Vaikka mitä

Oli kiva olla kotona ja on kiva olla kotona. Kotikotikaupunki oli se vanha rakkaus, täynnä muistoja. Join hyvää kahvia, vähän liikaakin ehkä. Pussailin mopsia, kuuntelin omakotitalon pelottavia ääniä ja huusin kilpaa suvun kanssa kahvipöydässä (<3). Muistelin sitä, kuinka monen leffan aikana olin nukahtanut sohvalle olkaa vasten ja koskin ensimmäistä kertaa vauvamahaa. Ikävöin omaa tyynyäni (tuossa se sängyllä odottaa jo) ja makoilin äidin sängyllä. Näin kivoja unia. Join pitkästä aikaa kaakaota ja katsoin pitkästä aikaa kunnolla jonkun silmiin. Puhuin välillä viisaita ja aikusia juttuja, välillä esitin ja hävitin itseni hetkeksi. Maalasin taloa ja muistin taas mitkä asiat minua kiinnostavat. Tein ja ajattelin vaikka mitä. Aika lailla onnistunut reissu siis.  

Helsinki otti vastaan, tuoksui siltä miltä muistinkin. Täällä en saa hyvää kahvia enkä maailman parasta kraanavettä, mutta ainakin etäisyyttä ja päivittäisiä metromatkoja. Molempi parempi, kahden kaupungin nainen ottaa ’arjen’ taas vastaan ja palaa riisipiirakkadieettinsä pariin. (Dieetti = ruokavalio, ei laihdutusoperaatio.)

Oliko hyvä viikonloppu?

-Vilma