäisen auringonpistoksen jonka avulla ymmärsin miksi vanhukset kuolevat helleaalloissa. Olo oli kamala koko seuraavan päivän ja vedin sokerisuolaliuosta itku kurkussa. Olen ollut pari päivää yksin kotona kun kämppikset ovat lähteneet matkoille ja se on ollut kummallisen rauhoittavaa, vähän niinkuin mökillä olisi kun saa rauhassa lukea ja olla ja välillä tehdä ruokaa. Katsoin auringonpistoksen surkeissa jälkioloissa  Netflixistä Queer Eyeta ja Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarjaa vaakatasossa ja itkin puolen tunnin välein.

Tänään tein lettuja aamiaiseksi kahdeltatoista ja otan myöhemmin junan Zurichiin kaverin luo.

Ladataan...

Ladataan...
The Cashmere Hour

Leonora Carrington, Self-portrait, sometimes known as The Inn of the Dawn Horse (c.1937-8) Oil on canvas. Metropolitan Museum of Art, New York.

Rakastan podcasteja. Ne ovat muuttaneet elämäni. Ennen podcastien löytämistä kuuntelin kaikki Radio Helsingin ohjelmat läpi ja Oxfordin historialuentoja. Podcastit auttavat keskittymään: kuuntelen niitä kokatessa, pyykätessä ja tiskatessa sekä koulumatkalla jonka kävelen. Haluan vinkata näistä hyvintehdyistä muotipodcasteista sillä niiden kuuntelu on tällä hetkellä pääasiallinen tapa jolla opin ja tutkin muotia. Tai siis, joku muu on tutkinut ja minä saan nauttia työn hedelmistä.

Muotihistoria:

Unravel: A Fashion Podcast

Dressed: The History of Fashion

Unravel ja Dressed ovat kaksi samantyyppistä muotihistoria-podcastia. Näissä podcasteissa muotihistoria ei ole pelkkää Eurooppaa ja Coco Chanelia vaan jaksot keskittyvät vaika siihen että mistä sana siluetti sai alkunsa, mikä on itse vaatekaapin historia ja miksi Pendelton-brändi on semisti kulttuurista appropriaatiota. Vetäjät ovat muotiakateemikkoja: historioitsijoita, kuraattoreita ja tutkijoita mutta kuuntelijalla ei tarviste olla tutkintoa taskussa jaksoista nauttimiseksi. Podcastit ovat tietenkin hyvin taustatoimitettuja, superinspiroivia ja itseasiassa erittäin hauskoja. Suosittelen!

Muotiteollisuus:

The Business of Fashion Podcast

Fashion Revolutionin kolmiosainen podcast

The Business of Fashionin Podcasti ei ole niinkään erityisen mielenkiintoinen mutta siitä kuulee muotiteollisuuden -ja brändäyksen tilan hyvin kaupallisesta näkökulmasta. Kaupallisuus yhdistettynä eksklusiivisiin muotibrändeihin, uusiin merkkeihin ja jättiketjuihin on ns. vaikuttava voima, josta on hyvä olla kartalla eettisyyden lisäksi. Fashion Revolution-liikeen kolme podcastjaksoa taas paneutuvat vaateteollisuuden työntekijäoloihin ja siihen mistä vaatteemme tulevat. 

Seuraavaksi testissä ovat seuraavat muotiaiheiset podcastit joihin en ole vielä ehtinyt tutustua:

Fashion Hags

Conscious Chatter

Wardrobe Crisis

Fashion History with American Duchess

UnStyled

Fashion Unzipped

Jaan muita podcastvinkkejä kesän aikana, myös siis suomeksi tai ruotsiksi olevia sillä kaikki edeltämainut ohjelmat ovat englanniksi.

Ladataan...

Ladataan...
The Cashmere Hour

Omat kauneusrutiinini ovat yhdistelmä pragmaattista köyhäilyä, vanhan kunnan hippiä ja alehaukkaa. Nykyään Zero Wasteksi brändätty ajatusmaailma kiinnostaa koska siinä jollain etikalla ja Maizenalla ratkaistaan kaikki ongelmat: köyhä ikuisuusopiskelija kiittää. Suosin isojen eurooppalaisten ketjujen omia luonnonkosmetiikkasarjoja varsinkin kun ne ovat sertifikoituja sekä alennuksessa. Hyväksi havaitut ketjuliikkeet tähän tarkoitukseen ovat Boots Isossa-Britanniassa, Monoprix Ranskassa ja Muller saksankielisillä alueilla. Suomessa varmaan ostaisin pelkästään Urtekramia. Käytän hutiostokset eri käyttötarkoituksiin ja leikkaan hammastahnatuubin kun se on lopuillaan. Ehkä vähän ehkä ärsyttää sheet mask-villitys kun miettii sitä saatanallista jätteen määrää. Pro tip jos olet budjetilla kauneuskaupoilla: selvitä onko tuote eläinkokeeton/vegaaninen ja jos ei ole niin jätä hyllyyn. Rahaa säästyy kuin itsestään. Jos budjetti on oikein tiukilla katso myös onko omistava yhtiö eläinkokeeton/vegaaninen ja myydäänkö tuotteita Kiinassa (= huono juttu). Kaikki seuraavista esittelemistäni tuotteista eivät kyllä valitettavasti täytä näitä kriteereitä mutta suosittelen kyseisen vinkin kokeilua vaikka Cosmethicsin avulla.  

Suihkurutiinini kuuluu palasaippua, shampoopala ja Meine Base. Meine Basea ja palasaippuaa käytän keholle. Palasaippua on kyllä upea keksintö joka toivottavasti tekee paluun: erittäin halpa ja melkein jätteetön. Siis miettikää sitä purkkimäärää käsisaippuoista ja suihkugeeleistä vaikka asuisikin maassa jossa on loistavat kierrätyssysteemit. Meine Base on kookosöljyn kaltainen ihmetuote, jolla on varmaan myös sata käyttötarkoitusta ja jonka käyttöä suosittelen lämmöllä vaikka parikymppiä suolaan kuulostaa epäilyttävältä. En ole ihan varma vielä shampoopalan käytöstä, se on tällä hetkellä yksi työmaa. Käytän Meine Basea myös hiuksiin huuhteluna shampoopalan jälkeen. Ainoa hiusten muotoilutuote jota käytän on kuivashampoo, tällä hetkellä se on juurikin keittiökaapin Maizena.

Päädyin teininä pesemään meikit eri kasvisperäisillä öljyillä yhdestä syystä: raha. Miksi käyttää viisi euroa L'orealin silmämeikin poistoaineeseen kun keittiöstä löytyvä oliiviöljy on puoli-ilmaista, eettistä JA sitä voi myös käyttää yövoiteena? Tällä hetkellä käytän Acorellen öljyputsaria meikille, Meine Base-liuosta sekä Dr. Hauschkan puhdistusvoidetta. En käytä kyseisten tuotteiden kanssa vanulappuja vaan tavallisia pyyhkeitä jotka saavat tahriutua. Teinistä asti olen käyttänyt myös Dr. Hauschkan puhdistusvoidetta jota taputellaan naamaan ja siinä on jotain mystistä mikä pitää ihon hyvässä kunnossa. Tätä on tullut ostettua Ruohonjuuresta kymmenen vuoden ajan epäsäännöllisesti ja ainoa harmituksen aihe on tuubin hinta verrattuna kokoon. Olen miselliveden suuri fani ja se jollain tavalla muutti elämäni samalla tavoin kun kuivashampoo ja Tangle Teezer, mutta ei ole tällä hetkellä käytössä koska sopivaa ekoversiota perinteisen Bioderman korvaajaksi ei ole löytynyt. Olen kyllä kokeillut vaan yhtä niin ei ihme.

Nip+Fabin Glycolic Fix Foaming Facial Cleanser kuivattaa ihoani ja oli virheostos kunnes tajusin käyttää sitä nousevien kystafinnien hoitoon. Parin päivän kuuri sillä, Bepanthenin läträys ja pakkorelaus auttaa siihen että ihonalainen finni ei nouse ihan pingpongpallon kokoiseksi. Minulla ei ole ennen näiden pallojen nousemista ollut pahempia iho-ongelmia. Pallot nousevat pari kertaa vuodessa varmaan stressin, tupakan ja alkoholin seurauksena. Kaksi pingispalloa naamassa on erittäin jännä kokemus. Saman merkin Glycolic Scrub Fix on kelpo tuote, jota käytän iltaisin myös naamanpesuun jos olen ollut meikittä (eli melkein aina). 

Lempiseerumini ovat loppuneet, eikä minulla ole varaa uusiin. Keksin seuravaan life hackin luettuani Whamisan tuotteista, jossa kerrostetaan kasvoveden kaltaisia tuotteita naamalle vanulapulla pyyhkimisen sijaan. Käytän tällä tavalla seerumin sijasta SoBion kahdeksan euron Aloe Vera -luomumisellivettä joka ei ole misellivetenä hääppöinen ja Terra Naturin loistavaa kolmen euron Aloe Vera -kasvovettä. Inc-lista näillä kahdella tuotteella alkaa samoilla ainesosilla mitä seerumeissakin on eli aqua ja glycerin ja aloe barbadensis leaf juice...

Seerumilempparini ovat Absolutionin Le Serum Anti-Soif, Sukinin Super Green Facial Serum ja Nip+Fabin Glycolic Fix Serum.

Kosteutuskokoelma. Seerumin jälkeen laitan arganöljyä tai sheavoidetta naamalle yöksi, manteliöljyä käsille iltaisin (toimii myös meikkiputsarina) ja Boots Botanicsin Super Balmia huulille jos tarve. Huulirasvat ovat saatanasta. Aamuisin huuhtelen naaman Meine Base-liuoksella ja kylmällä vedellä jonka jälkeen laitan seerumia. Päivävoiteena käytän hetkellä aurinkovoiteen lisäksi Benecosin BB-voidetta joka tuntuu oikeasti kosteuttavalta ja hoitavalta. Keholle käytän yleensä Dr. Palmersin tuotteita joita hamstraan Bootsista sen verran että riittää vuodeksi eteenpäin. Neal's Yardin käsivoide tuli lehden kylkiäisenä ja kannan sitä talvella mukana. Mavalan jalkageeli ajaa asiansa mutta yritän etsiä ns. cruelty free-vaihtoehdon sen loppuessa. 

Alesta ostetut Cliniquen aurinkorasvat eivät aiheuta naamallani näppyjä, joten olen päättänyt pysyä niissä koska tällä hetkellä virheostoksiin ei ole varaa vaikka tietty itse merkki on suuremmassa mittakaavassa huono valinta sillä sitä myydään Kiinassa. Internetin mukaan naama -ja kehorasva ero on vain yksi ei-vaikuttava ainesosa eli kehorasva on ok myös naamalle. Kiitos internet. Taannoinen viikonloppu Ranskan auringon alla ja samanaikainen viinin pämppäys kuivattivat ihoani urakalla: näin silmieni edessä kuinka ihoni muistutti ilosta uusien ryppyjen muodossa. Edellinen lause kuulostaa joltain klikkiotsikolta mutta menköön. Onneksi kerros sheavoidetta auttoi hieman tähän järkyttävään tapahtumaan. Paras kauneusvinkkini on kyllä vitamiinit purkista ja liian auringon välttely vaikka käyttäisikin aurinkosuojaa. Ja hammaslangan käyttö.            

Seuraavaksi yritän integroida kuivaharjausrutiinin elämääni ja käyttää kahvinpuruja sekä kaoliinia eri tavoin kuorintana ja naamioina. Yritän myös käyttää enemmän kynsilakkaa sillä omani alkavat olemaan vanhoja mutta puolitäysiä ja ketuttaa jos ne päätyvät sellaisenaan kaatopaikalle. 

Ladataan...

Ladataan...
The Cashmere Hour

 

En ole pitkään aikaan saanut muistutusta miltä tuntuu olla irtiotossa, kuplassa jonka ei täydy puhjeta ennen kuin niin päätetään. En ole myöskään ymmärtänyt viikonloppumatkojen ideaa, satunhan asumaan lähellä Välimerta ja Alppeja mutta silti. Viikonloppumatkat tuntuvat kauhean saastuttavilta ja pakonomaiselta kokemusten tuottamiselta. Ehkä olen sittenkin jo onnellinen jos pasta-annos ja kirjanluku kotona riittävät. 

 

Olin hieman huolissani hetkistä Pariisissa ennen ja jälkeen Normandian viikonloppua. Murehdin muistojani, mitä jos en kokenut kokeneeni tarpeeksi Pariisissa asuessani? Mitä minä edes tein Pariisissa muuta kuin vietin viikonpäivät ylimmän kerroksen toimistolla? Kamalan romanttiselta se kuulostaa näin kirjoitettuna, söin patonkia perjantaisin, join halvinta viiniä ja tupakoin ranskalaiselta parvekkeeltani jos oli varaa. Kävelin joka päivä Riemukaaren ja Louvren ohi ja elin kuukauden ilman läppäriä. Entä jos nämä muistot eivät riitä? Entä jos joskus kadun, pelkään että en tehnyt tarpeeksi nuorena ja tuolloin? Että en oppinut tarpeeksi asioita noin yleisesti? En kuitenkaan paikan päällä jaksanut murehtia asiaa. Sama uima-altaata katsoessa, mietin että hyvä ihminen mene nyt tuonne ja anna olla kyllä nuo tyhjät lasit keräävät itsensä ilman sinuakin. 

 

Tiedostan kuitenkin että välillä selitän asiat itselleni parhaiten päin koska ne tuntuvat liian raskailta muuten. Sekin on ihan ok.

Ladataan...

Pages